Ollaan Villen kanssa molemmat tekeviä ihmisiä. Mieluummin tehdään kuin jutellaan.

Kun nyt 28-vuotias Juhani Vesa muutti viime vuonna Pirkkalaan, hän tunsi itsensä yksinäiseksi. Kavereita ei ollut vielä löytynyt uudesta kotikaupungista. Sosiaalinen mies kaipasi mukavaa tekemistä.

Pian lykästi. Juhani kuuli kaverinsa kautta Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n Best Buddies -kaveritoiminnasta. Sen ideana on yhdistää kaksi toisilleen tuntematonta ja tarjota mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin kaverihengessä. Sitä toimintaa Apu-lehti tukee Apu-tonnilla.

Juhani halusi lähteä mukaan. Hän kävi Tukiliiton tarjoaman koulutuksen, jonka jälkeen liitto aloitti potentiaalisen kaverin etsinnän.

Tukiliiton koordinaattori Pia Björkmanin mukaan toiminnan ytimessä on erilaisten ihmisten saattaminen yhteen.

– Nämä henkilöt ovat monesti niitä, joiden olisi kenties vaikea tutustua toisiinsa normaalissa arjessa. Toisella kavereista on tuen tarvetta kehitysvamman tai muun vastaavanlaisen oppimisvaikeuden takia.

Juhanin kaveriksi Tukiliiton verkostosta löytyi Nokialla asuva 30-vuotias, lievästi kehitysvammainen Ville Pere. Miesten ensimmäinen tapaaminen viime vuoden huhtikuussa oli täynnä jännitystä.

– Siinä tapaamisen aikana taisi tulla selväksi, että puhuminen ei ole vahvuutemme, Juhani muistelee.

Jotakin yhteistä tuntui silti löytyvän. Niinpä miehet päättivät aloittaa yhteydenpidon, ja se on jatkunut korona-ajan yli, tosin etänä.

Kehitysvammaisten Tukiliitto on järjestänyt kaveritoimintaa vuodesta 2007 lähtien. Tällä hetkellä Best Buddies -kavereita on noin sata Tampereen ja Jyväskylän alueilla.

Björkmanin mukaan nyky-Suomessa kehitysvammaisten ja kehitysvammattomien väliset kontaktit ovat edelleen varsin vähäisiä.

– Vielä vuonna 2020 on niin, että meillä ei ole paikkoja, joissa kehitysvammaiset ja ei-kehitysvammaiset voisivat tavata toisiaan. Voi olla erityisoppilaitoksia tai eriytettyjä vapaa-ajan harrasteryhmiä, ja työelämässä on edelleen vain 500 palkkatöissä olevaa kehitysvammaista ihmistä. Sen takia kaveritoiminta on tärkeää.

Pandemian aikana live-kaveritoiminta on ollut jäissä, sillä Tukiliitto on ohjeistanut kaveripareja olemaan yhteydessä toisiinsa vain digitaalisilla välineillä. Heti pandemian alussa liitto otti käyttöön digikaveritoiminnan. Siinä missä livekavereita välitetään vain Tampereen ja Jyväskylän alueilla, digikaveruus on luonnollisesti valtakunnallista.

Juhania ja Villeä on kaveruuden alusta alkaen yhdistänyt kiinnostus liikkumiseen.

– Urheilullisuus ja liikunta kiinnostavat, koska olen kilpaillut juoksussa ja yleisurheilussa, kertoo Ville ja sanoo olevansa kiinnostunut lähtemään lenkille, mutta Juhani hieman epäröi.

– Minun taitaa olla parempi lähteä mukaan pyörällä, kun juokset sen verran lujaa, Juhani virnistää.

Ville asuu asuntolassa Nokialla. Siellä on tekemistä, mutta pääasiassa neljän seinän sisällä. Kaveritoiminnan avulla hän pääsee useammin ulos virkistymään.

Ennen Apu-lehden haastattelua kaksikko on tavannut toisensa edellisen kerran alkuvuodesta ennen koronarajoitusten alkamista. Siitä alkaa olla Villen mielestä liian pitkä aika. Hän toivoo, että arki palautuisi pian normaaliksi.

Ennen tapaamista miehet sopivat viesteillä tai puhelimessa, millainen tekeminen kiinnostaisi. Juhani ja Ville ovat käyneet esimerkiksi uimassa ja keilaamassa. Eräältä keilareissulta muistuu mieleen hauska sattumus.

– Huomasimme, että olemme eri keilahalleissa. Onneksi lopulta pääsimme keilaamaan yhdessä, Juhani hymyilee.

Juhanin ja Villen kohdalla kaikki on sujunut alusta alkaen mutkattomasti. Kaveritoimintaan liittyvällä on aina mahdollisuus asettaa ehtoja etsittävästä kaverista. Joskus kriteerit voivat olla niin rajaavia, että sopivaa kaveriehdokasta ei löydy.

Yleisiä toiveita ovat tapaamisajat vain viikonloppuisin. Joskus yhdistäväksi tekijäksi nousee jokin luonteenpiirre, kuten samanlainen huumorintaju.

Live-kaveruudessa asuinpaikkakunnalla on keskeinen merkitys, sillä harva on valmis matkustamaan tapaamisiin pitkiä matkoja. Tavoitteena on tavata normaalioloissa kerran kuukaudessa. Kaverikausi kestää puoli vuotta tai vuoden.

– Vapaaehtoinen kaveri voi aina päättää, mihin hän haluaa sitoutua ja mikä hänestä tuntuu hyvältä. Sitten voi miettiä, jatketaanko seuraavalle kaudelle. Kauden päättymisen jälkeen voi tutustua myös uuteen ihmiseen tai lopettaa koko toiminnan, Björkman kertoo.

Juhanilla ja Ville on meneillään kolmas kausi. Loppua ei ole näkyvissä, sillä kumpikin haluaa jatkaa. Joillekin kaveritoiminnassa mukana oleville voi käydä niin, että kaveruus syventyy, jolloin liiton tukea ei enää tarvita.

– Yhteydenpidosta voi tulla niin luontevaa, että kaverit pitävät toisiinsa yhteyttä aktiivisesti ilman, että siihen tarvitaan kaveritoimintaa kolmanneksi osapuoleksi.

Juhanilla ei ole aikaisempaa kokemusta vapaaehtoistoiminnasta. Hänen mielestään kaverin löytäminen on jo itsessään tärkeää, mutta hän haluaa myös olla tekemässä jotakin hyödyllistä:

– On tärkeää antaa mahdollisuus toiselle osapuolelle ja tarjota tukea niille, jotka sitä enemmän tarvitsevat.

Kehitysvammaisten tukiliitto toimii Veikkauksen varoilla. Koronapandemia on leikannut rajusti Veikkauksen rahaopelituottoja, mikä saattaa näkyä myös Tukiliiton toiminnassa.

– On totta, että rahoitus on vaarassa. Resursseihimme nähden olemme tyytyväisiä tämänhetkiseen tilanteeseen. Pystymme tarjoamaan yksilöllistä tukea ja koulutusta.

Björkmanin mukaan kaveritoiminta on monelle tukea tarvitsevalle henkilölle tärkeää, koska sen kautta he saavat tutustua ihmiseen, joka ei ole palkattu työntekijä.

– Useiden vapaaehtoisten mielestä oleellista on, ettei kummallekaan makseta kaveruudesta korvausta. Raha muuttaisi toiminnan ideaa. Tämä periaate korostaa kaveriparien tasavertaisuutta.

Koronarajoitusten takia käyntiin polkaistun digikaveritoiminnan suosio on yllättänyt Tukiliiton työntekijät. Kun toiminta lanseerattiin, hakemuksia tuli ruuhkaksi asti. Kehitysvammaisten Tukiliiton suunnittelija Joonas Man­tereen mukaan se voi kieliä siitä, että yksinäisyys on lisääntynyt korona-aikana.

Vaikka digikaveruus sulkee pois live-tapaamiset, siitä voi olla monenlaista muutakin hyötyä.

– Digikaveruudessa ihmiset voivat asua eri paikkakunnilla. Tapaamiset käydään videopuheluina. Joillekuille se on hyvää digi- ja vuorovaikutustaitojen harjoitusta, Pia Björkman sanoo.

Kaikille pelkkä digikaveruus ei riitä. Live-tapaamiset ovat tärkeä osa sosiaalista elämää.

Kaveritoiminnassa mukana olleiden kokemuksia selvitetään aina siinä vaiheessa, kun kaverikausi on päättynyt. Merkityksellisimmäksi nousee tunne yhdenvertaisuudesta.

– Erilaisuutta ymmärretään kaveritoiminnan jälkeen eri tavalla. Se nousee aina tuloksissa esiin huolimatta siitä, onko vastaaja kehitysvammainen vai vammaton. Osapuolet oppivat aina ymmärtämään toisiaan paremmin, Björkman kertoo.

Tällä hetkellä Tukiliiton kaveritoiminnassa on pulaa vammattomista miehistä. Jonossa olisi tukea tarvitsevia miehiä.

– Yleensä kaverit valitaan saman sukupuolen edustajista, mutta ei aina. Tukea tarvitseville naisille on enemmän tarjontaa kavereiksi, sillä naiset lähtevät yleisesti ottaen miehiä useammin vapaaehtoistoimintaan, Björkman sanoo.

Joonas Mantere kannustaa ihmisiä kokeilemaan rohkeasti.

– Jos vähänkään kiinnostaa tulla mukaan, hakemuksen voi tehdä netissä. Siitä pyörät lähtevät pyörimään.

Kun Juhani ja Ville tapaavat seuraavan kerran, aktiviteettina on uiminen. Se kiinnostaa kumpaakin. Eikä uimisen aikana tarvitse jutella.