Avaa suusi, aikuinen! – Nuoret puhuvat avoimesti ongelmistaan ja paineistaan, ja vanhemmat voisivat ottaa oppia
Terveystiedon yhdeksännen luokan oppimateriaalin sisällysluettelossa kerrotaan, että vuosikurssin keskeisenä sisältönä ovat kansantaudit ja tarttuvat taudit. Ne ovat toki tärkeitä, mutta mihin mielenterveyden häiriöiden käsittely jäi, kysyvät Edit Hustad ja Malin Lehtonen.
Juttelemme lounaspöydässä. Emme ole tunteneet toisiamme kovin kauan, mutta jo nyt avaudumme haitallisista käyttäytymismalleistamme ja ongelmistamme.
Yksi tunnustaa huomanneensa itsessään traumatisoivien vanhempiensa opettamia tapoja ja kertoo, miten on ajatellut muuttaa käyttäytymistään terveellisempään suuntaan. Toinen sanoo olevansa ahdistunut ja ajattelee kaikkien vihaavan häntä.
Lopulta kaikki rohkaisevat toisiaan ja antavat neuvoja. Avaudumme ensin, sitten parannumme. Tuon kaiken teemme nuoruutemme kehdossa, lukion ruokalassa.
”Meidän nuorten ei tarvitse vielä sulautua stereotyyppisen, piilomasentuneen keski-ikäisen toimistotyöntekijän rooliin odottamaan, että käsittelisimme lapsuuden traumoja eläkeiässä.”
Me nuoret olemme vapaita puhumaan avoimesti yhteiskunnan epäkohdista kuten mielenterveysongelmista, koska olemme nuoria. Puhumisen sanotaan kuuluvan olennaisesti nuoruuteen.
Meidän nuorten ei tarvitse vielä sulautua stereotyyppisen, piilomasentuneen keski-ikäisen toimistotyöntekijän rooliin odottamaan, että käsittelisimme lapsuuden traumoja eläkeiässä. Samalla, kun keski-ikäinen vanhempi siirtää niitä eteenpäin omille lapsilleen tietämättä edes tekevänsä niin.
Meillä on Suomessa mielenterveyskriisi. Moni kärsii mielenterveysongelmista itse tai tuntee jonkun, joka niistä kärsii. Olemme epäonnistuneet mielenterveyskasvatuksessa, ja nyt on aika korjata asia, koulujen opetussuunnitelmista lähtien.
”Opetuskirjoihin voisi lisätä myös murheista ja iloista puhumisen.”
Terveystiedon yhdeksännen luokan oppimateriaalin sisällysluettelossa kerrotaan, että vuosikurssin keskeisenä sisältönä ovat kansantaudit ja tarttuvat taudit. Ne ovat toki tärkeitä, mutta mihin mielenterveyden häiriöiden käsittely jäi?
Voisimme keskittyä terveystiedossa ongelmiin, jotka ovat läsnä elämässämme nyt. Emme niihin, jotka voivat kehkeytyä meille vasta puolen vuosisadan päästä.
Miksi ei opetettaisi sitä, miten erilaisia mielenterveyden häiriöitä tunnistetaan? Tai kuinka ahdistuskohtauksesta kärsivää kaveria autetaan? Ne ovat paljon keskeisempiä asioita nuoren elämässä kuin esimerkiksi muistisairaudet ja osteoporoosi.
Kirjoihin voisi lisätä myös murheista ja iloista puhumisen.
”Kansanterveys vaatii jokaisen panosta. Ei tyydytä hiljaisuuteen.”
Ihmiset oppivat kirjojen lisäksi toisilta ihmisiltä. Jos kukaan nuori ei näe vanhempiensa puhuvan tunteistaan avoimesti, syntyy jälleen yksi aikuisten sukupolvi täynnä elämäänsä kyllästyneitä tiuskijoita, jotka heittävät raivarit, kun barista tekee heille väärän kahvin.
Nuoret puhuvat avoimesti ongelmistaan ja paineistaan, ja se auttaa heitä selviämään. Siinä asiassa vanhemmat voivat oppia heistä.
Hyvät aikuiset, kertokaa seuraavassa huoltoasematapaamisessanne, mitä teille kuuluu, ja kysykää puolestanne myös kanssakeskustelijoiden kuulumisia.
Se viestittää, että välitätte muista, ja silloin myös muut välittävät teistä.
Kansanterveys vaatii jokaisen panosta. Ei tyydytä hiljaisuuteen. Ole aikuinen, puhu.
Juttu on osa Avun 90-vuotisjuhlanumeroa, joka on tehty yhdessä Nuorten ääni -toimituksen kanssa.
