Auton turvalaite vai näpertelyä? Kaaharia ei piipittävä nopeusavustin pysäytä
Nopeusavustimien tarkoitus on hyvä – kuolonkolareiden vähentäminen – mutta jotain samaa tässä on kuin muovikorkkidirektiivissä: näpertelyn makua. Varsinaisia kaahaajia ei millään piippauksilla suitsita, kirjoittaa päätoimittaja Olli Koivusalo.
Oletko ostanut lähiaikoina uuden auton? Sitten olet kenties jo tutustunut ISA:aan. Kyse on älykkäästä nopeusavustimesta, joka on ollut EU:n alueella pakollinen kaikissa upouusissa automalleissa jo parin vuoden ajan. Vanhempien mallien siirtymäaika päättyy pian, ja heinäkuun alusta jokaisessa ensirekisteröitävässä autossa on oltava ISA. Se tarkoittaa sitä, että auto alkaa piippailemaan aina, kun nopeusrajoitus ylittyy.
Me Tuulilasissa olemme ajaneet tällaisilla autoilla jo pitkään. Jatkuva piipitys ärsyttää ja rasittaa. Toki toteutuksia on erilaisia, ja jotkut autonvalmistajat osaavat tehdä tämän(kin) hieman muita hienovaraisemmin.
No tarvitseeko sitä sitten ajaa ylinopeutta? Itse tarkastan joka autossa oikean nopeuden GPS-pohjaisella kännykkäsovelluksella. ISA ei tätä ymmärrä, joten auto piipittää, vaikka ajaisi prikulleen rajoitusten mukaan. Varoitusäänen saa kyllä kytkettyä pois – usein hankalimman kautta. Ja joka ajokerralla uudestaan. Ehkäpä joku alkaa pian myydä lisävarusteena Peltoreita...
Tarkoitus on hyvä – kuolonkolareiden vähentäminen – mutta jotain samaa tässä on kuin muovikorkkidirektiivissä: näpertelyn makua. Varsinaisia kaahaajia ei millään piippauksilla suitsita.
