Manuaalilaatikon hämmentäminen on kansalaistaito siinä missä nuotion sytyttäminenkin
Ilmoitin pojalle, että vuokrapakut ovat useimmiten käsivaihteisia, joten niitä ei paljon muuttokeikoille lainailla, jos taskussa on vain automaattikortti, kirjoittaa Lauri Larmela.
Hankin pari vuotta sitten opetusluvan, ja opetin vanhimman poikani ajamaan. Pidemmän kaavan kautta mentiin, ja lopulta nuorukainen sai sitten ajokortin 19-vuotiaana. Kun homma oli lopulta paketissa, niin päätin, että tuollaiseen urakkaan en rupea enää ikinä. Mutta niin vain jouduin pyörtämään päätökseni, kun herra pikkuveli alkoi lähestyä 18 vuoden maagista ikää. Kuulemma opettaa piti – eikä mitään autokoulua!
Olihan siinä Focuksessa opetuspoljin tallella, joten periaatteessa homman sai helposti käyntiin. Hankin uuden opetusluvan, ja lähdimme ajamaan viime syksynä. Pojalla oli alusta lähtien reipas asenne ajamiseen. Kun syksy kääntyi talveksi ilmoitin, että lumella ja jäällä emme ala ajaa.
Jatkoimme harjoittelua keväällä, mutta kesän tullen oppilaan motivaatio lopahti tyystin. Elokuussa lamppu päässä välähti taas, ja ei muuta kuin ajamaan. Moni pojan kaveri oli hankkinut niin sanotun automaattikortin. Tällaisella kortilla ei saa ajaa manuaalivaihteista autoa. Meidän Fordissamme on perinteinen käsiaski, joten automaattikortti oli poissa laskuista. Ilmoitin pojalle, että manuaalilaatikon hämmentäminen on kansalaistaito siinä missä nuotion sytyttäminenkin. Lisäsin motivaatiota kertomalla, että vuokrapakut ovat useimmiten käsivaihteisia, joten niitä ei paljon muuttokeikoille lainailla, jos taskussa on vain automaattikortti.
”Suurimmaksi ongelmaksi liikenneympyröissä muodostui se, että oppilas ei pystynyt arvioimaan muiden autojen vauhtia.”
Liikkeellelähdöt rauhallisessa ympäristössä sujuivat mainiosti, mutta kun siirryttiin sykkivään taajamaliikenteeseen, alkoivat hermot kiristyä – sekä opettajalla että oppilaalla. Jos meinaa saada ajokortin, on opittava ajamaan liikenneympyröissä, eli virallisemmin kiertoliittymissä.
Yritin opettaa pojalle, että ympyrää kannattaa lähestyä kakkosvaihteella maltillisella nopeudella. Ja sitten vaan katsoa silmä kovana ympyrässä soljuvaa liikennevirtaa. Jos sopiva aukko ilmaantuu, niin ei muuta kuin sekaan vaan. Suurimmaksi ongelmaksi liikenneympyröissä muodostui se, että oppilas ei pystynyt arvioimaan muiden autojen vauhtia.
Yhtään ojaanajoa ei ole vielä sattunut, mutta kaistanvaihdoissa on meinattu tuupata toisen auton kylkeen muutamaankin otteeseen. Opetuspolkimelle on ollut käyttöä ja pariin kertaan olen joutunut tarttumaan rattiin, kun ajolinja on ollut liian lavea. Tavoitteena on saada kortti ennen talven tuloa. Urakka on kova, mutta ei ihan mahdoton.
Päivitys 10.1.2025: Muutettu kolumnin otsikkoa
Tilaa uutiskirjeitä
Tilaa Tuulilasin parhaat palat suoraan sähköpostiisi.
Kommentit