Apu

Assi Koivisto, 63, kertoo huimasta matkastaan – hän nousi rapakunnosta Suomen mestariksi: "Päädyin salille silkasta epätoivosta"

Assi Koivisto, 63, kertoo huimasta matkastaan – hän nousi rapakunnosta Suomen mestariksi: "Päädyin salille silkasta epätoivosta"
Assi Koivisto kokeili pahoihin selkäkipuihinsa kaikkia hoitomuotoja ja sai niistä vain migreenin. – Tajusin, että jos olen näin huonossa kunnossa kuusikymppisenä, eläkevuosina ei hyvä seuraa, Koivisto sanoo. Sitten hän löysi painonnoston.

– Tuleetuleetulee!

Nainen kuin pajunvitsa nousee hitaasti kyykystä raskas tanko niskansa takana.

– Painaapainaapainaa!

Assi Koivisto, 63, on mieliharrastuksensa parissa.

Halli sijaitsee syvällä maan alla, parkkiluolaston tasolla. Sinne kuljetaan kahden painavan oven kautta, joista toinen avautuu kelloa soittamalla.

Halli on kylmä, karu ja tuulinen kuin Siperian aro. Ei soi Spotify-lista, ja mahdollinen hien haju lentää ilmastoinnin mukana jonnekin Hakaniemen torin ylle ja hukkuu liikenteeseen. Halli on paikassa, jonne ei päivä paista eikä kuu kumota. Tänne voisi vetäytyä pakoon ydinsotaa tai harjoittamaan jotakin salaista riittiä.

Pitkin avaraa tilaa, turvallisen välimatkan päässä toisistaan, sijaitsee nostolavoja, telineitä ja painoja. Sisustusbloggari kutsuisi näkymää käsitteellä minimalistinen loft.

– Painaapainaapainaa! kannustaa Matti Vestman. Vasemmalla nostoa varmistaa Euroopan mestari Heli Myllykangas.

Rautojen parissa ähertää pari huippu-urheilijan näköistä daamia ja pari kaveria, jotka näyttävät siltä kuin olisivat valmistautumassa Suomen vahvin mies -kisaan. Ja Assi Koivisto.

Räjähtävää voimaa

Trikoisiin, hihattomaan treenipaitaan ja kovapohjaisiin, kantapäästä korotettuihin painonnostokenkiin pukeutunut Assi upottaa kätensä ämpäriin ja hieraisee magnesiumjauhetta kämmeniinsä. Nyt ei silkki kuhise eivätkä brokadit loista.

Assi tarttuu tankoon, jonka päihin on lastattu painokiekkoja, vetäisee tangon ensin nivusiinsa, tempaisee sen rinnalle ja heilauttaa räjähtävällä voimalla suorin käsin päänsä yläpuolelle.

Katse on suunnattu suoraan takaseinään, lihakset värähtelevät tuskin näkyvästi.

Painonnostoliike, tempaus, on teknisesti niin vaativa, että sivustakatsojaa hirvittää. Siihen ei ihan vasta-alkaja kykene.

Presidentin tytär säväytti ja rikkoi pönötyskaavaa

Assi Koivistosta tuli maan seuratuin superjulkkis 1980-luvulla, kun hänen isänsä Mauno Koivisto valittiin presidentiksi. Assi-tytärtä yritettiin nostaa valtakunnan prinsessaksi. Hän toi uuden tuulahduksen jäykkään protokollaan.

Hän oli itsenäisyyspäivän Linnan juhlien kuvatuin kaunotar, jonka silkkisten iltapukujen jokainen yksityiskohta raportoitiin tarkasti jo aikana, jolloin vuoden tärkeimpään juhlaan pukeutujien asuista ei järjestetty julkisia äänestyksiä.

Moni muistaa Assin riehakkaan tiputanssin ja punaisen iltapuvun Presidentinlinnan parketilla. Silloin viimeistään oli selvää, ettei niissäkään juhlissa pelkästään pönötetä.

Yhdeksänkymmenluvun alun lama-aikaan Assi säväytti pukeutumalla äitinsä Tellervo Koiviston parinkymmenen vuoden takaiseen kapeaan kultabrokadipukuun. Seuraavinakin vuosina hän päätyi mieluummin kierrätyspukuihin, kauan ennen kuin niistä tuli valtavirtaa.

Koko kansalle hän oli pelkkä Assi, joka piristi monia virallisia tilaisuuksia iloisuudellaan ja säteilyllään.

Kerrottiin, että Assi pyöritti isäänsä lempeästi ja hellästi, mutta haluamaansa suuntaan. Hän valitsi elokuvat, joita vanhemmat kävivät katsomassa ja ehdotti yhteisten lomamatkojen suuntaa.

Assin seuraksi hankittiin myös aikanaan valtakunnan kuuluisin mopsi, Santtu.

Vaikka Assi on aina ollut ulospäin suuntautunut, hän ei juuri paljastanut yksityistä minäänsä. Mauno Koiviston presidenttikaudella Assi osallistui lukuisille valtiovierailuille ja oli läsnä lounailla ja illallisilla valtioiden päämiesten vieraillessa Suomessa.

Silloin mediakin pääsi osalliseksi hänen loistavasta huumorintajustaan, joka myötäili niin isän älykköhuumoria kuin äidin napakkaa, satakuntalaisempaa huumorintajua.

Kun Mauno Koiviston kausi presidenttinä päättyi, Assi vetäytyi vähitellen kokonaan julkisuudesta.

Isä oli urheilumiehiä, mutta Assia liikunnan harrastaminen ei kiinnostanut.

– Kun on elänyt nuoruutensa Hakaniemessä, mielessä ovat muut asiat kuin urheilu, hän toteaa.

Pääkään ei enää kääntynyt

Täytettyään 60 vuotta kolme vuotta sitten Assi Koivisto löysi tiensä painonnostosalille, Tempaus-Areenalle.

– Kroppani oli aivan jumissa: hartiat jännittyivät korviin, ja reidet olivat istumisesta kankeat. Alaselkäni kipuili niin, etten pystynyt kumartumaan enkä kyykistymään kunnolla. Minun piti ojentaa toinen jalka vinottain antamaan sivutukea, jos halusin ottaa jotakin lipaston alalaatikosta tai pestä aamuisin hiukseni. Jos tahdoin kääntää päätäni, minun piti kääntää samalla koko kroppa.

Assi oli harrastanut lähinnä hyötyliikuntaa, kuten käyttänyt portaita hissin asemasta. Hän oli hiihtänyt vuosittain 600–700 kilometriä, mutta sekin oli lopetettava, kun epäkäslihaksia niskan takana alkoi poltella.

Assi kokeili kaikki mahdolliset hoitokeinot. Hän kävi fysioterapiassa, naprapaatilla, hierojalla ja akupunktiossa.

– Selkä meni koko ajan huonommaksi. Yritin jumpata käsipainoilla, mutta sain aikaiseksi vain migreenin. Päädyin tänne silkasta epätoivosta. Tajusin, että jos olen näin huonossa kunnossa kuusikymppisenä, eläkevuosina ei hyvä seuraa.

Treenit farkuissa

Hän kysyi neuvoa ystävältään, vastikään Nokian Renkaiden toimitusjohtajan paikalta väistyneeltä Hille Korhoselta.

– Siinä vaiheessa tiesin, että vain hän voi auttaa. Hille on triathlonia harrastava supersankarini. Purin hänelle pahaa oloani, ja hän neuvoi minut salille.

Assi ei omistanut edes treenivaatteita.

– Ensimmäiseen kesään asti kävin salilla stretchfarkuissa, tavallisessa t-paidassa ja lenkkareissa.

Treenit aloitettiin keppijumppaamalla. Koko ensimmäinen vuosi sujui tahmeasti.

– Jouduin joka torstai aloittamaan alusta. Minulla ei ollut ollenkaan lihaksia. Masa puhui pitkistä selkäfileistä, jotka ihmisellä pitäisi teoriassa olla. Kesti vuoden, että lihakseni kehittyivät niin, että ne alkoivat ottaa vastaan käskyjä aivoilta.

– Ollaan niin huonoja valmentajia, että kestää pari vuotta ennen kuin oppii nostamaan, supliikkimies Masa heittää.

Masa eli painonnostovalmentaja Matti Vestman, salin sielu, kohottaa Assin paitaa selästä.

– Kato, tossa ne hyvinvointifileet nyt kulkevat, hän osoittaa selkärangan alapäässä, lannerangan neljännen ja viidennen nikaman kohdalla kulkevia kapeita lihassäikeitä.

– Minulla on valitettavasti sellainen kroppa, joka ei helposti kerää massaa, Assi sanoo.

Neljät treenit viikossa

Nykyisin Assi treenaa neljästi viikossa: kaksi kertaa salilla ja kahdesti kotona. Jälkimmäiseen hän on hankkinut tarvittavat välineet, lavan, tangot ja painoja. Hänen selkävaivansa ovat mennyttä.

– En ole kauhean arka, mutta olen tässä epämukavuusalueellani. Kun innostuu lajista, ei pelkästään tiedä, miten jokin asia tehdään, vaan myös, miksi se tehdään. Lajissa vaikeinta on se, miten tanko kulkee suoraan lattialta pään päälle, kuinka saa vartalon oikeaan asentoon, miten hallitsee liike-energiaa ja säilyttää tasapainonsa.

"Hän kuvaa suorituksiani, ja pohdimme yhdessä eri strategioita nostoihin. Salille hän ei ole tullut eikä kuulemma tulekaan."
Assi Koivisto puolisostaan Heikki Allosesta

Liikuntaharrastuksen löytäminen on ollut itseään ruokkiva kehä. Painonnoston myötä Assi on aloittanut pilateksen ja ryhmäliikunnan.

– Painonnosto ei kehitä pelkästään voimaa, vaan myös liikkuvuutta ja kestävyyttä.

Aviomies Heikki Allonen tukee puolisoaan harrastuksessa.

– Hän kuvaa suorituksiani, ja pohdimme yhdessä eri strategioita nostoihin. Salille hän ei ole tullut eikä kuulemma tulekaan.

Siinä, ettei ole nuorempana urheillut, Assi näkee hyvääkin.

– Minulla ei ole liikunnasta syntyneitä kulumia enkä ole rikkonut polviani missään lajissa.

Assi jopa seuraa nykyisin urheilua televisiosta. Tosin vain painonnostoa ja formulakisoja.

Tänään hän harjoittelee valmentajansa, Mastersien hallitsevan Euroopan mestarin Heli Myllykankaan kanssa muun muassa tempauksen allemenoa eli pudotusvalaa. Kakkostempauksia tehdään kaksi kertaa peräkkäin.

– Lavat taakse, liikkeelle! Hartiat alas, ei liikaa epäkkäitä ylös! Heli komentaa.

Kroppa antaa tangolle vauhdin, lopussa lantio jää ylävartalon alle.

– Lisää napakkuutta ja elastisuutta vastaanottoon, Heli neuvoo.

– Katso, ettei kroppa pääse yhtään kippaamaan eteen, vaan että tanko pääsee nousemaan jalkoja vasten suoraan ylös.

"Mustelmia on tullut"

Assin silmät tarkentuvat nostossa seinään, jonka mainoksessa lukee ”for tough jobs”, rankkoja töitä varten.

– Välillä reidet ja nivuset ovat mustelmilla. Mustelmia on tullut ylöstyönnössä myös leuan alle, hän sanoo siemaistessaan palautusjuomaa, joka sisältää osmopurea, BCAA:ta, restorea ja kreatiinia.

"Kun olin käynyt muutaman kuukauden ryhmässä, joku jo hihkaisi, että Assi, sulle on tullut takapuoli."

Juomassa on paljon hiilihydraatteja, ja se imeytyy nopeasti.

– Oli vähän ujo tempaus, Heli kommentoi.

Masa jauhaa taustalla purkkaa ja seuraa suoritusta.

– Pitää ollakin ujo, kun edellisestä tempauksesta on muutama päivä. Muista ryhti. Rauhassa vaan. Yläselkä pakettiin! Neljä viisi sarjaa vaatii, että lähtee, hän sanoo.

– Pannaan se pakara töihin! Masa ohjeistaa.

– Kyllä treenaaminen näkyy sulla jo perseessä.

– Paras asia painonnostossa on, että saa takapuolen, Assi sanoo.

– Kun olin käynyt muutaman kuukauden ryhmässä, joku jo hihkaisi, että Assi, sulle on tullut takapuoli.

Kuusikymppisenä Suomen mestariksi

Assi Koivisto aloitti treenaamisen ryhmässä nimeltä Kertut. Sen naisporukka ei ole ryppyotsaista. Tempauksen ja työnnön välissä saatetaan ottaa lasi skumppaa.

Kun ryhmä oli treenannut runsaan vuoden, Masa ilmoitti haluavansa, että seuraavissa SM-kisoissa Porlammin Pamausta edustaisi myös joku yli 60-vuotiaiden naisten sarjassa.

– Masa oli töin tuskin saanut asiansa kerrottua, kun kaikkien katseet olivat kääntyneet minuun. Minä olin se Joku.

Yksi naisista oli nimittäin menossa molempien lonkkanivelten vaihtoleikkaukseen, toisella oli erittäin paha kuluma polvessa ja kolmannelle ei ollut juuri kertynyt treenitunteja. Kaksi muuta Maltti-Kerttua olivat muita nuorempia.

– Siitä lähdin kohti elämäni huikeinta kokemusta, Assi virnistää.

Niin entisestä selkäkipuisesta urheilun välttelijästä tuli kuusikymppisenä omassa sarjassaan painonnoston Suomen mestari. Saman vuoden pääsiäisenä hän jäi eläkkeelle.

Assi Koivisto aloitti treenaamisen ryhmässä nimeltä Kertut. Sen naisporukka ei ole ryppyotsaista. Tempauksen ja työnnön välissä saatetaan ottaa lasi skumppaa.

Masa selostaa treenien sisältöä ja tuntemuksia.

– Alussa ei kulje, sitten on hyvä fiilis ja lopussa vituttaa. Kun Heikki kotona kysyy, miten meni, niin sanot, että hyvin olisi mennyt, mutta kun se valmentaja.

– Yhdeksänkymmentä prosenttia treenikerroista on sellaisia, että tunnen olevani tässä ihan paska, Assi sanoo.

Tempaus epäonnistuu.

Assi tuiskahtaa. Otsatukka lennähtää soljen alta. Kirosanasta ei saa oikein selvää, mutta t-kirjaimia siinä on ainakin kaksin kappalein.

– Nyt loppui usko, Heli sanoo.

– Tämä on nyt se kohta, jossa ajetaan epäonnistumiseen, Masa selittää.

– Mutta kun tekniikan oppii, rytmiikka säilyy, vaikka välillä pitäisikin taukoa. Onpa se otsa nyt kurtussa!

Assia alkaa naurattaa. Epäonnistuneen noston jälkeen hän löytää uudelleen rytmin. Siirrytään kyykkyyn, eikä siinäkään välitetä, kuinka paljon kyykkää, kunhan liikkeen tekee teknisesti oikein. Assilla menee kyykyssä 53 kiloa.

Tunnettuja kanssatreenaajia

Tähän me jätetään, Masa Vestman sanoo.

– Oli varaa vielä vaikka kuinka paljon.

Vestmanin salilla Tempaus-Areenalla käy nostamassa moni tunnettu henkilö kuten Pirkko Mannola ja Ritva Oksanen, kahdeksankymppisiä molemmat. Alussa tulijoiden ei anneta treenata kuin kerran viikossa. Naisia on kävijöistä yli puolet.

Keppijumppaa jatketaan niin kauan, että liikeradat varmasti ovat oikeat. Masa on teettänyt seuraavaan vaiheeseen viiden ja kahdeksan kilon tankoja, niitä ei painonnostosaleilta tavallisesti löydy.

– Olkapää on treenaamisessa suurin rajoite. Ihmiskeksijän moka on, että miehen kroppa on rakennettu hauis-rintapainotteisesti. Sen havaitsee, kun kiinnittää verhoja tai paneloi kattoa. Supraspinatus-jänne rispautuu helposti. Ihmisessä on 600 lihasta. Tempauksessa kolmen sekunnin aikana niistä on käytössä 420. Se on helvetinmoinen testosteroniruiske, Masa kuvailee.

– Harjoittelun aloittamisen ongelma on sopivien paikkojen ja osaavien valmentajien puute.

– I hate you, vihaan sinua, Assi puuskahtaa Helille, kun tämä tiristää valmennettavastaan vielä viimeiset mehut soutulaitteella ja pilatesliikkeellä.

"Moni aikuinen ei syväkyykkyyn enää pääse"

Liikkuvuuden ja lihaskunnon parantamiseen ei Masan mukaan tarvita kuin muutama liike: tempaus, työntö, etukyykky, takakyykky, valakyykky ja maastoveto.

– Käytännössä tämä on kyykky­kou­­lu, hän sanoo.

– Pitääkö yksivuotiasta lasta opettaa leikkimään slaavikyykyssä? Lapsi oppii kyykkäämisen kautta juoksemaan ja hyppäämään. Moni aikuinen ei syväkyykkyyn enää pääse. Sitä parempaa pakaraliikettä ei ole. Samalla selkälihakset aktivoituvat automaattisesti. Painonnostossa on kymmeniä erilaisia kyykkymalleja.

Masalla itsellään on muun muassa kymmenen masters-ikäluokan Suomen mestaruutta, EM-pronssi ja MM-hopea. Työuransa hän suoritti metsäteollisuuden konsulttina ja päätti, että viisikymmentä täytettyään hän pukeutuu vain verkkareihin ja aamutossuihin. Assillakin on tullessaan jalassa punaiset Reinot.

1,5 tunnin treeni – loppuaika puutarhanhoitoa

Assi tekee tunnollisesti loppuvenytykset kuminauhalla. Tavallisesti hän hyppää junaan, joka vie Kirkkonummelle. Siellä odottaa auto, jolla hän ajaa Tähtelään, Koivistojen aikanaan hankkimaan kesäpaikkaan. Tänään Heikki hakee Assin autolla salilta.

– Alussa kipeydyin treenien jälkeen, mutta kroppa tottuu. Teen sen pituista sarjaa, ettei se riko lihaksia.

Kotona Assi nauttii iltapäiväaterian, johon kuuluu esimerkiksi vihanneksia, raejuustoa tai kalkkunaa. Aikaisemmin hän oli pullahiiri, mutta liikunta on muuttanut ruokailutottumukset. Hän käy salilla myös kesällä.

– Treeni kestää kerrallaan puolitoista tuntia, mutta tähän saisi menemään vaikka koko päivän, Assi sanoo.

– Loppuaika kuluu Tellervolta perityn puutarhan hoidossa.

Assi Koivisto-Allonen

Syntyi: Turussa toukokuussa 1957.

Asuu: Helsingissä ja Tähtelässä.

Perhe: puoliso Heikki Allonen.

Ajankohtaista: odottaa iloista jälleennäkemistä ulkomailla asuvien ystävien kanssa – kenties syksyllä?

Juttua muokattu 2.7. kello 11:28.

Julkaistu: 17.6.2020
Kommentoi »