1. Itsearvostuksen juuret

Itsearvostus tarkoittaa sitä, miten suhtaudut itseesi. Se kehittyy kokemuksista. Alhainen itsearvostus saa alkunsa jo varhain. Lapsena saatu palaute omasta olemuksesta ja käytöksestä on avainasemassa. Kelpaanko sellaisena kuin olen? Onko minussa jokin vialla? Olenko tarpeeksi hyvä ja rakastettava?

Usein ihmisen käsitys itsestä perustuu silkkaan väärinkäsitykseen tai uskomukseen. Parhaimmillaan itsearvostus on luottamusta kykyyn ajatella järkevästi ja selvitä elämän haasteista. Se on uskoa siihen, että juuri minulla on oikeus menestyä ja olla onnellinen.

2. Millainen minusta on tullut?

Etenkin suuren elämänmuutoksen kynnyksellä olisi hyvä kysyä itseltä, millainen minusta on tullut ja millainen haluaisin olla.

Yhdestä asiasta voit nimittäin olla varma. Et ole enää sellainen kuin olit kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta sitten. Vuosien aikana kertyneet kokemukset ovat muuttaneet sinua suuresti.

Jos haluat todella tietää, millainen sinusta on tullut, tarkkaile ajatuksiasi. Kuuntele, miten puhut itsestäsi, ja kysy läheisiltäsi mielipidettä itsestäsi. Pohdi, mikä tekee sinut onnelliseksi ja mikä tylsistyttää, valitatko liikaa.

Ensimmäinen avain elämänilon lisäämiseen on itsetuntemuksessa. Aivan yhtä tärkeitä avaimia ovat avoimuus muutokselle, kiitollisuus, anteeksianto, katumuksen välttäminen, nauru, hymy ja huumori sekä hyvät ihmissuhteet. Muista, että menneisyydellä ei ole tulevaisuutta, mutta sinulla on. Unohda vanhat kaunat, anna anteeksi ja kiitä saamastasi kokemuksesta. Ala kasvattaa iloasi.

4. Ole itsesi ystävä

Jos olet paras ystävä itsellesi, kohtelet itseäsi avomielisesti ja ystävällisesti ja puhut itsestäsi myönteisin sanoin. Elämänilon lisääntyminen vaatii itsensä ja puutteensa hyväksymistä. Itselleen voi sanoa tiukassa tilanteessa: ”Sinä selviät siitä!” Kun on itsensä paras ystävä, sallii itsensä tuntea ja olla haavoittuvainen.

Lähde: Ingrid Johansson: Elämänilon avaimet (Docendo).

Kuvitus: Anu Ikävalko

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 6/2017.