Arsenalin päivät hurmaavana häviäjänä ovat ohi – brutaalius vei sen suurvoiton partaalle
Odotettu kärkikamppailu tarjoili suorastaan absurdin näytelmän. Oppipojasta on tulossa kovaa vauhtia sensei, joka pääsi todella lähelle oppi-isänsä taktista nujertamista.
Uskottava se vihdoin on. Arsenalista, tuosta aiemmin kauniista, puhtoisten ihannevävyjen joukkueesta, on tullut ilkeä. Likainenkin. Sen kauniin jalkapallon kylkeen.
Aivan kuten viikko sitten Tottenhamin vieraana, se näytti pystyvänsä heittämään estetiikan katuojaan ja operoimaan erittäin tummanharmaalla alueella tilanteesta toiseen. Kuten jo viikko sitten kirjoitin, tämän lupaa Tykkimiesten mestaruushaaveille todella hyvää. Arsenal-fanien toiveikkuutta tämä ilta lisäsi entisestään.
Odotettu, Valioliigan kahden suurimman mestarisuosikin avauskohtaaminen päättyi dramaattisten vaiheiden jälkeen 2–2-pistejakoon. Matka lopputulokseen yli sadan peliminuutin jälkeen oli vaiherikas ja varmasti paljon jälkipyykkiä aiheuttava.
Pep Guardiolan ja tämän monivuotisen oppipojan, Mikel Artetan joukkueita on luonnehdittu monin tavoin samanlaisiksi ja näiden kohtaamisia kahden mestarillisesti valmennetun ryhmän shakkiotteluiksi. Mustavalkoista nappulapeliä kentällä nähtiin myös tänään, mutta tavalla, jota moni tuskin odotti.
Kun lähdetään tutkimaan sekä Arsenalin puolustuspelin avaimia että Cityn hyökkäyspelin vaikeuksia, päädytään loogisesti saman asian äärelle. Arsenal näytti jo viikko sitten, että se osaa tehdä rehdistä bussin parkkeeraamisesta todellista puolustustaidetta. Tänään se joutui menemään projektissaan vielä pidemmälle jouduttuaan koko toiseksi jaksoksi vajaalle Leandro Trossardin otettua juuri ennen taukoa toisen varoituksensa pallon potkaisemisesta vihellyksen jälkeen.
Valioliigan virallinen X-tili vahvisti, että belgialaisen toinen varoitus tuli pallon pois potkaisemisesta. Selvä. Lähtökohtaisesti olen tämän linjauksen kannattaja.
Asiassa on kuitenkin yksi todella iso mutta: jos näihin tilanteisiin halutaan puuttua jämäkästi, on johdonmukaisuuden oltava täysin aukotonta.
Ei voi olla niin, että tänään Jeremy Doku ja muutama viikko sitten Joao Pedro selvisivät täysin vastaavanlaisista tilanteista ilman ensimmäisiä varoituksiaan. Otteluissa, joissa Arsenalin pelaaja lensi suihkuun saatuaan molemmilla kerroilla toisen varoituksensa samasta aiheesta.
Ymmärränkin Viaplayn uuden kansainvälisen studion tuohtumuksen siitä, että tuomarin ei pitäisi nousta otteluiden valokeilaan kerta toisensa jälkeen. Tällaisilla päätöksillä se on nimittäin taattu.
City tasoitti ottelun sen viimeisestä tilanteestaan. Illan suuri voittaja on silti Arsenal. Jää pelkäksi spekuloinniksi, kuinka vaikeaksi vierasjoukkue olisikaan ottelun Citylle tehnyt, mikäli se olisi saanut jatkaa yhdellätoista pelaajalla.
Vajaallakin se oli erinomainen; toistakymmentä blokattua laukausta, 5-4-0- tai paikoin jopa 6-3-0-muodossa saumatonta yhteistoimintaa ja viimeisenä lukkona sarjan kenties tämän hetken paras maalivahti David Raya. Arsenalin puolustamisesta syvällä saisi pelkästään tästä illasta kymmeniä klippejä junioreille katsottavaksi ja opiskeltaviksi. City voitti toisen jakson maalintekoyritykset 27-1, mutta valtaosa niistä oli vaarattomia, boksin ulkopuolelta tai reunoilta lähteneitä laukauksia.
Mikel Arteta teki ottelun tauolla tietoisen valinnan uhraamalla joukkueen parhaan hyökkäyspelaajan Bukayo Sakan ja korvaamalla tämän puolustaja Ben Whitella. Peti oli pedattu: Arsenal tuli kentälle luottaen siihen, että totaalinen kilpikonnapuolustus antaa sille parhaan mahdollisuuden voittoon.
Valinta oli täysin oikea – sekä Arsenalin fantastisen maalinestopelaamisen että Manchester Cityn heikkouksien näkökulmasta.
”Niin ennätyksellinen maalintekijä kuin Haaland onkin, on Cityn peli matalia blokkeja vastaan muuttunut jäykemmäksi.”
Kirjoitin toukokuussa Aition avausjutussani Erling Haalandin Manchester Cityn peliin mukanaan tuomista uhkista. Niin ennätyksellinen maalintekijä kuin Haaland onkin, on Cityn peli matalia blokkeja vastaan muuttunut jäykemmäksi. Syy ei varmasti ole pelkästään Haalandin, mutta pelin tuunaaminen nähtyyn suuntaan toki norjalaiseenkin liittyy.
Haalandin tultua sapluunaan mukaan on Citylla keskikaistalla toppareiden välissä jatkuvasti yksi kiinteästi kököttävä pelaaja, norjalainen maalihirmu itse. Hänen lisäkseen City haluaa ylimiehittää keskustan todella vahvasti jättäen laitakaistoille vain yhdet pelaajat puolta kohden.
Mikäli puolustavan joukkueen pelaajien tai yhteistoiminnan laatu blokissa ei riitä, City toki repii sen riekaleiksi keskeltä, kuten useimmiten on tilanne. Arsenalin kaltaisia joukkueita vastaan ongelmat alkavat, tämä nähtiin jo viime kaudella.
Aiemmin Cityn tavaramerkki, rotatoivat laitakolmiot ja niiden kautta rangaistusalueen reunoille murtautuminen, loistavat poissaolollaan. Tämän sijaan joukkue hakkaa päätään seinään keskustassa ja laitojen kautta se yrittää edetä yhdellä pelaajalla, joka on helppo tuplata nopeasti. Lisäksi toisen näistä pelaajista ollessa hyvin rajallinen Jeremy Doku, heittää City potentiaaliaan urakalla harakoille. Olikin hyvin erikoista, miksei Phil Fodenia päästetty irti jo tauolta – Guardiolan varmasti tiedostaen, millainen pelin kuva odottaa.
”Harmaan alueen moraalisesta puolesta voimme täällä Suomessa aina keskustella, mutta mestareista puhuttaessa tällaista toimintaa tarvitaan aina ottelukontekstin niin vaatiessa.”
Tänään City teki jopa niin älyttömän ratkaisun, että se käytännössä luopui näistä ainoista laitapelaajistakin loppua kohden ja keskitykset lähtivät huonoissa kulmissa lähempää keskustaa. Miksei joukkue ottanut yhtä työkalua bussin murtamiseen etenemällä laitojen kautta lähemmäs päätyrajaa ja toimittamalla kovia, matalia palloja maalin eteen? Eivät ne ihanteellisia itsessään ole, mutta 90 prosentin pallonhallinnalla volyymi kyllä kasvaa ottelun aikana isoksi.
Vaikka City olisi voinut tehdä illasta vastustajalleen huomattavasti nähtyä vaikeamman, on Arsenalille pakko nostaa hattua. Useaan kertaan. Kyse ei ole pelkästään kenties tämän hetken Euroopan laadukkaimmasta maalinestopelaamisesta, vaan myös uudesta, ilkeästä puolesta. Pelaajat osaavat hämmentää ja ottaa aikaa pois kellosta joka ikisessä siihen tarjoutuvassa tilanteen puolikkaassakin.
Harmaan alueen moraalisesta puolesta voimme täällä Suomessa aina keskustella, mutta mestareista puhuttaessa tällaista toimintaa tarvitaan aina ottelukontekstin niin vaatiessa. Tämä on ollut tilanne Arsenalilla nyt kahdesti viikon sisään – tuloksena neljä pistettä kahdesta vierasottelusta päävastustajiaan vastaan.
Artetan taktista valintaa alleviivaa Cityn avausmaali, joka oli illan harvoja tilanteita, joissa kotijoukkue pääsi juoksemaan isoihin tiloihin. Arsenal vapisi pahasti.
Savinho toivotti Riccardo Calafiorin tervetulleeksi Valioliigaan ohittamalla italialaisen heittämällä. Suurin ongelma paljastui kuitenkin Calafiorin takaa; Thomas Partey ja Gabriel eivät onnistuneet vastuualueidensa jakamisessa molempien jäädessä samalla kaistalle, ikään kuin puoliväliin. Parteyn olisi pitänyt paikata laitakaista ja Gabrielin tukkia avoin kaista Haalandille. Sekunnin nukahdus, robotti iski.
Miettikää, mitä toisella jaksolla olisi tapahtunut, jos Arsenal olisi yrittänyt hyökätä saati puolustaa vaikkapa ihan vain puolikorkeassa blokissa? Vajaamiehisenä. Kotijoukkue olisi repinyt vastustajansa täysin riekaleiksi.
Toinen, viime sunnuntailta toistunut, lähestulkoon copy-paste-havainto oli Gabrielin kulmapotkumaali. En muista, milloin huipputason jalkapallojoukkueella olisi viimeksi ollut riveissään vastaavaa erikoistilannehuijauskoodia. Gabriel on tehnyt Arsenalille 16 Valioliiga-maalia, joista 14 kulmapotkuista. Prosentti on suurin Valioliiga-historiassa pelaajista, jotka ovat tehneet vähintään kymmenen maalia.
Jo ensimmäisessä kulmatilanteessa brassitoppari oli lähellä maalia Dokun oltua jostain käsittämättömästä syystä vartiointivastuussa hänestä. Seuraavassa tilanteessa Kyle Walker otti vastuun, yhtä surkealla menestyksellä. Näyttää siltä, ettei Gabrielia saada pelaajavartioinnilla kuriin, joten luulenpa Arsenalin vastustajien lähestyvän tulevia otteluita enemmänkin aluepuolustamisella kulmapotkuissa.
”Mihin pisteeseen asti rahanahneus saa jatkua pelaajien terveyden kustannuksella?”
Manchester Cityn kauden alku on ollut tämän päivän turbulenssista huolimatta vahva. Näyttää kuitenkin siltä, että Arsenal on kausiennakoiden hehkutusten veroinen ja kykenee haastamaan Cityn kenties paremmin kuin koskaan ennen. Etihadilla oli tänään ilmassa sähköä ja kuumia tunteita enemmän kuin kertaakaan aiemmin näiden joukkueiden välillä. Nyt on tosi kyseessä.
Lopuksi en voi olla nostamatta esiin ottelun surullisinta hetkeä, jopa mahdollista tulevan Ballon d’Orin voittaja Rodrin loukkaantumista. Kyyneleet taisivat kertoa kaiken oleellisen: polvivamma voi osoittautua hyvin vakavaksi, jopa kauden päättäväksi.
Espanjalaiskeskikenttäpelaaja asteli tänään kentälle 68. otteluunsa kauden 2023-24 alun jälkeen. Sama mies oli aikaisemmin tällä viikolla kritisoinut huippupelaajien ottelumääriä.
Kysynkin saman: mihin pisteeseen asti rahanahneus saa jatkua pelaajien terveyden kustannuksella?
