Yllättävä arvio: Jalkapallomaailman kohutuin keskushyökkääjä tekee maailman parhaasta joukkueesta huonomman

Mannerlaatat tärisivät kesällä 2022, kun Manchester City voittaessa maailman jalkapallojättiseurojen keskinäisen kilpakosinnan Erling Haalandista. Ajatus oli pelottava. Moni arvioikin päävalmentaja Pep Guardiolan saaneen vihdoin haluamansa: Pitkään puuttuneen huippuviimeistelijän, puhtaan keskushyökkääjän.

“City olisi muuten täydellinen jalkapallojoukkue, mutta sillä ei ole mitat täyttävää ysiä”, oli aiemmin ahnaasti julistettu. Tarina sai lisää tuulta alleen, sillä tämä vaalea viikinki tuli, näki ja voitti.

Jalkapallomaailman arvostetuin triplamestaruus matkasi Manchesterin itälaidalle heti Haalandin debyyttikauden päätteeksi. Norjalaisen maalitahti rikkoi ennätyksiä. Näkikö jalkapallomaailma vihdoin täydellisen jalkapallojoukkueen sen kauan kaivatun puuttuvan palasensa loksahdettua paikalleen?

Ei nähnyt. Miksi ei?

Vastaus voi olla monille epämiellyttävä – sillä vastaus löytyy juuri Erling Haalandista. Manchester City on nimittäin Haalandin kanssa on heikompi jalkapallojoukkue. Se on taantunut monella tapaa kollektiivina.

Raju väite kutsuu puoleensa kovat perustelut.

Tehdään tämä heti alussa selväksi. Erling Haaland on vuonna 2024 maailman paras keskushyökkääjä selvällä marginaalilla. Hän on jatkanut Dortmund-vuosiensa maalitahtia maailman kovimmassa sarjassa. Ja tulee jatkamaan.

Hänestä puhutaan vuosikymmenien päästä yhtenä kaikkien aikojen suurista, ei kahta kysymystäkään. Se, että norjalainen on alisuorittanut maaliodottamaansa tällä kaudella, ei ole millään tavalla olennaista. Tämä lievä kauneusvirhe kyllä tasoittuu.

Jalkapallon keskushyökkääjä – tuttavallisemmin ysipaikka – on ollut koko 2000-luvun suuressa murroksessa.

Perinteinen jalkapalloysi mielletään isokokoiseksi, suoraviivaiseksi, keskikaistaa juoksevaksi ja läheltä viimeisteleväksi pelaajaksi – aivan kuten koripallon perinteisesti nähty vitospaikan, sentterin rooli.

Kummankaan lajin kyseinen pelaajatyyppi ei ole järin hyvä operoimaan kentän muilla alueilla, saati tekemään muuta, kuin suoraan maali- tai pistetehtailuun liittyviä asioita.

Jalkapallossa ysipaikan murroksen merkittävin tekijä on – koripallon tapaan – ollut pelipaikattomuusajattelun mukaantulo.

Suuntauksen myötä on alettu puhua esimerkiksi valeyseistä, sisäänvedetyistä laitureista ja läpiajoon karkaavista laitapuolustajista - ja ylipäätään TV-grafiikoihin piirretyn kenttäryhmityksen hyödyttömyydestä. Perinteiset ysipaikan dinosaurukset ovat katselleet huolestuneina kovaa vauhtia rangaistusaluettaan lähestyvää meteoriittia.

Siksi onkin kysyttävä, että mikä Manchester Cityn Haaland-kysymyksessä on olennaista. Mitkä ovat oikeita kysymyksiä esitettäväksi? Tämän tehdäksemme on meidän ensin kyettävä näkemään jalkapallo kompleksisena pallopelinä.

Vain tämän ymmärryksen kautta voimme päästä Haaland-problematiikan ytimeen. Se ei kuitenkaan selviä, jos lukee vain lehtien palstoja.

Media nimittäin rakastaa henkilötarinoita. Kun nuori pelaaja esiintyy lähes maalin ottelutahdilla maailman kovimmilla kentillä, ei niistä tule loppua.

Ymmärrettävää? Kyllä. Yksisilmäistä? Valitettavasti.

Huipputason jalkapallo-ottelu on tapahtuma, jossa 22 lajinsa huippua kilpailee keskenään.

90 minuutin aikana ei ole olemassa kahta toisistaan riippumatonta muuttujaa.

Se, kuinka joukkue ryhmittyy ja käyttäytyy puolikorkeassa blokissa, vaikuttaa sen seuraavaan murtautumisyritykseen. Se, kuinka joukkue täyttää kenttää rakenteluvaiheessa, vaikuttaa pelaajien juoksumääriin ja vastustajan tulevaan maaliuhkaan.

Se, kuinka vasen puolustaja osaa avata peliä heikommalla jalallaan, vaikuttaa siihen, millaiseksi vastustajan vasemman puolustajan iltapuhde muodostuu.

Tämä on vain yksi esimerkki monien joukossa. Lista on loputon, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Juuri tämän vuoksi emme voi käsitellä joukkueen pitkän ajan suoriutumista yksittäisten pelaajien esitysten tai tilastojen kautta. Ainakaan, jos emme halua nähdä vain murusia.

Pep Guardiolan suurjoukkueet, Manchester City mukaan lukien, on opittu tuntemaan vahvasta kaista-ajattelusta ja pelaajien välisistä rotaatioista. Pelipaikattomuudestakin puhutaan, mikä näkyy etenkin rotaatioiden, jatkuvien paikanvaihtojen kautta.

Käsitteet ovat osittain päällekkäisiä ja merkittävästi toisiinsa vaikuttavia. Oleellista on ymmärtää, että Guardiolan joukkueiden pallollinen rakenne on ollut äärimmäisen joustava, tässä tapauksessa englanniksi osuvammin kuvaten fluid.

Niin joustava, “fluidi”, että välillä on vaikeaa, tai oikeastaan merkityksetöntä, osoittaa, kuka pelaa vaikkapa kymppipaikkaa – saati ysiä.

Tämä joustavuus koki merkittävän kolauksen kesällä 2022. Kun huipputason pelaajia ei ole sidottu kiinteisiin pelipaikkoihin, ovat he oppineet kyvyn toteuttaa hyökkäysmalleja rotaatioiden kautta äärimmäisen korkealaatuisesti.

Otan toistuvan esimerkin kaudelta 2021-22, Haalandin pelatessa vielä Saksassa. Oikeaan laitaan merkattu Riyad Mahrez liikkuu oikealle välikaistalle ylätaskuun. Kymppipaikka Kevin De Bryune pitää oikealla täyden leveyden. Keskikentän keskellä kutosena tai kasina pelaava Ilkay Gündogan liikkuu kymppialueelle keskikaistalla valmiina murtautumaan viimeisen linjan läpi boksiin.

Pallo kierrätetään kerran vasemmalle laitakaistalle ja sitten uudelleen oikealle; edellä mainitut pelaajat ovatkin pyörähtäneet täysin ympäri edellisiin sijanteihinsa nähden.

Hyvin toteutettuina rotaatiot ja pelipaikattomuus tekevät joukkueista erittäin vaikean puolustettavan. Ilman rajoitteita tapahtuva tilan tekeminen ja täyttäminen ovat olleet vuosikausia Pep Guardiolan pelifilosofian kulmakivet. Mitä tapahtui, kun tälle niitylle päästettiin kirmaamaan täysin keskikaistaa edestakaisin juokseva, täysin lukittua roolia toteuttava nuori norjalaishärkä?

Haalandin saapuessa Cityyn arvuuttelin, voiko hän muka olla osa Guardiolan rotaatiokarusellia. Liitto vaikutti todella merkilliseltä, Haaland norsulta posliinikaupassa.

Epäilin kuvion kestävyyttä vahvasti, mutta samalla saattoi kysyä: Voiko Guardiola jälleen kerran uusiutua, haastaa itseään ja päivittää jo loistavaa pelitapaansa entistä paremmaksi?

Täysin kiinteän pelipaikan pelaajan tuominen rakenteeltaan erittäin joustavaan pelin rakenteeseen on jo lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin ongelmatonta. Ongelmia on ilmennyt jo useita, osa niistä on jo toteutuneita, mutta oleellista on ymmärtää, että vielä suurempi osa on odottamassa todellista laukeamistaan.

Erling Haaland on Manchester Cityn hyökkäyksen kulmakiviä.

Aikana ennen Haalandia, ei yhdelläkään Cityn pelaajalla ollut kiinteästi määriteltyä kaistaa.

He vaihtoivat niitä jatkuvasti ja joustavasti. Nykyään hyökkäyspään keskikaistalla on vakivuoro Erling Haalandille, mikä tukkii kaistan hyvin herkästi.

Tämä tarkoittaa sitä että, aina saman pelaajan hakiessa asemaansa topparien välissä, vähenee esimerkiksi kymppi- (tai peräti kasi-/kutos)alueelta tulevien pystyjuoksujen tila. Tilanne on usein jo lähtökohtaisesti staattinen, koska toppareiden välistä tilaa ei täytetä niin paljon muilta pelipaikoilta - kuten vielä ennen Haalandin aikaa jatkuvasti tehtiin.

Haaland kyllä tulee myös paljon palloa vastaan.

Ongelma on, että hänen kykynsä jatkaa peliä edistävällä tavalla on näissä tilanteissa melko rajoittunut. Ottakaamme hetkeksi mielikuva toisen Cityn pitkään havitteleman, ysipaikkana pidettävän Harry Kanen pelaamisesta etenkin Tottenhamissa.

Viimeisellä Spurs-kaudella Kane tuli todella syvälle palloa vastaan ja kykeni pelaamaan syntyneeseen tilaan juossutta Heung-Min Sonia mestarillisella tavalla läpi jopa negatiivisista peliasennoista.

Pystytkö kuvittelemaan saman Erling Haalandilta? En minäkään.

Vaikka Haalandin tehtävä on tehdä maaleja, kertovat miehen muut tilastot karua kieltään pelin linkittämisen rajoitteista.

62 Valioliiga-ottelussa Cityssä on hän syöttänyt 13 maalia. Maalisyöttöodottama on vielä alhaisempi, yhteensä 10,5 maalia. Nämä ovat pieniä lukemia pelaajalle, joka on maailman parhaan jalkapallojoukkueen kaiken hyökkäyspelaamisen keskiössä.

Koko kentän alueella Haaland on ottanut tällä kaudella keskimäärin 22,1 pallokosketusta, sijoittuen tällä oman pelipaikkansa heikompaan yhteen prosenttiin, ja syöttänyt omille keskimäärin alle kymmenen kertaa ottelussa.

Jos pallokosketukset rajataan hyökkäyskolmannekseen, on niitä ottelussa 13,9, millä mies sijoittuu Valioliigan kärjistä prosenttipisteeseen 17, siis heikoimman kuudenneksen rajoille.

Kuten tiedämme, nämä lukemat ovat Haalandin oman maalisaldonsa kannalta epäoleellisia. Manchester Cityn tulevaisuudelle niillä on kuitenkin valtava merkitys.

Kun joustavalla joukkueella on kiinteä, heikohkosti peliä linkittävä kärki, vähentää tämä hyökkäyspelaamisen vaihtoehtoja huomattavasti. Arsenalin Kai Havertz tai Liverpoolin Darwin Nuñez eivät varmasti ole Haalandia parempia yksilöitä, mutta heidän liikkumisensa sallii joukkueilleen enemmän murtautumisvaihtoehtoja.

Etenkin Havertz on valeysinä parhaillaan erinomainen ja hänen älykäs liikkumisensa niin pysty- kuin leveyssuunnassa avaa valtavia tiloja, joihin voi juosta, aivan, tilanteen mukaan esimerkiksi joukkuetoverit Bukayo Saka, Martin Ødegaard, Declan Rice tai jopa Ben White.

Vastaavanlaisia kuvauksia Man Cityn pelaajien nimillä on nähty toden teolla viimeksi kaudella 2021-22. Viimeisellä ennen Haalandia.

Phil Foden pelaa uransa parasta kautta, mutta hänenkin esityksensä riippuvat Haalandista. Kuvaavan esimerkin näimme huhtikuun alussa Cityn jyrätessä Aston Villan yli ja Fodenin viimeistellä hattutempun.

Millä alueilla hän pääosin operoi? Kyllä, valeysille tyypillisillä. Miksi näille alueille syntyi paljon tiloja, joihin iskeä? Kyllä, koska Haaland istui koko ottelun vaihtopenkillä.

Haalandin tukkimasta keskikaistasta on aiheutunut merkittäviä seurauksia myös leveyssuuntaisesti. Guardiolan rotaatiopelaamisen todellinen helmi on aiemmin ollut laitaan rakennettava 3 vastaan 2 -tilanne, jossa laitakolmikko, milloin mikäkin, vaihtelee paikkoja niin hengästyttävällä tahdilla, että vastustajan on vaikea puolustaa näitä tilanteita.

Kun tila aukeaa, yksi pelaajista juoksee kohti rangaistusalueen reunaa, jonne syöttö pelataan. Palkintona on luvassa syöttöpaikka nykyjalkapallon parhaalta maalisyöttöalueelta.

Todella toimiva konsepti, jonka käytöstä City on pitkälti luopunut – ja samalla heittänyt parhaan lypsylehmänsä teuraalle.

Cityn paikoin pakonomainen tarve hyödyntää Haalandia on ajanut heidän pallonhallintaansa koko ajan enemmän keski- ja välikaistoille, jotka he haluavat ylimiehittää.

Usein tämä tarkoittaa, että laitakaistalle jätetään yksi pelaaja, eikä häntä välttämättä edes haluta auttaa tukiliikkeillä. Moni Valioliiga-joukkue ottaisi kiljuen itselleen Jeremy Dokun tai Jack Grealishin ohittamaan 1 vastaan 1 -tilanteisiin laidalla.

Manchester Cityn kaltaisessa koneistossa tällainen tuntuu kokonaisuuteen nähden täydelliseltä haaskaukselta ja todennäköisyyksiä vastaan pelaamiselta. Jalkapallomaailman toimivimmat laitaylivoimat kombinaatioineen ovat vaihtuneet laadullisen (1 vs 1) ylivoiman hakemiseen laidoille. City myös keskittää paljon, selvästi eniten kärkijoukkueista, ja nimenomaan ilmassa.

Pääsyy löytyy boksista ja tällä on pituutta vajaat kaksi metriä.

Manchester Cityn hyökkäyspelaamisen peruskiviä on siis yritetty jossain määrin kääntää Haalandin tulon jälkeen.

Miksi lähes täydellisesti toimiva systeemi halutaan uhrata yhden supernimen vuoksi? Onko todella sen arvoista, että monilta pelaajilta viedään pois heidän vahvuuksiaan?

Haalandin tuloa edeltävällä kaudella seitsemän pelaajaa teki vähintään kahdeksan Valioliiga-maalia. Tämä siis ilman kiinteää ysipaikkaa. Viime kaudella, Haalandin ensimmäisellä, vastaava lukema oli neljä ja tätä kirjoittaessa (huhtikuu) määrä näyttää asettuvan kolmeen.

Kyse ei ole Cityn pelaajamateriaalin heikentymisestä. Kyse on etenkin murtautumisvaiheen joustavuuden ja variaatioiden merkittävästä vähenemisestä.

On tärkeää nähdä kokonaisuus. Vaikka Haaland on rikkonut henkilökohtaisia ennätyksiä urakalla, ei hänen tulonsa ole parantanut Manchester Cityn maalitahtia - päinvastoin. Haaland-kausilla City on tehnyt ottelua kohti 2,47 ja 2,41 maalia. Guardiola ehti olla Cityn ruorissa kuusi kautta ennen norjalaista: neljällä näistä City teki vähintään 2,50 maalia ottelua kohti. Ilman kiinteää ysipaikan pelaajaa.

Välillä kuullaan argumentoitavan esimerkiksi Barcelonaan lähteneen Ilkay Gündoganin merkityksellä, joka oli tärkeä pelaaja, mutta vastaavaa laatua löytyy nykyjoukkueesta vähintään yhtä paljon.

Numerot eivät ole makuasia. Haaland on ollut kahdella kaudellaan sivussa (loukkaantuneena tai penkillä) kahdeksan Valioliiga-ottelua: City on tehnyt näissä 2,78 maalia ja napannut 2,78 pistettä ottelua kohden. Haalandin pelatessa lukemat ovat 2,46 maalia ja 2,31 pistettä.

Ei merkittävä otoskoko, mutta osoittaa Cityn pärjäävän erinomaisesti myös ilman häntä. Kuten sanoin aiemmin, huhtikuinen Aston Villa -ottelu, jonka Haaland istui penkillä, toi mieleen väläyksiä pari vuoden takaisesta. Manchester City näytti paljon enemmän kauden 2021-22 Cityltä.

Pallollisen vaiheen jähmettymisen lisäksi Haalandin mukanaolo ei ole tehnyt erityisen hyvää Cityn joukkuepuolustamiselle. Ennen Haalandin aikaa valeysillä pelatessaan City prässäsi suhteessa harvemmin korkealta kuin nyt.

Valeysinä pelannut oli tällöin lähempänä muuta muotoa, minkä ansiosta koko pelaajapakan etäisyydet olivat lyhyemmät.

Haaland-aikana City on prässännyt suhteessa enemmän korkealta ja Haaland ollut yksi sarjan eniten prässejä käynnistävistä pelaajista. Tämä on kuitenkin tuonut mukanaan ongelmia etäisyyksien kasvaessa ja vastustajan juostessa kenttää melko vapaasti ensimmäisen prässilinjan ohitettuaan. City onkin ottanut avoimen pelin maaliodottamaa vastaan huomattavasti enemmän Haaland-aikanaan kuin sitä ennen. Tätä kirjoittaessa tämän kauden otetun avoimen pelin xG:n lukema on jo yli 25 maalia, kahdeksan kierrosta ennen sarjan päätöstä.

Koko kauden 2021-22 Cityn ottama avoimen pelin xG oli 20. Cityn prässin agressiivisuudesta kertova PPDA-lukema on tällä kaudella vasta sarjan 10. paras. Kaudella 2021-22 se oli toiseksi paras. PPDA:lla lasketaan sitä, kuinka nopeasti puolustava joukkue pääsee kontaktiin tai katkoon, “iholle” pallolliseen joukkueeseen.

Arvoa lasketaan 60 prosenttia kentän syvyyssuunnasta vastustajan päätyviivasta katsottuna. Siis, vaikka City on lisännyt korkeiden prässiensä suhteellista määrää, on niiden laatu heikentynyt. Vastahyökkäyksistä se on tehnyt tällä kaudella vaivaiset kaksi maalia, mikä vastaa kolmea prosenttia joukkueen koko maalimäärästä.

Haalandin massiivia maalimääriä ja -odottamia ei voida käsitellä erillisinä lukuina. Manchester City on päättänyt laittaa ison osan munistaan samaan koriin luopuen isosta osasta monipuolisuuttaan.

Tuloksissa tämä ei ole vielä näkynyt, taisteleehan City Valioliigan mestaruudesta jälleen kerran. Taantuma vaanii kuitenkin jo nurkan takana.

Cityn heikkoudet ovat tällä kaudella osoittaneet jo esimerkiksi joukkueen täysin nollanneet Aston Villa ja Arsenal. Etenkin jälkimmäisessä, hieman kärjistääkseni, Haalandin pimentämiseen riitti brassitoppari Gabrielin takatasku ja verbaalisesti ilmeisen lahjakas, korvaan kuiskutteleva suuvärkki. Pimennä Haaland, pimennä Manchester City.

Ei se helppoa ole, mutta mahdollista – ja siksi sitä tullaan yrittämään. Se on Cityzens-leirille tulevien vuosien kannalta hyvin huolestuttavaa.