Pako etelään: Apu oli kirjeenvaihdossa gazalaisen naisen kanssa viikon ajan – Näin verinen viikko eteni paikallisin silmin
Palestiinalainen terroristijärjestö Hamas hyökkäsi verisesti Israeliin lauantaina 7. lokakuuta, minkä jälkeen Israel aloitti laajat vastaiskut Gazassa. Toimittaja Oksana Chelyshevan ja gazalaisen toimittajan Jumanah Shahinin kirjeenvaihto näyttää, millaista on elämä sotatoimien keskellä.
Kun Jumanah Shahin ja minä yritimme tiistaina 10. lokakuuta sopia aikaa, jolloin voisin soittaa hänelle Gazaan, mietin ensin, oliko Helsingin ja Gazan välillä aikaeroa. Ei ollut: kellomme näyttivät samaa aikaa. WhatsApp-keskustelumme hetkellä se oli 14.54.
”Meillä on ainakin tämä yksi yhteinen asia”, kirjoitin hänelle. Jumanah vastasi surullisesti: ”kyllä.”
Tutustuin palestiinalaiseen Jumanahiin Etelä-Italian Barissa UNESCOn ja Italian ulkoministeriön rahoittamassa Välimeren alueen naistoimittajien tilaisuudessa marraskuussa 2022. Jumanah oli siellä yhdessä hänen kollegansa Maryam Sabahin kanssa.
Olen miettinyt Jumanahia ja Maryamia viime päivinä. Lauantaina 7. lokakuuta palestiinalainen terroristijärjestö Hamas teki Israeliin verisen yllätyshyökkäyksen. Israel on vastannut hyökkäykseen tekemällä vastaiskuja Gazaan. Sadat tuhannet ihmiset ovat mediatietojen mukaan paenneet Gazan pohjoisosista etelään, kun Israelin iskut kiihtyivät viime viikonlopun aikana.
Gaza on Jumanahin ja Maryamin koti.
Sinnittelyä aurinkovoimalla
Emme heti onnistuneet puhumaan puhelimessa Jumanahin kanssa. Keskiviikkoaamuna 11. lokakuuta hän kertoi viestissä, että sähkönjakelu ja internet-yhteydet oli katkaistu. ”Nyt meillä on aurinkovoimaa auringonlaskuun saakka”, Jumanah kertoi.
Maryam oli myös vielä elossa. Hän vastasi viestiini tiistaina 10. lokakuuta ja kertoi piileskelevänsä isoisänsä talossa. Kysyin häneltä, saattoiko Gazasta vielä löytää turvallisen paikan, ja hän vastasi: ”Valitettavasti ei.”
Kaikkia uhkaillaan ja hetkenä minä hyvänsä voi joku tappaa, Maryam kirjoitti. ”Jopa hiljaisista paikoista on tullut helvettiä, niitä on tuhottu ja vahingoitettu”, hän jatkoi.
Keskiiviikkona Maryam vielä vastaa viesteihini. Sitten hän hiljenee.
”Gazasta ei pääse pois”
Perjantaina Israel kehotti yli miljoonaa gazalaista siirtymään alueen pohjoisosista eteläosiin. Arvioiden mukaan Israel suunnitteli maahyökkäystä.
”Gazasta ei pääse pois”, Jumanah kertoi minulle aiemmin viikolla videoviestissä. Ainoa tie veisi Egyptiin Rafahin raja-aseman kautta, mutta reittiä ei voinut käyttää. Uutistoimisto Reutersin lähteiden mukaan Israel oli pommittanut rajanylityspaikoilla.
”Me emme voi liikkua kaupungista toiseen”, Jumanah jatkoi viestissään.
Kysyin Jumanahilta, mitä hän haluaisi sanoa niille, joiden mielestä kaikkien palestiinalaisten rankaiseminen Hamasin teoista on oikeutettua.
”Me olemme eläneet saarrettuina vuodesta 2007. Suurin ongelma on miehittäjä, ei Hamas”, hän vastaa.
Myös Suomi on sitoutunut kahden valtion malliin. Käytännössä siitä ollaan kuitenkin vielä kaukana.
Jumanah puhui vuodesta 2007 yhtenä elämää muuttaneena ajankohtana Gazassa. Hän oli tuolloin 12-vuotias. Kyse oli kesäkuun viikosta samana vuonna, jolloin Hamas ja Yasser Arafatin Fatah kävivät taistelua Gazan hallinnasta. Tuo lyhyt sisällissota jätti Gazan Hamasin hallintaan ja antoi Israelille syyn asettaa saarron, joka pian muuttui pysyväksi. Egypti kiristi myös rajavalvontaa omista turvallisuussyistään.
Niin sanotusta kahden valtion mallista on haettu ratkaisua Israelin ja Palestiinan kysymykseen jo kymmenien vuosien ajan. Myös Suomi on sitoutunut kahden valtion malliin. Käytännössä mallin toteutumisesta ollaan kuitenkin vielä kaukana.
”Olemme huomauttaneet oikeuksistamme monesti, mutta kukaan ei ole tehnyt mitään. Emme pysty matkustamaan helposti. Emme voi matkustaa edes omassa maassamme”, Jumanah sanoi.
Jumanahin matka Italian Bariin oli yksi kolmesta ulkomaanmatkasta, jotka hän on elämänsä aikana tehnyt.
”Olemme menettämässä nuoret”
Jumanah kertoi ääniviestissä, että Gazassa ajatellaan, että vastuu kuuluu niille, jotka epäonnistuivat auttamaan gazalaisia vapautumaan.
”Minusta me olemme menettämässä nuoret. Myös me olemme sitä vastaan, että palestiinalaisten pitäisi lähteä Gazasta. Monet nuoret miehet ovat jo lähteneet viime kuukausina. Olen lähtemistä vastaan, koska tarvitsemme tämän sukupolven Gazaan. Olen kasvanut aikuiseksi miehityksen alla”, hän sanoo.
Jumanahin maailmassa on vain yksi tie, joka johtaa ulos Gazasta. Gazassa asuvien palestiinalaisten on vaikea saada viisumeita. Jumanah uskoo, että se johtuu siitä kuvasta, joka maailmalla on gazalaisista. ”Tästä syystä olen matkustanut elämäni aikana neljä kertaa.”
”Ensin Egyptiin, koska sinne oli helppo päästä. Viime vuonna matkustin Italiaan, koska sain kutsun. Viime vuonna pääsin myös Dubaihin, koska sain viisumin.”
Monet Euroopan maat eivät anna gazalaisille viisumeja, Jumanah sanoi.
”Oli todella vaikeaa saada Schengen-viisumi Euroopan-matkalle”, hän jatkoi.
Jumanahin elämästä piirtyy karu kuva. Hän sanoo kasvaneensa ilman perusoikeuksia. Hänellä ei ole työpaikkaa eikä oikeutta liikkua.
”Sellaista elämämme on Gazassa. Miehitys ulottuu kaupungin joka nurkkaan. Täällä on vaikea asua”, hän sanoi.
Vain gazalaiset voivat elää ja sietää tällaista elämää, Jumanah jatkoi.
”Jotkut eivät kestä sitä enää, ja siksi he ovat lähteneet viime kuun aikana.”
Pakomatka alkaa
Perjantaina 13. lokakuuta sain useita videoviestejä Jumanahilta. Ensimmäisessä videossa hän istui autossa, ja ympärillä oli kaupungin raunioita. Täydellistä tuhoa. ”Missä olette nyt?”, kysyin Jumanahilta. ”Olemme aivan keskellä Gazaa”, hän vastasi.
Jumanah selitti, että he olivat saaneet jälleen uuden määräyksen. Tällä kertaa kaikki siviilit oli käsketty poistumaan kaupungin pohjoisosasta ja siirtymään eteläisiin ja keskustan kaupunginosiin.
”Tilanne on todella uuvuttava. Yhä uudestaan ja uudestaan... Me pakenemme. Onko tämä jo kolmas kerta?", kuulin hänen äänensä.
Kerroin hänelle, että tämä on jo neljäs kerta, olin tarkistanut sen käymistämme keskusteluista.
”Ei ole ruokaa, ei juoma- eikä käyttövettä, ei lääkkeitä, ei internet-yhteyttä... Miten voimme välittää viestimme, äänemme, jos meillä ei ole mitään?” hän kysyi.
Hän kertoi kyynel silmäkulmassaan: ”Emme halua elää tulevaa yötä, se tulee olemaan meille niin vaikeaa. Emme tiedä, mitä meille kaikille tapahtuu. Emme tiedä, mitä elämillemme tapahtuu tulevien tuntien aikana…”
Puhelu onnistuu
Lauantaina 14. päivä kysyin Jumanahilta, pääsivätkö he turvaan. Vastaukseksi sain lyhyen viestin: ”ei vielä”.
Jumanahilla on myös pieni, 2-vuotias tytär, Sophia. Olen kysellyt myös hänen vointiaan ja jaksamistaan.
”Häntä pelottaa suurimman osan ajasta”, Jumanah vastasi.
Sunnuntaina se viimein tapahtui: pääsimme puhumaan puhelimessa. Otin aikaa: puhelu kesti 7 minuuttia ja 16 sekuntia.
Jumanah seurueineen oli päässyt etelään. Yösijan he olivat saaneet jostain talosta, jossa yöpyi Jumanahin kertoman mukaan joitain satoja ihmisiä.
”Jos he haluavat tappaa meidät, miksi he eivät tapa meitä taloissa, joissa asumme? Miksi he pakottavat meidät liikkumaan? On todella vaikeaa löytää yöpaikkaa”, hän sanoi.
Jumanah kertoi, että sunnuntai-ilta oli ensimmäinen hiljainen ilta seitsemään päivään.
”Kuulemme pommitusten äänet, mutta ne ovat kauempana. Mutta hiljaisuus on kauhistuttavaa, koska tiedämme, mitä se tuo mukanaan.”
Sunnuntai-iltana Jumanah kertoo, että heillä ei ole vieläkään vettä – siitä huolimatta, että Israel ilmoitti avaavansa vedenjakelun Gazan eteläosiin sunnuntaina.
”Koita ymmärtää. Vaikka he kääntäisivät hanan auki, meillä ei ole sähköä eivätkä pumput toimi”, hän sanoi.
Hän painotti, miten gazalaiset tarvitsevat vettä ja ruokaa, siis humanitaarisia käytäviä.
”Jos emme kuole pommituksissa, kuolemme ensin nälkään ja janoon”, hän sanoi.
Lopetimme puhelun, enkä tiedä, koska seuraavan kerran kuulen hänestä.
Maryamista en ole edelleenkään kuullut mitään.
