Kärsin syömishäiriöstä enkä siksi olisi halunnut tytärtä – Kun hän syntyi, aloinkin nähdä oman kehoni eri silmin
Anoreksiaa sairastanut toimittaja pelkäsi syömishäiriönsä olevan haitaksi tulevalle lapselleen. Tyttären syntymä kuitenkin muutti myös hänen suhteensa omaan kehoonsa. Lue The Atlanticin juttu Apu Digistä.
Alkuperäiseen englanninkieliseen The Atlanticin juttuun pääset tästä linkistä.
Jo kauan ennen kuin sain lapsia olin huolissani siitä, kuinka syömishäiriöni vaikuttaisi heihin. Anoreksia on ahne sairaus. Sillä on tapana hallita elämää. Se haluaa olla elämääni ohjaileva periaate ja linssi, jonka läpi tarkastelen maailmaa. Tuntui väistämättömältä, että anoreksialla olisi jotain sanottavaa myös lapsistani – siitä, miten minun pitäisi ruokkia heitä (kohdussa tai sen ulkopuolella) ja miten minun pitäisi suhtautua heihin.
Sain diagnoosin 14–vuotiaana. Kun muistelen tuota aikaa elämässäni, näen mielessäni heilurin, joka nostetaan ja pudotetaan, jolloin jään keinumaan ääripäiden välille useiden vuosien ajaksi. Heiluri ei ole missään vaiheessa asettunut aivan keskelle, mutta olen nyt päässyt siihen pisteeseen, että en usko ulkopuolisten huomaavan minussa minkäänlaista huojumista. Olen kulkenut pitkän matkan päästäkseni tähän.
