Kirjailija Anna Kortelainen oppi isältään, että kateus myrkyttää – ”Onneaan ei kannata luovuttaa muille – tämän oivaltaminen rauhoittaa mieltä”

1. Rakas työ on etuoikeus

”Olen perinyt vanhemmiltani henkisiä ohjenuoria, joita yritän toteuttaa joka ikinen päivä. Faijani Matti oli oikeuspsykiatrina todellisessa kutsumustyössään. Hän näki ihmiskohtaloiden raskaat ja synkät puolet, mutta hän korosti aina ihmisten kunnioittamista, samoin kuin työn merkitystä.

Rakastan omaa työtäni kirjailijana, taidehistorioitsijana ja tutkijana. On ihmeellinen etuoikeus saada tehdä työtä, jota rakastaa. Silloin asiat ovat etupäässä hyvin. Lapsuudessani asuimme Turussa Kakolan vankimielisairaalan kyljessä. Muistan isän avainnipun kilinän ja innostuneen äänen, kun torstaisin saapui uusi vankivaunu ja uudet potilaat. Nimenomaan potilaat, eivät asiakkaat. Isä osasi heittäytyä työhönsä! Minulla ei ole samanlaista painavaa vastuutta kuin hänellä oli, mutta minäkin osaan heittäytyä. Innostun asioista ja ihmisistä.

Uuden löytäminen on myös riemullista. Puolentoista vuoden ajan olen etsinyt ja löytänyt uuteen kirjaani tarinoita 1900-luvun alussa Helsingissä asuneiden ihmisten elämästä. Olen elänyt heidän mukanaan arjen iloissa ja suruissa.”

Anna Kortelainen innostuy asioista ja ihmisistä. – Uuden löytäminen on riemullista.

2. Kateus myrkyttää elämää

”Sain Anna-nimen psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin tyttären mukaan. Olen neljästä sisaruksesta toiseksi nuorin ja opin jo lapsuudessani tärkeän taidon: kyvyn hillitä kateutta, joka varsinkin isossa sisarusparvessa voi olla kalvavaa. Isä opetti meille painokkaasti, että kateus myrkyttää.

Aikuiselämässä varmasti jokaisella on tilanteita, jolloin kateus nostaa päätään. Kun tuntee myrkyllisen kateudenpiston, pitää kysyä itseltään: ’Ai perhana, miksi olen nyt kade? Olisiko parasta keskittyä vain omaan leipomukseeni?’ Aina kannattaa harjoittaa sisäistä puhuttelua itselleen tai sitten sanoa ääneen kateuden kohteelle, että nyt olen kade sinulle. Silloin kateus helpottaa.

Isäni suurenmoinen lahja oli oppia ymmärtämään osattomuutta. Hän ymmärsi myös, että on vain yksi elämä, yksi onnen mahdollisuus. Onneaan ei kannata luovuttaa muille. Tämän oivaltaminen rauhoittaa mieltä.”

Äiti antoi Anna Kortelaiselle naisellisuuden mallin.

3. Uteliaisuus on voimavara

”Äitini Taina kuoli 93-vuotiaana pari vuotta sitten. Hänellä oli vaatimaton tausta ja rankka lapsuus. Hän syntyi Viipurissa avioliiton ulkopuolella ja joutui myöhemmin kasvattiperheeseen. Taustastaan huolimatta hän ponnisti elämässään eteenpäin, opiskeli ja valmistui sairaanhoitajaksi ja hoiti sitten meitä lapsia kotona. Lapsuudenkodissani oli hyvä ilmapiiri, ja kaverit tulivat mielellään meille.

Äiti opetti pirskahtelevan elämänilon ja universaalin kujeilevaisuuden merkityksen. Hän osasi olla loppuun asti hyvällä tavalla tyttömäisesti flirtti, mikä ei tarkoita kaksimielistä tai mitenkään törkeää flirttiä. Äidin olemus oli sirmakan naisellinen ja rohkaisi minua nauttimaan elämästä naisena. Tämä on vaikuttanut omaan naisellisuuteeni ja rakkauselämääni, johon äiti suhtautui aina kannustavasti, ei koskaan tuomiten.

On upeaa osata olla tyttö ja nainen samaan aikaan. Naisellinen uteliaisuus on oivallinen voimavara. Itseironian taju ja kyky laskea leikkiä itsensä kustannuksella on hyvä ominaisuus. Tosikoksi ei pidä heittäytyä, ja verbaalinen taituruus on kuin leikkiin kutsu.”

– Luulin pitkään, että taide pelasti minut urheilulta, Anna Kortelainen myöntää.

4. Viitseliäisyys nostaa sängystä

”Äitini oli ehdottomasti älykkö, mutta myös salaliikunnallinen ihminen. Hämmästyin, kun kuulin, että hän oli pelannut 1950-luvun alussa tennistä pikkuruisessa hamosessaan.

Äiti liikkui Helsingin kaduilla loppuun asti koiraa ulkoiluttamassa. Hän oli niin notkea, että taivutti helposti kämmenet lattiaan asti.

On tunnustettava, että aloin käydä äidiltä salaa jumppa- ja pilatestunneilla. Luulin pitkään, että taide pelasti minut urheilulta. Sittemmin olen oivaltanut, että liikkua pitää, ja liikunta on osa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Se ruokkii mielenterveyttä. Kuorma kasvaa, jos ei saa aikaiseksi lähteä liikkeelle.

Draivi liikkua on viitseliäisyyttä, ja viitseliäisyys nostaa meidät joka päivä ylös sängystä kohti uutta päivää. Akku pitää pienen urhean naisen liikkeellä! En koe liikuntaa suorittamiseksi tai tunnollisuudeksi, vaan hyväntuulisuuden ylläpitäjäksi.

Myös työ pitää minut liikkeellä. Olen mielelläni tällainen asioita tutkiva vainukoira.”