Opetusministeri Anders Adlercreutz vaatii maahanmuuttajanuorten syyllistämisen lopettamista – ”Äärettömän väärin ja epäreilua”
Koulujen ongelmista puhuttaessa syyttävä sormi osoittaa helposti maahanmuuttajataustaisiin oppilaisiin. Opetusministeri Anders Adlercreutzin mielestä tämä on väärin.
Oppimisvaikeuksien yleistyminen, lukutaidon heikentyminen, Pisa-tulosten lasku, rauhattomat jättiluokat, keskittymisvaikeudet ja puhelimiaan tunneilla vilkuilevat oppilaat. Kouluista käytävä julkinen keskustelu on viime aikoina ollut negatiivista, kriisiä toisensa perään. Meneekö kouluilla todella näin huonosti?
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) kutsuu sisään työhuoneeseensa ja pyytää vierasta istumaan. Hän on luvannut kertoa näkemyksensä koulujen nykyisistä haasteista, esimerkiksi oppimistulosten putoamisesta, ja niiden syistä.
Jo alkuun Adlercreutz haluaa tähdentää, ketä koulujen ongelmista ei ainakaan kannata syyttää: maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän kasvamista tarjotaan nykyään turhan helposti syyksi, kun ongelmien aiheuttajaa etsitään.
– On aivan liian yksinkertaista ajatella syyn olevan siellä. Oppimistulosten heikentyminen on länsimainen ilmiö, joka näkyy myös niissä maissa, joissa demografinen muutos on Suomea hitaampaa.
Ministeri sanoo olevansa huolissaan siitä, kuinka maahamuuttajataiset oppilaat nostetaan välillä tikunnokkaan. Opettajien kanssa keskustellessa hänelle on avautunut asian toinen puoli: kuinka Suomeen muuttaneet nuoret ovat onnistuneet omaksumaan paikallisen kielen ja kouluyhteisön parissa vuodessa.
– Mielestäni on äärettömän väärin ja epäreilua, että näistä lapsista puhutaan ongelmina ja haasteina, kun he tekevät tällaisia urotekoja joka päivä.
Haastatteluaamuna Adlercreutz on juuri vieraillut helsinkiläisessä Maatullin peruskoulussa, jonka oppilaista yli puolet on maahanmuuttajataustaisia. Ministeri kertoo vaikuttuneensa koulun vahvasta yhteisöllisyydestä ja siitä, kuinka myös nuoret itse tukevat oppilaita, jotka tukea tarvitsevat. Koulun opettajilla on ollut vapaat kädet toimia itse ja kehittää opetusta haluamallaan tavalla.
Adlercreutz näkee opettajien vahvan autonomian suomalaisen koulujärjestelmän kulmakivenä, jonka hän usein nostaa esiin puhuessaan aiheesta kansainväliselle yleisölle. Monessa maassa opettajien vapauksia on lähdetty kaventamaan, kun Pisa-tulokset ovat laskeneet. Tarkastuksia, seurantaa ja kansallisia tasokokeita on lisätty.
– Meillä Suomessa taas mietitään, kuinka voitaisiin tarjota opettajille vielä enemmän tilaa ja rauhaa opettaa, vähentää hallinnollista taakkaa ja rauhoittaa tilannetta luokkahuoneessa.
Opettajien tyytyväisyys työhönsä on ollut Suomelle tärkeä ylpeydenaihe. Adlercreutz viittaa OECD:n tutkimukseen, joka mittasi opettajien käsitystä oman ammattinsa arvostuksesta yhteiskunnassa. Suomessa 58 prosenttia opettajista koki, että työtä arvostetaan, kun Ruotsissa vastaava luku oli vain 11 prosenttia.
– On pidettävä kiinni suomalaisten opettajien arvostuksen hyvästä tasosta, koska tämä näkyy myös ammattiin haluavien määrässä, Adlercreutz tähdentää.
”Oppiminen vaatii keskittymistä, mutta koko ympäröivä maailma on virittänyt meidät ottamaan vastaan tietoa 15-30 sekunnin pätkissä. Tämä ei luo edellytyksiä oppimiselle.”
Mistä koulujen ja oppimisen nykyiset hankaluudet sitten kumpuavat? Adelrcreutz näkee ilmiön liittyvän laajemmin arjen ja esimerkiksi mediamaailman pirstaloitumiseen sekä lukemisen vähentymiseen kaikilla, myös aikuisilla. Tämä heijastuu myös kouluihin.
– Oppiminen vaatii keskittymistä, mutta koko ympäröivä maailma on virittänyt meidät ottamaan vastaan tietoa 15-30 sekunnin pätkissä. Tämä ei luo edellytyksiä oppimiselle.
Apu julkaisi toukokuun alussa selvityksen, jossa opettajat kertoivat koulukirjojen helpottuneen oppimistulosten laskemisen myötä. Oppimisen vaikeuksista kärsivien oppilaiden määrä on kasvanut, mutta kaikkien halutaan seuraavan yhteistä opintosuunnitelmaa. Lopputuloksena opetuksen vaikeustaso alenee. Eikö tällainen kehitys vaaranna laadukasta opetusta?
– Jos vaatimustaso yleisesti putoaa, niin onhan se haaste. Myös yliopistomaailmasta tulee viestiä, että aiemmin yliopistoon tullessa osattuja asioita joudutaan nykyisin opettamaan. Sama on varmaan jossain määrin nähtävissä myös lukioissa, osittain oppivelvollisuuden pidentämisen myötä, Adlercreutz pohtii.
Erityisen ja tehostetun tuen tarpeessa olevien oppilaiden määrän lisääntymisen syiden arvioimiseen ministerin kompetenssi ei riitä. Hän kuitenkin sanoo, että nykyisin erilaisia vaikeuksia tunnistetaan aiempaa helpommin.
– Aina voidaan pohtia, liittyykö ilmiöön ylidiagonsointia. Kun monet näistä ongelmista liittyvät esimerkiksi keskittymiskykyyn, niin voidaan ajatella, että tämä ympärillä tapahtuva muutos ei ainakaan auta tällaisia lapsia. Jos on keskittymiskyvyn haasteita ja ollaan ympäristössä, jossa on hirvittävä määrä informaatiotykitystä, se ei kasvata edellytyksiä oppimiseen.
Keskittymiskyvyn heikentymisen yhtenä tekijänä on pidetty niin sanottuja avoimia oppimisympäristöjä, jotka ovat monessa koulussa korvanneet perinteiset luokkahuoneet. Adlercreutz on taustaltaan arkkitehti, ja hänellä on kokemusta myös koulujen suunnittelusta.
– En koskaan ollut arkkitehtinäkään näiden ratkaisujen ystävä. En voi olla ajattelematta, että avoimien oppimisympäristöjen taustalla on jossain määrin ollut myös taloudellinen ajuri.
Suurten, yhtenäisten tilojen rakentaminen on siis ollut tehokkaampaa ja siksi houkuttelevampaa – vaikka oppilaat kärsivät lopputuloksesta. Adlercreutz on tyytyväinen siitä, että kouluissa mennään taas kohti perinteisempiä tilaratkaisuja.
Oppilaiden keskittymiskyvyn parantamiseksi hallitus on lisäksi tehnyt lakiesityksen koulujen kännykkäkiellosta. Laki on tulossa voimaan elokuun alussa, jonka jälkeen älylaitteet on kielletty koululuokissa, jos niitä ei tarvita opetuksessa tai esimerkiksi terveydellisestä syystä. Koulut saavat itse päättää, koskeeko kielto myös välitunteja.
– Pidän tätä ratkaisua hyvänä siksi, että näin koululaiset, opettajat ja vanhemmat sitoutetaan yhteisten sääntöjen luomiseen. Toivon että mahdollisimman moni koulu rajoittaisi myös välituntien aikaista käyttöä, sillä kasvotusten keskustellessa syntyy sosiaalista kompetenssia. Tämä ehkäisee myös somealustoilla tapahtuvaa kiusaamista.
Adlercreutz sanoo keskustelleensa äskettäin Uuden-Seelannin opetusministerin kanssa maassa voimaan tulleesta välituntien kännykkäkiellosta. Siellä lasten havaittiin leikkivän ja keskustelevan aiempaa enemmän toistensa kanssa.
Arvostelijoiden mukaan nuorten sosiaalinen elämä pyörii nykyisin pitkälti kännyköiden kautta, ja kielto vain haittaa yhteydenpitoa ystäviin ja tekee koulusta vastenmielisemmän paikan.
– Olemme aika pitkään pärjänneet kouluissa ilman kännyköitä. Tämä on lopulta vain tottumiskysymys, Adlercreutz sanoo.
”Uskonnonvapaus on keskeinen pohjoismainen arvo. Meillä on ollut näitä haasteita pitkin kautta.”
Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus on onnistunut suututtamaan opettajien ammattijärjestö OAJ:n leikkaamalla koulutuksesta ja kasvatuksesta. Kehysriihessä hallitus päätti kuntien valtionosuuksien leikkaamisesta 75 miljoonalla eurolla sekä yhteisöveron alentamisesta 20 prosentista 18 prosenttiin. Molemmat päätökset heikentävät kuntien taloutta ja osuvat siksi myös kouluihin. Eivätkö nämä päätökset vaikeuta koulujen tilannetta entisestään?
– Yhteisöveron tuottojen putoaminen korvataan kunnille täysimääräisesti, eli sillä ei ole vaikutusta. Mutta neljän miljardin euron valtionosuuksista tosiaan leikataan kaksi prosenttia. Tietenkin olisi parempi, jos tätä ei jouduttaisi ottamaan. Toisaalta ohjaamme 200 miljoonaa euroa lisää kuntiin, nimenomaan koulutukseen, Adlercreutz huomauttaa.
Puolueensa puheenjohtajana Adlercreutz on saanut kuulla kritiikkiä hallitusyhteistyöstä erityisesti perussuomalaisten kanssa. Hallituskumppanin edustajien rasistiset ja syrjivät ulostulot eivät ole kuitenkaan estäneet yhteistyötä. Viimeksi toukokuun puolivälissä Adlercreutz vaati eduskuntaryhmien puheenjohtajia käsittelemään perussuomalaisen kansanedustajan Kaisa Garedewin somekirjoitusta, jossa tämä vaati Islamin kieltämistä Suomessa.
– Olen myös kirkkoasioista vastaava ministeri ja minulla oli siksi velvollisuus ottaa asiaan kantaa. Uskonnonvapaus on keskeinen pohjoismainen arvo. Meillä on ollut näitä haasteita pitkin kautta. Itse ajattelen, että niiden välttäminen olisi äärimmäisen helppoa.
Eikö jatkuva paheksuminen ilman todellisia seurauksia heikennä poliitikon uskottavuutta?
– Tässä tapauksessa kansanedustaja pyörsi lausuntonsa, joka on mielestäni se oleellinen juttu. Tietenkään en toivo, että näitä tulisi lisää. Tällaisten toistuminen ei tietenkään lisää hallituksen uskottavuutta.
Perussuomalaisten kannatus on heikon kuntavaalituloksen myötä romahtanut, jonka vuoksi hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on kauden puolivälissä ennätysalhaisella tasolla. Onko hallitus tässä tilanteessa enää toimintakykyinen?
– Ajattelen kehysriihenkin jo osoittavan, että hallitus on toimintakykyinen. En usko tämän tulevan olemaan haaste hallitukselle.
