Kolme vuotta sitten äitini rupesi lähettämään minulle videoita maailmankuulusta taiteilijasta. Hän oli selvästi aivan ihastunut tähän tuntemattomaan henkilöön ja puhui hänestä jatkuvasti silmät hehkuen. Se tuntui oudolta, eikä lainkaan äidin tapaiselta.

Mies oli äitiä merkittävästi nuorempi ja viestitteli tiuhaan. Ymmärsin heti, että kyse oli tekaistusta sometilistä, mutta äitini ei uskonut varoituksiani. Eräänä päivänä hän kertoi menneensä kihloihin tämän taiteilijan kanssa. En ollut uskoa korviani: äitini rakastui huijariin.

Pian äiti alkoi saamaan sosiaalisen median ja puhelimen kautta rahanpyyntöjä: hänelle olisi tulossa postissa arvokas kihlasormus, mutta paketin toimittamiseen tarvittiin rahaa.

Oli lahjoituksia vähävaraisille lapsille, äidille osoitettuja valtavia testamenttilahjoituksia, joita varten tarvittiin lisää rahaa. Arpajaisvoittoja juuri hänen nimellään ja tiedoillaan, erilaisia rahalähetyksiä, joiden saamiseksi piti maksaa kuljetusmaksuja – ja äiti maksoi.

Siskoni ja minä olimme kiinnittäneet huomiota muutoksiin äidin käytöksessä jo muutamien vuosien ajan, ennen kuin aloimme listata niitä puhelimemme muistiinpanoihin jo vuonna 2017. Hän unohteli asioita eikä pysynyt monimutkaisissa keskusteluissa tai televisio-ohjelmien juonissa enää mukana.

Suvussamme on muistisairauksia, joten osasin ensioireista jo aavistaa, että sairaus teki tuloaan hänellekin kuusikymppisenä.

Äidin muistin pätkiminen oli huomattu myös hänen työssään ja hänet ohjattiin muistitesteihin. Mutta äiti sai niistä melkein täydet pisteet. Hän on älykäs ja osasi vastata oikein. Se tuntui minusta ahdistavalta, koska tiesin hänen olevan sairas.

Kului useampi vuosi, kun äiti joutui muista syistä sairaalaan. Sairaalassa henkilökunta alkoi kiinnittää huomiota hänen epäjohdonmukaiseen puheeseensa ja hieman erikoiseen käytökseensä. Siitä käynnistyivät laajemmat tutkimukset, joista selvisi, että hänellä oli Alzheimerin tauti.

Äiti vietti paljon aikaa internetissä tabletillaan tai älypuhelimellaan. Hyvin pian diagnoosinsa jälkeen hänelle alkoi tulla vaikeuksia oppia esimerkiksi uuden pankin sovelluksen käyttöä, vaikka hän oli aiemmin ollut hyvin näppärä käyttämään teknisiä laitteita. Pankkitunnukset menivät sekaisin ja tilit jumittivat. Lopulta hän pyysi minua auttamaan laskujen maksamisessa.

Suostuin tietysti ja hankimme yhdessä minulle käyttöoikeudet hänen tileilleen. Olin jo aiemmin huomannut, että äidistä oli tullut hövelimpi rahankäyttäjä. Hän saattoi yhtäkkiä ostaa kolmet uudet kengät minulle lahjaksi kysymättä, halusinko tai tarvitsinko niitä.

Pian minulle selvisi karu todellisuus: äidillä oli mennyt tuhansia euroja erilaisiin kulutusluottoihin ja pikavippeihin. Aiemmin hänellä oli hyvät tulot ja säästötkin, mutta nyt tilit olivat miltei tyhjillään. Hän oli lähettänyt satoja euroja myös sveitsiläiselle pankkitilille.

Kun aloin selvittää äidin rahaliikennettä, kävi ilmi, että pankki oli ollut häneen jo yhteyksissä ja varoittanut huijaritileistä, joille äiti oli siirtänyt rahaa. Kun äiti oli silti jatkanut, tili oli suljettu. Silloin äiti avasi uuden käyttötilin eri pankissa.

Äidin eläkkeestä ei riittänyt enää rahaa ruokaan, koska velkoja oli niin paljon. Käytin valtavasti aikaa soitellessani eri tahoille ja pyydellessäni laskuille lisää maksuaikaa. Kesä kului siihen, että yritin auttaa äitiä selviämään veloistaan.

Käräjäoikeuden päätöksellä minut ja siskoni määrättiin äidin talousasioiden edunvalvojiksi. Elätimme pienillä tuloillamme äitiä tuon kesän ajan. Kävi selväksi, että meidän oli etsittävä äidille edullisempi asunto.

Hän vastusti ajatusta viimeiseen asti, vaikka löysimme ihastuttavan uuden kodin. Uskon, että terveenä ollessaan äitini olisi pitänyt siitä suuresti.

Nyt äiti kiukutteli kuin pikkulapsi eikä suostunut allekirjoittamaan vuokrasopimusta. Edunvalvojana minä tein sen hänen puolestaan, koska vaihtoehtoja ei ollut – muuten äiti ei olisi selvinnyt veloistaan. Siskoni kanssa hoidimme hänen muuttonsa ja veimme äidin uuteen kotiinsa.

Siitä on miltei kaksi vuotta aikaa ja äiti jaksaa yhä jatkuvasti muistuttaa meitä läheisiään tyytymättömyydestään uuteen asuntoonsa. Hän tutkailee edelleen tosissaan asuntosivustoilta uusia koteja, joihin hänellä ei ikimaailmassa olisi varaa.

Vaikka olen äidin edunvalvojia, hänellä on itsemääräämisoikeus eli oikeus määrätä omasta elämästään ja päättää itseään koskevista asioista. Edunvalvojana minä maksan laskuja hänen puolestaan, hoidan raha-asioita ja annan hänelle käyttörahaa. Silti hän saa itse valita, mitä tekee rahoilla, jotka siirrän hänelle esimerkiksi viikoittain ruokaan.

En mahda tilanteelle mitään, jos hän päättää lähettää ne rahat omasta vapaasta tahdostaan huijareille – ja niin hän valitettavasti tekee usein.

Monesti äiti soittaa jo päivän tai parin päästä ja kertoo, että jääkaapissa on vain valo ja pyytää lisää rahaa, milloin milläkin verukkeella. Usein hän suuttuu ja syyttää minua rahojensa pihtaamisesta.

Äiti on lähettänyt vapaasta tahdostaan kaikki henkilökohtaiset tietonsa huijareille, jopa kopion passistaan.

Voisimme hakea käräjäoikeuden päätöksellä hänen toimivaltaansa rajoituksia, mutta jo ajatuskin käräjäoikeuden istunnosta häntä vastaan tuntuisi karmaisevalta. Se tulehduttaisi välimme lopullisesti eikä sen saamisesta olisi edes takeita. Voimani eivät riittäisi kohtaamaan sitä kaikkea.

Talouspetoksia tekevät rikolliset saavat edelleen äidin pauloihinsa. Hän on kaunis nainen, joka on hyväksynyt sosiaalisessa mediassa kavereikseen ja seuraajikseen tuntemattomatkin kuulumisten kyselijät ja pyytänyt myös heitä kavereikseen. Hän myös uskoo kaiken saamansa imartelun ja lepertelyn.

Olen lukenut äidin ja huijareiden välisiä keskusteluja. He saavat puhuttua hänet pauloihinsa. Huijarit osaavat vedota äidin auttamisen haluun, koska he ovat psykologisesti hyvin taitavia. Äiti on hengellinen ihminen ja he verhoavat puheensa uskonnollisten arvojen ympärille.

Äidin kontakteista löytyy liuta erilaisia tekaistuja hyväntekeväisyysjärjestöjä, amerikkalaisia lääkäreitä ja korkeita armeijan virkamiehiä – selviä feikkitilejä. Minun laskujeni mukaan hän on yhteyksissä noin 25 huijariprofiilin kanssa. Välillä laitan salaa äidin puhelimeen tulleisiin numeroihin soittoestoja.

Äidillä on aina ollut hyvin voimakas itsenäisyyden ja vapauden tarve. Hän ei kestä kontrollointia ja se tuo koko kuvioon suuren lisähaasteen.

Joskus äiti soittaa kaupasta ja pyytää rahaa löytämäänsä ihanaan uuteen mekkoon. Minä haluan laittaa pyydetyn summan hänelle, sillä minusta hänen täytyy edelleen myös saada asioita, jotka tekevät hänet iloiseksi. Välillä niin tapahtuukin. Sitten tulee uusi päivä, ja rahat lähtevät huijareille.

Useimmiten rahapyynnöt liittyvät erilaisiin pakettimaksuihin. Äiti haukkuu minut pataluhaksi joka kerta kun kieltäydyn antamasta hänelle rahaa. Se tuntuu todella kurjalta, koska olen tehnyt niin paljon hänen eteensä ja yrittänyt auttaa.

Äidin mielestä minä olen mielenvikainen ja ahne. Mustasukkainen ja kateellinen. Hänen puheensa tuntuvat niin pahoilta, että toisinaan minun on vaikea olla hänen lähellään. Erään kerran käännyn takaisin kotiin, kun olin kävelemässä hänen luokseen ja hän sattui soittamaan matkalla.

Ikävien puheidensa jälkeen äiti kuitenkin lähes aina pyytää anteeksi puheitaan viimeistään iltaan mennessä, joskus jo haukkumaviestiensä välissä.

Edelleen hän syyttää meitä kaltoinkohtelusta ja uhkailee uudella oikeusjutulla. Hän vuodattaa sydäntään ystävilleen ja kertoo heille, miten siskoni kanssa riistämme häntä. Olen selittänyt tilanteen monille ja sanonut, ettei äidille kannata antaa rahaa. Silti joku aina sortuu.

Erityisesti surettaa, että äiti on vienyt kaniin vanhempiensa vihkisormuksetkin saadakseen rahaa.

Vuosi sitten saimme siskoni kanssa käräjäoikeudesta haasteen, jossa äiti haki edunvalvonnan lakkauttamista. Hän oli siis haastamassa meitä oikeuteen. Jouduimme suostuttelemaan todella pitkään häntä luopumaan aikeistaan. Lopulta hän onneksi myöntyi ja uskoi, että haluamme vain hänen parastaan.

Samoihin aikoihin jouduin itse jäämään sairauslomalle. Tilanne ja äidin asioiden loputon hoitaminen sai minut uupumaan ja laukaisi masennuksen.

Edunvalvojana joudun tekemään vuosittain selvityksen Digi- ja väestötietovirastolle äidin rahoista. Yhden kerran olin unohtanut tehdä sen ajallaan. Hetken aikaa toivoin, että kaikki menisi pieleen, mokaisin pahasti ja minut tuomittaisiin rikollisena vankilaan. Ehkä sitä kautta pääsisin vapaaksi tästä kaikesta. Se oli vakava ajatus, joka kertoo uupumukseni määrästä.

Sairauslomani kesti yli vuoden. Sen aikana jouduin taistelemaan, että saisin itselleni terapiaa tai muuta keskusteluapua, siinä onnistumatta. En mahtunut mihinkään sopivaan lokeroon.

Voimani ehtyivät. Kerran äidin asioita hoitaessani ihana Kelan työntekijä kysyi, olinko itse saanut apua jaksamiseeni. Hän kannusti ottamaan yhteyttä aikuissosiaalityöhön. Sain sieltä sosiaaliohjaajan tuella itselleni tukihenkilön. Ilman häntä olisin vielä syvemmällä suossa. Hänen, erinomaisten työterveysammattilaisten, sopivan mielialalääkityksen ja läheisteni avulla pääsin takaisin kiinni arkeeni.

Menneet vuodet ovat muistoissani epämääräistä raskasta mössöä. Kaikenlainen keveys on puuttunut, mutta olen saanut suurta iloa aikuisista lapsistani ja lastenlapsistani. Olen myös ylpeä siitä, että selvisin synkimmistä hetkistä, vaikka olin jo menettänyt toivoni toipumisesta.

Äiti uskoo edelleen olevansa kihloissa kuuluisan taiteilijan kanssa, jota ei ole koskaan tavannut. Huijarit ovat lähettäneet äidille kuvia, joissa hänen profiilikuvansa on photoshopattu taiteilijan kodin seinälle muka kehystettynä. Kuvamuokkaukset ovat kehnosti tehtyjä, mutta äiti ei ymmärrä, että ne eivät ole aitoja.

Kaikesta huolimatta yritän suhtautua tulevaisuuteen rauhallisesti. Teen sen minkä voin ja toivon, että se riittää. Ehkä kaikki päättyy vielä hyvin.

On silti myönnettävä, että minun on tehnyt mieli luovuttaa lukemattomia kertoja. Hakea omatoimisesti edunvalvonnan lakkauttamista, pyytää käräjäoikeutta määräämään äidille yleisen edunvalvojan ja jättää äiti selviämään tämän kanssa. Todellisuudessa en haluaisi tehdä niin. Kaikesta huolimatta hän on rakas äitini.

Sarin nimi on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi. Omaishoitajien maa -sarjassa käsitellään väestön vanhenemisen vaikutuksia perheisiin ja ihmissuhteisiin.