Tiia pyrki eroon peukkukoukusta, mutta hoitoon pääsy oli melkein mahdotonta – ”Meitä ei katsota ihmisinä vaan jonain muuna”

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Mua ei yllätä enää mikään. Päihdeongelmaisia ei pidetä edes ihmisinä. On kamalaa, miten meitä kohdellaan heti, kun astutaan ovesta sisään.

Tiia kertoo tässä jutussa kokemuksistaan siitä, miten huonosti alfa-PVP:n, eli peukun, ja muiden päihteiden käyttäjiä kohdellaan. Tiian nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.

Turkulainen Tiia on käyttänyt huumeita 15-vuotiaasta ja kovia huumeita 18-vuotiaasta asti. Hän on nyt 25-vuotias.

Alfa-PVP:tä hän kokeili ensimmäisen kerran nelisen vuotta sitten. Vaikka taustalla oli jo kovia huumeita, peukku oli lopulta viimeinen niitti. Viimeisen vuoden Tiia käytti sitä päivittäin, ensin polttamalla ja lopulta suonensisäisesti.

– Se toimi monta kertaa voimakkaammin ja oli vaarallisempaa. Tuli sellainen euforian ja hyvän olon tunne, mitä ei ole saanut ikinä mistään muusta kamasta. Siihen jäi täysin nalkkiin, Tiia muistelee.

Tiialle tuli nopeasti ensimmäinen psykoosi ja käyttömäärät nousivat vaaralliselle tasolle. Hän menetti asuntonsa tämän vuoden alkupuolella ja joutui kadulle.

– Tiesin, etten voi käyttää enää peukkua ilman, että psykoosi tulee uudelleen. Se tuli aina vain pienemmästä määrästä ja kesti useita viikkoja, Tiia kertoo.

Myös pelkotilat pahenivat joka kerta. Tiia oli vaaraksi sekä itselleen että muille. Hän näki ja kuuli harhoja.

– Olisin lopulta tappanut itseni, jonkun toisen tai molemmat. Jokaisella peukun käyttäjällä lahoaa pää jossain kohtaa. Minun piti valita elämä tai kuolema, Tiia tiivistää.

Peukku teki Tiiasta vaarallisen. Hän tiedostaa sen. Siitä huolimatta hän kertoo, saaneensa eri paikoissa niin surkeaa kohtelua, että se on järkyttänyt.

– Sairainta on, että en lopulta edes odottanut kenenkään kohtelevan minua inhimillisesti, Tiia sanoo.

Hän kertoo keväällä tapahtuneesta tilanteesta Varsinais-Suomen hyvinvointialueen Varhan päihdekuntoutuslaitoksessa K3:ssa. Se avattiin toukokuun alussa.

Kun Tiia hakeutui sinne, laitoksen toiminta haki vielä muotoaan. Tiia tuli K3:een, koska hän halusi irti alfa-PVP:stä.

Tiia joutui kuitenkin ulos päihdekuntoutuksesta. Hänen mukaansa hän ja kolme muuta päihdekuntoutujaa kokivat erään hoitajan käytöksen kyseenalaiseksi.

– Se huusi ja puhui meille epäasiallisesti.

Tiia kertoo, että hän ja muut antoivat toiminnasta kritiikkiä ja toivoivat parempaa kohtelua.

– Hoitaja väitti meidän vetäneen päihteitä ja meidät heitettiin ulos sieltä. Jouduin suoraan kadulle, Tiia sanoo.

Tiian kertomuksen mukaan hän halusi todistaa olleensa selvinpäin päihdekuntoutuksessa. Hän kertoo yrittäneensä päästä päivystysasemalle antamaan virtsanäytettä päihdeseulaa varten. Hänen äitinsä oli mukana päivystyksessä.

– Yritin rauhallisesti kertoa hädästäni, mutta vastaanoton sairaanhoitaja hälytti vartijan paikalle. Meidät heitettiin ulos päivystyksestä ennen kuin olin edes saanut kerrottua asiani loppuun, Tiia kertoo.

Hänen äitinsä itki hysteerisenä, koska ei ollut nähnyt, miten päihdesairaita kohdellaan.

– Meitä ei katsota ihmisinä vaan jonain muuna. Ei välitetä eikä olla kiinnostuneita. Äidin reaktio herätti, ja tajusin, kuinka surullista ja väärin se on.

Tiia kävi sen jälkeen seulassa yksityisellä lääkäriasemalla. Päihdeseulan mukaan Tiia oli selvinpäin. Apu on nähnyt kuvan Tiian päihdeseulatuloksesta. Tuloksiin liittyy epävarmuuksia.

Kuntoutujilta odotetaan päihteettömyyttä monissa kuntoutuslaitoksissa, myös useimmissa yksityisissä laitoksissa.

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen päihdepalveluiden ylilääkäri Tuuli Kormano kertoo, että heilläkin toimittiin aluksi niin K3:ssa, josta Tiia joutui ulos.

– On ollut tavanomainen käytäntö, että jos epäillään potilaan olevan päihtynyt ja oireet viittaavat päihtymykseen, hänet uloskirjataan.

Kormano ei kommentoi yksittäisen potilaan asioita eikä yksittäisiä tapauksia. Ei siis myöskään Tiian kertomusta. Kormano kertoo puhuvansa yleisellä tasolla.

Hänen mukaansa päihteettömyyden vaatimuksesta on nyt tingitty.

– Tarkastelimme toimintaamme kesä-heinäkuussa ja totesimme, ettemme halua toimia niin. Päätimme antaa potilaille mahdollisuuden jatkaa kuntoutusta.

Hän sanoo, että on tärkeää selvittää myös potilaan asumis- ja sosiaalinen tilanne. He keräävät kuntoutujilta palautteita, jotta voivat kehittää toimintaansa.

– Nykyään päihtynyt kuntoutuja siirretään katkaisuhoitoyksikköön seuraavaan arkipäivään asti. Siellä häntä avohoidossa ja kuntoutuksessa hoitava henkilökunta arvioi kuntoutuksen jatkamisen mahdollisuuden.

Monilla päihdesairailla on myös vakavia mielenterveysongelmia.

– Yhdessä ne muodostavat tuplastigman. On järkyttävää, kuinka oululainen kaupunginvaltuutettu Riikka Moilanen puhui päihdeongelmaisista ihmisroskina, Turun yliopiston päihdelääketieteen professori Solja Niemelä sanoo.

Vuonna 2018 kommentin möläyttänyt keskustalainen Moilanen sai seuraavana päivänä potkut Pihlajalinnan alueellisen toiminnanjohtajan tehtävistä.

Niemelä on toiminut 25 vuotta päihdepsykiatrina ja nähnyt paljon sinä aikana.

– Onneksi osaamista ja ymmärrystä on enemmän kuin aloittaessani. Olen silti erittäin huolissani siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu poliittiseen tahtoon ja arvoihin liittyen.

Peukun käyttäjistä ja päihdesairaista ajatellaan, ettei heille voida tehdä mitään.

– Se on hoidollista pessimismiä. Olen kuullut uskomattomia kommentteja terveydenhuoltohenkilökunnalta, että olisi parempi siirtää päihdesairaat autiolle saarelle, niin heistä ei olisi muille haittaa.

Niin ajattelevilla on väärä tulokulma, sanoo Niemelä. He eivät ymmärrä, mikä on realistinen hoitotavoite missäkin hoidon vaiheessa.

– On stetsonista vetäisty linja, että pitäisi olla selvinpäin ennen kuin saa hoitoa. Ei meillä ole sellaisia hoitosuosituksia eikä lainsäädäntöä, päinvastoin, Niemelä harmittelee.

Raamit kaulassa hoitoon tulevat peukun käyttäjät panevat päihdehoidon ja päihdepsykiatrian akuuttihoitoa myöten kovemmille kuin muiden päihteiden käyttäjät.

– Ihmiset ovat hirveän huonossa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti. Eikä kukaan tiedä vielä peukun käytön pitkäaikaisia vaikutuksia, Niemelä pohtii.

Alfa-PVP on vahva stimulanttiryhmään kuuluva päihde, johon kehittyy nopeasti riippuvuus. Tutkittua tietoa peukkuriippuvuuden hoidosta ei vielä ole. Psykososiaaliset hoitomenetelmät ovat ensisijaisia, eikä Suomessa ole toistaiseksi lääkkeellistä hoitoa saatavilla.

– Päihdekäytön lopettaminen kokonaan näyttäisi onnistuvan parhaiten 12 askeleen ohjelmien, kuten Minnesota-hoidon ja NA-vertaisryhmien, avulla, mutta enemmistö peukun käyttäjistä ei vielä hoidon piiriin tullessaan pysty sitoutumaan niin pitkäjänteisiin hoitoihin, Niemelä sanoo.

Siksi peukkuriippuvuuden hoitoon tarvitaan uusia matalan kynnyksen hoitomalleja, jotka parantavat hoitoon kiinnittymistä.

– Tällaisia voisivat olla palkkio- ja stimulanttikorvaushoito, joiden hyödyistä stimulanttiriippuvuuden hoidossa on jo maailmalta kokemusta, Niemelä valottaa.

Suomessa on iso vaje matalan kynnyksen hoitopaikoista. Päihdesairaiden pitäisi pystyä päihdehuuruissa etsimään oikea numero ja soittamaan tiettyyn aikaan tai käyttämään appia.

– Meiltä puuttuu päihdehoitoon tuloreitit, joihin voi vain kävellä. Käytetään liian vähän kokemusasiantuntijoita. Heiltä pitäisi kysyä, mitkä ovat mielekkäitä hoitoon tulon polkuja ja keinoja, Niemelä kehottaa, Niemelä sanoo.

Päihteiden aiheuttamien psykoosien määrät ovat räjähtäneet peukun myötä.

– Niihin pitäisi suhtautua vakavasti. Meillä on paljon työtä tehtävänä, jotta ymmärrettäisiin niiden olevan yhtä lailla kiireistä hoitoa vaativia tiloja kuin muutkin psykoosit, Niemelä sanoo.

Iso ongelma on, että päihderiippuvuuden luonnetta ei ymmärretä. Oletetaan, että päihteiden käyttäjien pitäisi itse hoitaa itsensä vieroituskuntoon.

– Halu vieroittautua on vasta hyvän hoidon tulos, Niemelä painottaa.

Riippuvuus on motivaatiohäiriö. Siksi Niemelän mukaan pitäisi olla valmiutta huomioida käyttäjien avun tarve ja ohjata heidät oikeaan paikkaan.

Tiia pääsi lopulta katkaisuhoidon kautta kolmeksi kuukaudeksi kuntoutukseen päihdeongelmaisille naisille suunnattuun Hoitokoti Tuhkimoon Tohmajärvelle. Sitä pyörittää kaksi naisyrittäjää.

– Päihdesairaus on myös tunne-elämän sairaus, ja täällä selvitellään ammattilaisten tukemana, mistä mikäkin johtuu, Tiia iloitsee.

Hoitokoti Tuhkimo lupaa jokaiselle asiakkaalle henkilökohtaisen kuntoutussuunnitelman psykososiaalisen lähestymistavan kautta.

– Myllyhoidollinen toimintamalli kuntoutuksessa on minulle ehdoton. Täällä on tarkat aikataulut ja toimintamallit. Se on rankkaa henkisesti, mutta sen avulla syntyy tulosta, Tiia uskoo.

Ennen hoitokotiin pääsyä Tiia epäili, ettei peukusta voi päästä eroon.

– En tiennyt ketään, joka olisi päässyt siitä eroon. Täällä ymmärsin, että siitä voi toipua. On ollut helpotus, ettei peukun käytön tarvitse olla loppuelämäni tie, Tiia iloitsee.

Hän on huolissaan kuntoutuslaitosten ja hoitopaikkojen alasajosta.

– Tällaiset paikat pelastavat monen hengen. Jos päihdeongelmainen ei toivu, niin hän ei pääse koskaan takaisin yhteiskuntaan. Siinä häviävät kaikki, Tiia varoittaa.

Hänelle on tehty Tuhkimossa jatkosuunnitelma uudessa kaupungissa ja siellä hoidon jatkumisesta.

– Toivoisin, että meidät kohdattaisiin ihmisinä ja uskottaisiin, että meillä on toivoa, Tiia sanoo.