Jo aamun tunteina Alanya Marketissa on vilkasta. Kauppias Emin Gürmüc, 27, kertoo, että ensimmäisinä asiakkaat suuntaavat leipomohyllylle ja siellä ennen muuta seesamirinkilöiden eli simitien kimppuun.

99 senttiä kappaleelta maksavat leivonnaiset ovat tulleet kauppaan pakastettuina palluroina. Ne on muotoiltu rinkilöiksi ja paistettu kaupan takahuoneessa. Niitä myydään 2000-2500 kappaletta joka päivä.

Suomen suurin etninen ruokakauppa, Alanya Market, avattiin marraskuun alussa entisen Stockmannin Herkun paikalle Itäkeskukseen Helsinkiin. Avajaisviikonloppuna 2000 neliön kokoisessa supermarketissa kävi 30 000 henkeä.

Kauppiaan yöunet ovat jääneet viime kuukausina vähiin. Ennen avajaisia hän hyllytti tuotteita yötä myöten.

– Avajaisviikonloppuna olin hereillä 60 tuntia. Oli paha olo, en jaksanut seisoakaan. Mutta oli se sen arvoista. Tätähän se yrittäjän elämä on, Emin kertoo kaupan koruttomassa kahvihuoneessa – toimisto ei ole vielä valmis.

Suuri huomio oli Eminille yllätys, ja hän tunnistaa avajaishuuman. Vasta sen jälkeen näkee, millaiseksi asiakasmäärä vakiintuu. Siksi esimerkiksi rekrytoinnissa on oltu varovaisia, jotta muutaman kuukauden kuluttua ei tarvitsisi kertoa, ettei töitä olekaan.

Alanya Marketin juuret juontavat Eminin isän Aleattin osakkuuteen yrityksessä. Kun toinen osakas lähti pois, perhe perusti oman yrityksen 2009. Upouuden Itäkeskuksen kaupan lisäksi yrityksellä on kolme liikettä: Puhoksen ostoskeskuksessa Itäkeskuksen vieressä, Espoossa ja Tampereella.

Uuden myymälän tavoitteena on kaksinkertaistaa toisen, Itäkeskusta vastapäätä sijaitsevan Puhoksen ostoskeskuksen asiakasmäärä. Se tarkoittaa 2500–3000 asiakasta päivässä.

Puhoksen ja Itäkeskuksen myymälöitä pyörittää Armina-niminen yhtiö. Se teki vuonna 2022 noin 8 miljoonan euron liikevaihdon ja voittoa 234 000 euroa. Uusi kauppa tarkoittaa suurta kasvua.

– Kasvu ei pelota minua. Uskon, että pärjäämme. Olemme omavarainen yritys.

Tätä ennen noin 45 prosenttia Alanya Marketin asiakkaista on ollut kantasuomalaisia. Emin arvioi, että uudessa myymälässä heitä on 70 prosenttia.

Alanya Marketeissa asiakkaita palvellaan suomeksi.

– Olen käynyt ravintoloissa, joissa palvellaan englanniksi, eikä se ole minusta mukavaa. Monikulttuurisuus on kivaa, mutta olemme Suomessa ja kaupan olosuhteissa täytyy puhua suomea.

Mustaan, lyhyeen kevyttoppatakkiin ja mustiin farkkuihin sonnustautunut Emin kiertää kaupassaan. Edellisenä päivänä hänellä on ollut yllään oranssi huomioliivi kuten muillakin työntekijöillä, koska hän on hyllyttänyt tuotteita.

– En näe itseäni pomona. Työtekijät ovat kollegoitani. Olemme kaikki ihmisiä. Jos minä pystyn johonkin asiaan, moni muukin pystyy.

Markkinoinnissa yritys luottaa someen ja erityisesti TikTokiin, vaikka kauppias ei itse ole läsnä millään sosiaalisen median alustalla. Videot toteuttaa somemarkkinointiin erikoistunut kumppani, mutta niissä esiintyy aina yrityksessä työskentelevä Nur Roble. Ne päättyvät aina sanoihin, jonka yrityksen työntekijä Nur kerran lausui: ”Ei mitään muuta.”

Hymyileväinen, kaksivuotiaana Somaliasta Suomeen tullut Nur on ollut Alanya Marketissa töissä jo kahdeksan vuotta. Aiemmalta ammatiltaan hän on kokki ja teki ruokaa Helsingin kaupungin päiväkoteihin ja kouluihin.

– Täällä on mukavaa olla töissä, Nur kertoo.

– Nur on minulle kuin oma poika, vaikka hän on minua paljon vanhempi. Rakastan häntä ja hän käy kylässä perheessämme, Emin kertoo.

Emin Gürmüc syntyi Istanbulissa Turkissa, mutta kun hän oli nelivuotias, perhe pakeni Suomeen. Lähdön syistä hän ei halua puhua enempää. Isälle pohjoinen maa oli tuttu, koska hän oli käynyt siellä aiemmin työnsä takia.

Suomessa perhe sai ensin kielteisen oleskelulupapäätöksen.

– Elimme ensimmäiset yhdeksän kuukautta todella vaikeissa olosuhteissa. Sitten pääsimme vastaanottokeskukseen. Olimme Punkalaitumella ja Huittisissa ennen kuin tulimme Helsinkiin.

Koululaisena Emin unelmoi automekaanikon ammatista, mutta päätyi peruskoulun jälkeen töihin isänsä kauppaan.

– Kaupan tilanne oli huono eikä ollut varaa työllistää ketään. Minun piti auttaa perhettäni. Päädyin tänne ja jatkoin.

Kun hän 18-vuotiaana sai ajokortin, hän alkoi kiertää yrityksen kolmessa liikkeessä: Nyt hän vastaa siis neljästä kaupasta.

Yli 20 vuotta perhe on ollut Suomen kansalaisia.

– Isäni sanoo: muista aina, mistä tulet, muista aina, että olet tullut Suomeen pakolaisena. Suomi on ollut perheelleni hyvä. Tämä on kotimaani ja olen hyväksynyt, että jään tänne.

Turkissa Emin ei ole käynyt pitkään aikaan ja sanoo, että olot ovat siellä vaikeammat kuin Suomessa.

Kauppias Emin on Alanya Marketin kasvot, mutta toimintaa pyörittävät hänen lisäkseen isä ja Eminiä vuoden vanhempi veli Huseyn. Tämä vastaa maahantuonnista, ja vientitehtävissä suomalaisyrityksessä työskennellyt isä on siinä hänen tukenaan.

Perheeseen kuuluvat vielä äiti ja 14-vuotias pikkusisko.

– Kaikki muu voi mennä huonosti, mutta perheasiat eivät. Perhe pitää meitä kasassa. Perhe on meidän motivaatiopankkimme, Emin sanoo.

Äiti on perheen koossapitävä voima ja on huolehtinut kodista ja lapsista. Isä puolestaan on opettanut Eminille, miten ollaan mies ja muutenkin paljon elämästä. Myös islamin uskonto on osa jokapäiväistä elämää.

– Minulla on maailman paras isä, sanansa mittainen mies. Ilman isääni en olisi mitään.

Tärkeimpiä isän opetuksia Eminille on toisten ihmisten auttaminen.

– Isä sanoo, että Jumala antaa meille ja siksi meidän pitää antaa toisille ihmisille, auttaa toisia hyvissä ja huonoissa tilanteissa.

Tätä nykyä Itä-Helsingissä kasvaneella ja siellä yhä asuvalla Eminillä on oma perhe, vaimo ja vuoden ja kahden kuukauden ikäinen poika.

– On siistiä olla isä. Olen oppinut ymmärtämään jo nyt enemmän omaa isääni. Jo nyt tiedän paljon paremmin, miksi itsellenikin sanottiin ei.

Joskus Emin miettii, pitäisikö hänen vielä perustaa autokorjaamo huvin vuoksi. Hän osaa korjata autoja, ja urheiluautojen keräily on hänen harrastuksensa.

Hän sanoo, ettei ole kiinnostunut rahasta.

– Teemme töitä elääksemme, mutta pitää tietää, ettemme ole yksin vaan on muitakin ihmisiä. Olen ajautunut perhebisnekseen ja vedän sen loppuun.