Apu

Alanvaihto toi onnen: lehmistä luopuminen oli viedä Sauli Räisäsen, 41, terveyden

Alanvaihto toi onnen: lehmistä luopuminen oli viedä Sauli Räisäsen, 41, terveyden

– Kun oikaisen kaivurin puomin työpäivän päätteeksi, se ei yöllä hälyttele kuin navetta, eikä se myöskään ryhdy poikimaan – ainakaan vasikoita, yrittäjä Sauli Räisänen myhäilee.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Aki Paavola
Mainos

Kerroimme Avussa 45/2017 kolme eri tarinaa maaseudulta.

Kaikkien elinkeinoon sadekesä ei ole iskenyt. Punaoranssin kaivinkoneen kauha kirkuu osuessaan kiveen. Sauli Räisänen, 41, kääntää kippiä koneensa ohjaamossa, ja niin alkaa ojalinjasta taas nousta punertavaa maa-ainesta tienpenkalle.

Entinen maatalousyrittäjä oli pakotettu vaihtamaan alaa – viime hetkellä niin taloudellisesti kuin terveydellisestikin.

– Olin osin hölmö luopuessani tilasta, koska olin sillä elänyt ja työskennellyt 18 vuotta. Seitsemästä lehmästä ja 22 hehtaarin alasta aloitin. Lopulta lehmiä oli 75 ja maata 100 hehtaaria, Räisänen kertoo.

Mutta lopettamiselle ei ollut vaihtoehtoa.

– Niin työhullu en ole, että ilmaiseksi tekisin. Kaikki oli tilalla valmiina, mutta kun työstä ei jäänyt enää euron euroa käteen.

Räisäsen mitta tuli täyteen, ja hän pani tilansa myyntiin.

– Pankki vain ei antanut ostajalle rahaa. Lopulta asia ratkesi, kun myin lehmät, lypsyrobotit ja rakennukset. Maat vuokrasin pois.

– Kun lehmät lähtivät, loppui stressi. Mutta kun ei enää ollut elukoita, tulivat sairaudet. Olin lähes 20 vuotta painanut rajoitinta vasten, ja kun stressi loppui, laukesi pumppuvika. Sydän reagoi rajusti muutokseen.

Lopulta Räisänen toipui ja alkoi katsoa uutta kohti. Hän vaihtoi alaa ja osti kaksi kaivinkonetta. Oma poika urakoi toista niistä Hyvinkäällä, ja Sauli Räisänen itse kaivaa Haapajärven ja Reisjärven ympäristössä. 

– Koneen kappalehinta on 200 000 euroa, eikä siitä makseta arvonlisäveroa. Uusi pitää koneen olla, jos sillä aikoo leivän urakoida, Räisänen uskoo.

Räisäselle käännös työelämässä on osoittautunut oikeaksi. Keho on kunnossa, mieli virkeä ja töitä riittää.

– Kaapeliala on kuuminta hottia, kun sähkö haudataan täällä maaseudulla maahan. Töitä siis on.

Hän vertaa nykymenoa entiseen.

– Kun oikaisen kaivurin puomin työpäivän päätteeksi, se ei yöllä hälyttele kuin navetta, eikä se myöskään ryhdy poikimaan – ainakaan vasikoita. Tälle ei myöskään syötetä antibiootteja. Polttoainetta kaivuri syö, mutta vain tienatessaan, Räisänen hymyilee.

Hän pohtii maatalouden näkymiä.

– Jos ajat vielä menevät niin huonoiksi, että Suomessa taas alettaisiin arvostaa ruokaa, niin sitten siitä taas saisi hintaakin.

Kauppojen halpuutuskampanjat ovat Räisäsen mielestä tuottajien pussista pois.

– Toisaalta on hyvä, että maalla on yhä myös tilojen laajentajia, sillä eivät kaikki voi tehdä kuten minä, hän sanoo ja kuopaisee taas pientareesta kauhallisen.

Lue sarjan muut jutut:

Sateinen kesä oli tragedia suomalaisille viljelijöille: "Tämä lienee Aitokauran loppu"

Maanviljelijät ovat kovilla: "Huonon kesän vuoksi painan töitä yötä päivää"

Teksti: Hannu Koskela

Julkaistu: 19.11.2017