Sateinen kesä on ollut viljelijöille raskas ja pahimmillaan se on jopa vienyt elinkeinon. Kerromme Avussa 45/2017 kolme eri tarinaa sään aiheuttamista seurauksista.
Kaurapelto viettää Korttajärveen Jyväskylän keskustan pohjoispuolella Puuppolassa. Silti maa on niin kostea, että tiluksillaan tarpovan Pauli Aholan, 63, saapas lumpsahtaa tämän tästä multaan. – Ei tänne ole voinut puimakoneella tulla, kun pinta ei kestä edes miehen alla, Ahola tuumii. Yllättävän hyvin hän hillitsee itsensä tilanteessa, jossa kuluneen kevään, kesän ja syksyn ainutlaatuisen huonot kelit ovat todennäköisesti tuhoamassa perheen elämäntyön ja yrityksen, Puuppolan Aitokauran. Jatkuvat kaatosateet ovat tehneet viljelyolosuhteista niin vaikeat, että Aholan tilan kaurat jäänevät kokonaan peltoon.
Isäntä tarpoo pellolla, josta puolet on sänkimurskaimella rouhittua kortta ja puolet laossa jyvineen kaikkineen olevaa kauraa. Puimaan tilalla päästiin vain parina päivänä. Muuten kaurasato on kurapellossa. – Kato on nyt totaalinen, hän toteaa ja katsoo siniselle taivaalle. Seesteinen taivas heijastuu Korttajärven pinnalta. Rantaa reunustavat puut ovat jo lehtensä pudottaneet. – Tässä lähistöllä pesii kanahaukka, ja aika säännöllisesti se peltojemme päällä liidellessään onnistuu nappaamaan muutaman kyyhkysen saaliikseen.
Aholan suku on hallinnut tilaa vuodesta 1939 lähtien, ja koskaan ennen ei luonto ole ollut näin kohtalokkaan nurjamielinen. – Isäni Aaro Ahola osti tilan veljiensä kanssa, ja lopulta tila jäi isälle. Hänen kuoltuaan vuonna 1989 minä ja vaimoni Kaarina jatkoimme tilanpitoa. Aholoilla oli 1960-luvun lopulle asti lypsykarjaa. Vuonna 1979 alkoi lihakarjan pito, ja 1996 tuotantoeläimistä luovuttiin. Vuodesta 2001 tilalla on keskitytty kauran viljelyyn. – Oli sattumien summa, että suuntasimme pelkkään kauraan samoihin aikoihin, kun kaura todettiin keliaakikoille mahdolliseksi viljaksi. Puuppolan Aitokaura -tuotemerkki on omamme ja rekisteröity. Koko jalostusprosessi tapahtuu tilallamme, Pauli Ahola selvittää.
Ahola sanoo, että heidän yrityksensä ei tavoittele määrällistä menestystä vaan ehdottomasti laatua. Kun tilalla viljellään ja käsitellään vain kauraa, samalla estetään muiden viljalajien sekoittuminen kauraan viljelyssä, puinnissa ja jatkokäsittelyssä. Ahola tuntee ympäristön elämän ja mahdollisuudet. – Seutu on hieman pohjoista, mutta silti hyvää kauralle. Ikinä tätä ennen ei täyttä katoa ole ollut, jos kohta ei huippusatoakaan.
Tarinat hyvistä ajoista ovat tämän kesän jälkeen ikävästi menneisyyttä. – Kun kevät oli myöhässä, kylvö myöhästyi. Jatkuva sade nosti maasta voimaa, jonka vuoksi viljan korsi kasvoi nopeasti hirveän pitkäksi. Mutta kun vallitsi pimeys, kun valo ja lämpö puuttuivat, vilja ei tuleentunut, Ahola kertaa. Sää oli koko kesän lähes jokaisena päivänä kulloiseenkin ajankohtaan nähden huonoin mahdollinen. – Kun vilja on laossa, se ei päivässä kuivu puimakuntoon, ja nyt ei täällä ollut kertaakaan kahta sateetonta päivää peräkkäin.
Puimakoneen kanssa ei pellolle päässyt. Yhä lisääntynyt kosteus synnytti hometta, minkä jälkeen vilja ei kelpaa edes rehuksi. Osa jyvistä alkoi myös itää. Pauli Ahola kertoo tämänvuotiseen satoon satsatun kymmeniätuhansia euroja. Vastaavasti tulojen määrä lasketaan sadoissatuhansissa euroissa, ja plussalle yritys on jäänyt säännöllisesti niin, että kahdelle ihmisille on taattu hyvä toimeentulo. Mutta nyt tuli täydellinen stoppi. – Yhteiskunnan tukea ei automaattisesti tällaisissa tilanteissa ole lainkaan. Vakuutuksen voisi ottaa, mutta sitä meidän on yrittäjinä mielestäni turha ottaa, koska se ei korvaa lainkaan jalostusarvoa.
Energiaveron palautuksesta maatiloille on keskusteltu eduskunnassa, mutta Aholan mukaan korvaus polttoaineista ei ratkaise katastrofia, koska tankit tiloilla ovat täynnä. Koneitahan ei ole voitu käyttää. – Kuivaaminen taas ei ollut kannattavaa, kun kone saattaa niellä 500 litraa polttoainetta, joka maksaa euron litra. Hyöty menee miinukselle. Ahola kutsuu kohtaloa ”totaalikatastrofiksi”. – Meillä pyöritetään vanhaa varastoa niin kauan kuin sitä riittää, ja se on sitten siinä. Nimittäin kun tuote häviää kauppojen hyllyistä, keskusliikkeiden kautta paluu markkinoille on varsin vaikeaa. – Tämä lienee Aitokauran loppu, Ahola huokaa.
Teksti Hannu Koskela
