Älä sano näin työnsä menettäneelle, potkut kokenut valmennusyrittäjä Mika Pesonen varoittaa

Kyllä hyville aina töitä löytyy. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Tällaisia lauseita toitotetaan usein työpaikkansa menettäneille.

Valmennusyrittäjänä toimiva Mika Pesonen kyseli hiljattain potkut saaneelta kaveriltaan, kuinka monta kertaa hän oli juuri sinä kyseisenä päivänä joutunut kuulemaan yllä olevista lauseista ensimmäisen. Vastaus oli siinä kohtaa päivää jo neljä.

– Kun kysyin häneltä, että miltä se tuntuu, niin kuulemma tosi kurjalta. Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta eivät nämä kyllä juurikaan lohduta, Pesonen kertoo.

Lauseesta, jonka mukaan hyville löytyy aina töitä, Pesosella on omakohtainenkin kokemus. Kun hän itse aikoinaan menetti työpaikkansa, tuntui se ajatus ensimmäistä viikkojen aikana vielä kannustavalta. Sitten ei enää.

– Kun ei alkanutkaan löytyä työtä, niin mietin, että enkö minä olekaan hyvä? Sen voima kääntyi ihan päinvastaiseksi, Pesonen sanoo.

Mikä ei tapa, se vahvistaa, on kolmas ikivihreä kannustusklassikko. Friedrich Nietzscheltä lainattu ajatus on Pesosen mukaan kuitenkin vasta ”voittajan lause”.

Pesonen on omakohtaisesti huomannut sen pitävän paikkansa. Potkut sekä pakottivat että johdattivat muutoksiin hänen omassa ajattelussaan. Hän joutui ja pääsi miettimään, mitä hän oikeasti haluaa työelämässään tehdä. Seurasi paljon hyvää. Mutta heti potkujen jälkeen kuultuna lause voi lähinnä ärsyttää.

– Joulukuussa sain silloin päättää työsuhteeni. Ja jos joulun aikoihin tapasin sukulaisia ja joku sanoi, että Mika, se mikä ei tapa, niin se vahvistaa, niin kyllä teki mieli kinkulla huitaista!

Pesonen on vaimonsa Minna Oulasmaan kanssa käsitellyt työpaikan menettämisen teemaa heidän tuoreimmassa kirjassaan Työelämän pärjäämiskirja (Alma Insights). Pesonen on lähestynyt aihetta omakohtaisten kokemustensa lisäksi kauppatieteiden maisterin ja psyykkisen valmentajan katsontakulmasta. Oulasmaa taas työskentelee työnohjaajaterapeuttina.

Kliseisiä korulauseita kannattaa siis ainakin välttää. Mutta mitä muita vinkkejä Mika Pesonen antaisi siihen, miten lähestyä ja tukea läheistä tai ystävää, joka on menettänyt työnsä?

Arjen rutiinien tukeminen

”Tärkeintä on läsnäolo. Olla mukana. Kuunnella. Arjen rutiinit, niiden säilyttäminen tai uudelleen rakentaminen, ovat tärkeitä. Itse kun olin puoli vuotta ilman töitä, niin minulle tuli arjen rutiini tietokonepelistä. Vein lapset kouluun ja sitten melkein samalla kellonlyömällä pelasin aina tunnin. Siitä tuli oma rutiinini – ja se vei ajatukset vähän muualle kuin työnhakuun. Jollekin liikunta on tällainen – tai uusi harrastus, jota on ehkä aina halunnut kokeilla, mutta ei ole ollut aikaa. Tekee hyvää saada arkeen säännöllisyyttä. Sitä voi olla tukemassa ja auttamassa.”

Mitä kuuluu? -kysymyksen vaarat

”Erään työtä hakevan henkilön kanssa käyn jääkiekko-otteluissa. En siellä kysele, että mitä kuuluu. Puhuimme tästä hänen kanssaan. Kysymys ohjasi keskustelun aina työnhakuun. Se on kiva kysymys, mutta se tuo aina mieleen, että ei kai tässä mitään, työttömänä vain. Jos vaikka soittaa jollekin yllättäen, voi sen sijaan kysyä, että mitä olet tekemässä. Tai että mites on päivä mennyt. Ja sitten ihminen kertoo, mitä hän on tekemässä. Se on jotain muuta kuin suoraa tai epäsuoraa kyselyä siitä, että oletko löytänyt töitä.”

Pienten ilojen tärkeys

”Pieniä iloja on hyvä tarjoilla. Sen pitää kuitenkin olla luontevaa. Ei sellaista, että voi raukka, kun sinä olet työttömänä, niin tuon sinulle kukkia. Ajatus on, että kun ollaan ystäviä, niin jos jätetään se työ siitä pois, niin mitä on jäljellä. Keskitytään siihen, tai rakennetaan jotain uutta. Eräältä henkilöltä olen kysynyt, että mitä voin tehdä, että sinulla olisi parempi mieli. Hän mietti, että et oikeastaan mitään, mutta jos vain tavattaisiin tällä tavalla säännöllisesti. Ihmiset saattavat hakea tukiessaan suuria ratkaisuja ja isoja juttuja, mutta tärkeää voi olla vain, että kysyy siltä toiselta, että mitä toivot minulta tässä tilanteessa.”

Et tiedä miltä toisesta tuntuu!

”Tiedän miltä sinusta tuntuu. Ajattelepa, miten huono lause se on, mutta sitä käytetään paljon. Muissakin kuin työttömyyteen liittyvissä tilanteissa. Et tiedä miltä toisesta tuntuu! Jokaisen kokemus on ihan omansa. Vaikka olisi itse myös kokenut samanlaisen tilanteen, niin se toisen tunne on ihan oma, se voi olla ihan erilainen.”

Vältä vääränlaista kannustamista

”Esimerkiksi parisuhteessa voi käydä niin, että toinen tukee työnsä menettänyttä tosi hyvin, mutta väärin – ollessaan koko ajan on kannustava. Kaksi viikkoa, niin sinulla on uusi työpaikka! Tämä järjestyy, ja sitten kun olet taas töissä, tehdään sitä tai tätä! Kuulostaa aika kivalta, mutta eivät ne lauseet ole kovinkaan kannustavia, koska ne luovat painetta. Tässä parisuhde ohittaa tunteen, eikä kohdata tätä ihmistä hänen ikävine tunteineen. Onhan sen toisen surun kohtaaminen hirmurankkaa, jos ei tiedä mitä sanoa. Voi kuitenkin sanoa, että ymmärrän, että tuntuu pahalta. Tai ihan varmasti harmittaa. Ihan kelju juttu. Ymmärrän, että tilanne hävettää.”