Tätä tarkoittaa väärä tilannekuva: Viranomaiset etsivät venäläistukikohtaa saaristosta ja samaan aikaan Venäjä rakensi ydinvoimalaa Suomeen
Airiston helmen tapaus osoittautui hudiksi, mutta takavuosien suurin turvallisuusmunaus oli Fennovoiman ydinvoimalahanke, kirjoittaa tuottaja Sammeli Heikkinen.
Airiston helmi -sanapari ei ehkä soita kelloja. Eikä ihme. Hanke ja siihen liittyvä rikostutkinta oli pinnalla noin kuusi ja puoli vuotta sitten. Tällä viikolla Airiston helmen oikeusprosessi tuli päätökseensä ja uutisointi oli varsin maltillista.
Toisin oli vuoden 2018 syyskuussa, kuten Hesarin Jarmo Huhtanen kertoo perjantaina julkaistussa hyvässä analyysissään. 400 viranomaista iski venäläisen liikemiehen Pavel Melnikovin omistamiin kohteisiin Turun saaristossa. Airiston helmi oli Melnikovin yritys, jonka kautta kohteita oli hankittu.
Virallisesti Melnikovia epäiltiin rahanpesusta, mutta 2018 syksyllä julkisuudessa epäiltiin laajasti, että viranomaisiskun syy oli toinen: venäläiset olivat valmistelemassa Turun saaristoon tukikohtaa, jota sen joukot voisivat käyttää kriisitilanteessa.
Päättyneessä oikeudenkäynnissä tällaisesta ei siis merkkejä löytynyt. Valtionjohdon tilannekuva oli siis väärä vuonna 2018, päättelee Hesarin Huhtanen.
”Rosatom ei ole yritys. Se on Venäjän valtion korporaatio, joka vastaa osaltaan Venäjän ydinaseista.”
Jos haluaa pahoittaa mielensä ja muistaa miten väärä tilannekuva todella oli, kannattaa muistella Airiston helmen sijaan Fennovoimaa.
Fennovoima oli alun perin suomalais–saksalainen ydinvoimahanke, jossa oli mukana kuntia ja yrityksiä Suomesta ja energiajätti E.ON Saksasta. Tuli Fukushiman katastrofi ja E.ON häipyi hankkeesta. Tilalle saatiin Rosatom, joka lupasi rahaa ja reaktorin. Tytäryhtiönsä kautta siitä tuli Fennovoiman huomattava omistaja.
Rosatom ei ole yritys. Se on Venäjän valtion korporaatio, jättimäinen valtionyhtiön, ministeriön ja säteilyturvaviranomaisen yhteensulautuma. Lisäksi Rosatom vastaa osaltaan Venäjän ydinaseista.
Sellaisen yhteistyökumppanin kanssa voimalaa alettiin Suomeen puuhaamaan.
Venäjä hyökkäsi vuoden kevättalvella 2014 Ukrainaan ja miehitti Krimin niemimaan. Saman vuoden lokakuussa Suomen eduskunta käsitteli periaatepäätöstä siitä, voiko Fennovoima rakentaa voimalansa. Keskusteluun nousi, pitäisikö hyökkääjävaltion olla mukana tekemässä ydinvoimalaa Suomeen.
Muun muassa hanketta vastustavat vihreät toivat esiin Venäjä-ongelman. Vihreät olivat jo jättäneet aiemmin hallituksen, kun se päätti kannattaa Fennovoiman lupaa. Hankkeen kannattajien puheenvuorossa puhuttiin venäläispelosta ja energiapolitiikan ja turvallisuuden turhasta sotkemisesta.
Näin sanoi silloinen pääministeri, nykyinen presidentti Alexander Stubb:
”Se, mikä minua ehkä eniten häiritsee tässä keskustelussa, on se tietty asenteellisuus, jopa russofobia (…) että yritetään lietsoa Venäjä-pelkoa energiapoliittiseen ratkaisuun. Minun mielestäni tässä kannattaa puhua energiasta energiana.”
Fennovoima ja Rosatom saivat ydinenergialuvan äänin 115–74.
”Oli hyvä hetki puhaltaa peli poikki ja lopettaa suomalais-venäläinen ydinvoimahanke. Näin ei tehty.”
Sen verran venäläisyys huoletti, että hankkeen toteutumiselle pantiin ehdoksi, että vähintään 60 prosenttia Fennovoimasta piti pysyä EU- tai EFTA-maiden omistuksessa. Tästä tulikin ongelma, kun yrityksiä ja kuntia alkoi pudottautua ydinjunasta.
Vuoden 2015 kesällä tilanteen tuli pelastamaan todellinen yllättäjä, kroatialainen Migrit Solarna Energija. Kroatialaisyritys paljastui hetkessä pöytälaatikkofirmaksi, venäläisten bulvaaniksi. Se oli vain reikäinen verho venäläisomistuksen kasvattamiselle.
Tässä oli hyvä hetki puhaltaa peli poikki ja lopettaa suomalais-venäläinen ydinvoimahanke. Näin ei tehty. Valtionyhtiö Fortum otti lopulta kantaakseen riittävästi Fennovoiman omistusta, jotta unelma venäläisestä ydinvoimalasta ei päässyt kaatumaan.
” On helpompi panna poliisit ajamaan pikaveneellä Turun saariston kapeita väyliä kuin tuottaa pettymys ydinvoimahankkeeseen sitoutuneille kunnille, yrityksille ja Putinille.”
Vuonna 2018, siis sinä vuonna, kun Suomen viranomaiset iskivät Airiston helmeen ja kenties pyrkivät paljastamaan venäläisten salaisen tukikohdan, Pyhäjoelle rakennettiin ydinvoimalaa yhdessä venäläisten kanssa.
Hesarin arkistosta juttuja Fennovoimasta löytyy tuolta vuodelta vähän. Fennovoimasta on tullut yksi hiihtoliiton sponsoreista. Toinen uutinen kertoo, että ydinvoimalan valmistuminen lykkääntyy vuodesta 2024 vuoteen 2028.
Hankkeen äärimmäisen tahmea eteneminen oli Suomen onni. Entä jos kaikki olisikin edennyt nopeasti? Entä jos Pyhäjoen Hanhikivellä olisi kohonnut vuoden 2022 alussa venäläisvalmisteinen ydinvoimala, jonka omistuksesta suuri osa olisi Venäjällä ja jonka merkitys koko maan sähköntuotannolle olisi merkittävä?
Ei se erityisesti olisi helpottanut suhteiden katkaisemista Venäjään ja Natoon hakeutumista.
Vuonna 2021 Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin professori Veli-Pekka Tynkkynen luonnehti Ylelle Fennovoima-hanketta: ”Sillä on taloudellinen merkitys mutta myös poliittinen: sitoa Suomea lähemmäksi Venäjää, se on selvää.”
Pyhäjoen työmaalla hommat jäivät kesken. Nyt puretaan käyttämättä jääneitä asuinrakennuksia ja parakkeja.
Jos Fennovoima-sotkulla on opetus, niin ehkä tämä: pitkistä, mutkikkaista ja kalliista hankkeista on vaikea luopua, vaikka syyt ovat selvät. Näyttävät operaatiot voivat houkutella enemmän. On helpompi panna poliisit ajamaan pikaveneellä Turun saariston kapeita väyliä kuin tuottaa pettymys ydinvoimahankkeeseen sitoutuneille kunnille, yrityksille ja Putinille.
Viranomaiset ja poliitikot tekevät virheitä. Se ei ole syy olla luottamatta heihin, mutta se on syy pitää silmät auki.
