Minusta tuli aamuvirkku, ja haluan pitää siitä kiinni – Mutta olen menettänyt illan, jolloin teini-ikäisiin lapsiini saisi kerrankin yhteyden

The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.

Entisessä elämässäni pidin aamuista, mutten varsinaisesti ollut aamuvirkku. Valvoin rutiininomaisesti myöhään. Katselin televisiota tai luin sängyssä ja suostuin illalliskutsuihin, jotka alkoivat reilusti pimeän tulon jälkeen.

Suhteeni aamuihin oli satunnainen – saatoin toisinaan nauttia auringonnoususta, mutta en sentään koskaan laittanut herätyskelloa soimaan, jotta näkisin sellaisen. Sitten sain lapsia, joiden tarpeet vaativat päivän varhaista aloittamista.