Tuulilasi

Lauri Larmela: Ilman karvarattia ja puukuulaistuinta ei pärjää oikein millään

Lauri Larmela: Ilman karvarattia ja puukuulaistuinta ei pärjää oikein millään
1970-luvulla pujotettiin auton istuimiin suojat heti uutena. Syynä saattoi olla kulumisen lisäksi tuon ajan istuimissa yleinen vinyyliverhoilu, joka hiosti kesällä ja jäädytti talvella. Todellinen erikoisuus oli pienistä puupalloista punottu verkko, kirjoittaa Lauri Larmela kolumnissaan.
Julkaistu: 19.5.2022

Ukkosenjohdatin on aivan välttämätön varuste, joka pitäisi olla jokaisessa autossa. Mitä? No kai nyt tiedätte sellaisen mustan kumipiiskan, joka kiinnitetään auton perään. Sen pituus säädetään niin, että piiska laahaa sopivasti maata. Kuulostaa vitsiltä, mutta tällaisia kapistuksia myytiin paljon 1970-luvulla.

Tuolloin oli myös muotia laittaa auton istuimiin suojat heti uutena. Ehkä niitä penkkejä tosiaan suojattiin kulumiselta, mutta toinen syy päällystysintoon saattoi olla istuimissa kovin yleinen vinyyliverhoilu, joka hiosti kesällä ja jäädytti talvella. Todellinen erikoisuus oli pienistä puupalloista punottu verkko, joka vetäistiin istuimen yli. Tämä keksintö kuulemma hieroi kuljettajaa ajon aikana.

Vanhan perinteen mukaan myös ratti oli hyvä päällystää. Vetomiehet kietaisivat liukkaan ratin pintaan nahkaa, jolloin ote autosta parani kertaheitolla. Mukavuudenhaluiset autoilijat suosivat pörröistä karvaa. Näppejä ei paleltanut, mutta miten olikaan ohjaustuntuman laita?

Matkapastillit ja -purukumit kuuluivat valistuneen autoilijan oheistarvikkeisiin. Kai muistatte PK-purukumin? PK – se auttaa keskittymään, todettiin mainoksessa.

Kun lähdettiin pidemmälle taipaleelle, oli aivan välttämätöntä ottaa mukaan kartta. Paras oli tietenkin se kuuluisa GT-kartta. Myös matkapastillit ja -purukumit kuuluivat valistuneen autoilijan oheistarvikkeisiin. Kai muistatte PK-purukumin? PK – se auttaa keskittymään, todettiin mainoksessa.

Tupakointi oli aikanaan luonteva osa automatkailua. Niinpä jokaisessa autossa oli tuhkakuppi, ja monissa jopa erillinen tupakansytytin. Se oli todellista luksusta.

Talven tullen keulalle viriteltiin suojapeite, joka esti liiallisen ilmavirtauksen jäähdyttimelle. Näin moottori pysyi paremmin käyntilämpöisenä tulipalopakkasilla. Lohkolämmittimet olivat harvinaisia, joten varminta oli kantaa akku illalla sisään, jottei se hyytyisi kylmän yön aikana. Lukkosulaa piti olla aina taskussa, sillä ovien lukot olivat talvisaikaan alvariinsa jumissa. Ainetta ei saanut kuitenkaan käyttää liikaa, koska sen sprii kuivatti lukon toiminnalle välttämättömän rasvan kokonaan pois.

Näin kesän korvalla todelliset pelimiehet marssivat tarvikeliikkeeseen, ja ostivat sieltä uudet pölykapselit autoonsa. Tällä tempulla vanhempikin auto saatiin näyttämään selvästi makeammalta. Tämä halpamainen kikka lisäsi tietysti naapurikateutta, mutta se on ilmiö, joka kuuluu olennaisena osana suomalaiseen mielenmaisemaan.

1 kommentti