Kuuden kuukauden käyttötestissä Fiat 500E – Kaupunkimenopeli, jolla ei paljon Lappiin ajella

Täyssähköinen Fiat 500E tuli markkinoille kaksi vuotta sitten, joten varsinaisesta uutuudesta ei enää ole kyse. Silti auto on säilyttänyt tuoreutensa, kiitos erittäin onnistuneen muotoilun. Vaikka 500E on täysin eri auto kuin bensiinikäyttöinen edeltäjämallinsa, sukunäöstä ei voi erehtyä. Sympaattisen pikkukinnerin tunnistaa välittömästi legendaarisen Fiat 500-sarjan suvunjatkajaksi. Ikonisista muodoista kannattaakin pitää kiinni, jos sellaiset on joskus onnistunut piirtämään.

Tuulilasin käyttötestiin auto päätyi, kun toimituksessa pohdittiin isoakkuisen ja pikkuakkuisen auton hyviä ja huonoja puolia. Isoakkuinen toki on käytännössä kivampi, kun ei tarvitse koko ajan olla lataamassa, mutta pikkuakkuinen on halvempi – ja kuluttaa sitä paitsi valmistusvaiheessa merkittävästi vähemmän luonnonvaroja.

Olisiko siis sittenkin järkevää tinkiä omasta mukavuudesta ja pitkän matkan toimintaominaisuuksista hieman, jos vastineeksi säästäisi isosti rahaa ja kenties luontoakin?

Kokeilemalla se selviäisi. Niinpä hankimme Fiat 500 E:n Tuulilasin autotalliin juuri sopivasti talven kynnyksellä lokakuun lopussa. Auton lyötiin heti kättelyssä kitkat alle. Ajo-ominaisuuksia kesärenkailla päästäisiin testaamaan sitten keväämmällä.

Toimitukselle on kertynyt kokemusta erilaisista sähköautoista vuosien varrella sen verran, että 500E:n toimintamatka ehti arveluttaa jo ennakkoon. Kun WLTP-toimintamatkaakin luvattiin vain 190 kilometriä, selvää oli, että talvipakkasilla sata kilometriä tekisi tiukkaa. Se taas olisi sujuvan päivittäisliikennöinnin kannalta jo alarajoilla. Pääkaupunkiseudullakin välimatkat saattavat olla pitkiä ja sadan kilometrin päiväannokset monille tavanomaista arkea.

Mutta auto oli hieno! Tyylikäs harmaa ulkoväri, sopusointuinen sisustus, mukavat penkit ja ajoasentokin varsin kohdallaan. Automaatti-ilmastointia ei ollut, mutta eipä sitä varsinkaan talvella kaivattu. Auton hallintalaitteiden säätimet ja erilaiset kytkimet olivat muutenkin pääosin ilahduttavan yksinkertaisesti toteutettuja.

Ohjaamoilmettä hallitseva 10-tuumainen kosketusnäyttö oli toiminnoiltaan sopivan simppeli. Puhelimen yhdistäminen onnistui helposti. Radion ja bluetoothilla yhdistetyn kännykän mediasoittimen äänenvoimakkuutta pystyi säätämään ovelasti ratin takaa – itse asiassa ergonomisesti hyvinkin luontevasta paikasta. Tämä kytkin piti toki osata ensin löytää...

Takapenkeille kulku oli kaksiovisessa autossa hankalaa, mutta lapsimatkustajiahan pieni jumppa ei yleensä haittaa. Turvaistuimen käyttäjille näin hankalaa oviratkaisua ei kuitenkaan voi suositella. Fiat 500E:stä on tarjolla myös 3+1-malli, jossa pelkääjän puolen kyljessä on puolittainen kaappariovi – tämä helpottaa auton monikäyttöisyyttä huomattavasti. Takapenkki on kaikissa malliversioissa kuitenkin rekisteröity vain kahdelle.

10-tuumainen kosketusnäyttö hallitsee modernia ohjaamoilmettä. Ratti säätyy myös syvyyssuunnassa, joten istuma-asennosta saa hyvän.

Takapenkki on rekisteröity vain kahdelle. Kulku sinne vaatii jonkin verran ketteryyttä. Kauppakasseja ei tänne kätevästi saa, joten tavaratilalle on käyttöä.

Tavaratila on vain 185-litrainen, mutta tämän auton käyttöä ajatellen oikeastaan juuri sopiva. Kun yleensä kauppakassit heiluvat takakontissa miten sattuvat ja jugurttipurkkeja saa kotiovella nostella takaisin muovipussiin, Fiat 500E:ssä pari kolme täyteen pakattua kauppakassia täyttää tilan mukavan tiiviisti. Kontin pohjalla matkustavien latausjohtojen päälle ostokset asettuvat oikein luontevasti.

Kokemusasiantuntijan vinkki: älä lähde 500E:llä sähköautoleikkiin ilman kotilatausmahdollisuutta. Näitä johtoja on silti syytä kuljettaa aina mukana.

Olemme Tuulilasissa koeajaneet perusteellisesti myös isompiakkuisen (42 kWh) Fiat 500E:n. Auto teki tuolloin vaikutuksen jämäkällä ajattavuudellaan. Pikkuakkuinen 500E ei samalla tavalla ajossa hurmannut. Koska pienempi akku on kevyempi, jousituksen ei tarvitse olla ihan vastaavalla tavalla tukevaksi viritetty.

Isosiskoon verrattuna varsinkin maantieajossa käyttötestiautossamme esiintyi tiettyä keveyttä ja heppoisuutta. Ohjaustuntumaa ei hyvällä tahdollakaan voinut kehua täsmälliseksi. Myöhemmin keväällä havaittiin, että osittain tämä johtui kitkarenkaista. Kesäkumeilla ajettavuus kokonaisuudessaan parani – kiitettävälle tasolle ei kuitenkaan päästy. Ei pieniakkuisen Fiat 500E:n ajettavuutta silti sovi huonoksi moittia. Tavanomainen lienee oikea ja oikeudenmukainen sana kuvaamaan tämän pienen kaupunkiauton ajo-ominaisuuksia.

Katso Fiat 500E:n koeajovideo täältä!

Ja tosiaan, koska kyseessä on nimenomaan kaupunkiajoon suunniteltu auto – kun siis tästä pikkuakkuisesta versiosta puhutaan – myös ajo-ominaisuuksista kaupungissa on syytä puhua. Kevyt ohjaus, kompaktit ulkomitat, ketterä kääntösäde, ja sähköautolle tyypillinen lineaarinen kiihtyvyys; siinä mainion kaupunkiauton resepti. Ja juuri sellaiseksi tämä Fiat 500E osoittautui.

Vaihteet valitaan keskikonsolin painokytkimistä. Selkeä ja hyvin toimiva, tietyllä tavalla jopa hauska ratkaisu.

Latausominaisuuksien osalta 500E ei erityisesti hurmannut. Pieni akku toki latautuu 11 kW:n kotilaturistakin täyteen kahdessa ja puolessa tunnissa, joten lyhyiden jännevälien standardimittaisiin päivittäissiirtymisiin tällainen auto on erinomainen valinta. Miksi maksaa ylimääräistä isommasta akusta, jos ei koskaan aja omalla autollaan pidempää reissua? Auto aina yöksi letkun päähän, eikä koskaan tarvitse huolehtia tien päällä lataamisesta. Kätevämpää ei voi olla. Hintaeroa 42 kWh:n akulla varustettuun 500E:hen (35990 euroa) on kuitenkin seitsemän tonnia. Se on kova raha.

Mutta. Ja se on sitten iso mutta. Jos tarkoitus on ajaa edes toisinaan yhtään pidemmälle, suosittelemme isompiakkuisen Fiat 500E:n hankkimista isosta hintaerosta huolimatta. Pikkuakkuinen (23,8 kWh) auto ei kykene ottamaan pikalaturilla virtaa vastaan kuin 50 kWh:n teholla. Ja tämänkin vain optimioloissa. Akun esilämmitystä ei ole, joten talvipakkasilla kun Fiatia latailee – kymmenestä prosentista 80:een – on hyvä varautua siihen, että kolme varttia vähintäänkin menee aikaa. Ja tällä saa siis vain noin 70–80 kilometriä lisää toimintamatkaa. Moottoritiellä, satasen talvinopeusrajoituksilla, tämäkin toimintamatka on yläkanttiin arvioitu.

Kun akun varaus putoaa alle 10 %:n, auto menee ns. kilpikonnatilaan.

Isompiakkuinen 500E (42 kWh) ottaa pikalatauksessa virtaa vastaan maksimissaan 85 kWh:n teholla, mikä ei ole hyvä lukema sekään, mutta käytännön elämässä tällä pärjää kuitenkin jo selvästi paremmin. WLTP-toimintamatkaakin on 305 kilometriä – ja tämähän tarkoittaa Suomen talvessa sentään 200 kilometriä. Pakkasella isompi akku myös jaksaa ylläpitää varaustaan hieman pikkuakkuista paremmin.

Pieniakkuisen ja latausominaisuuksiltaan vanhahtavan sähköauton ostajan on hyvä asennoitua liikkumiseen jo ennalta eri tavalla kuin ennen. Siinä missä pienelläkin polttomoottorikinnerillä pystyi ajamaan Hangosta Nuorgamiin ja takaisin, pienemmät sähköautot ovat paikallisliikenteeseen tarkoitettuja, eräänlaisia henkilökohtaisempia vaihtoehtoja joukkoliikenteelle. Jos haluaa yleispätevän kulkineen, jolla heittää vaikka hiihtolomareissun, on syytä satsata akun kokoon: isompi on aina parempi. Jos uusista autoista puhutaan, liikutaan tämän päivän hinnoilla valitettavasti noin 50 000 euron lukemissa.

Taloudellisesti ajateltunahan tässä ei tietenkään ole mitään järkeä. Fiksumpaa olisi ajella arkiajot omalla pikkuakkuvehkeellään ja vuokrata sitten isompi auto Lapin-matkaa varten.

Tarkoituksemme oli ajaa Fiat 500E:llä puolessa vuodessa 10 000 kilometriä, mutta lopulta pääsimme vain 4000 kilometriin. Merkittävänä syynä tähän oli tammikuun puolivälissä iskenyt rengasrikko. Johonkin rosoiseen kuopanreunaan kumi ilmeisesti puhkesi, vaikka mitään erityistä osumaa emme huomanneetkaan. Rengaspaineen varoitusvalo joka tapauksessa syttyi eräänä aamuna keskellä ruuhkaa, ja vain hetkeä myöhemmin rengas oli jo tyhjänä. Koska paikka oli todella hankala, päätimme ajaa tyhjällä renkaalla ryömintävauhtia 200 metrin päässä olleen juna-aseman parkkipaikalle. Se osoittautui kalliiksi virheeksi, sillä alumiinivanne otti jo sillä matkalla sen verran osumaa, että uuden hankinta oli edessä.

Ja siitäpä varsinainen päänsärky sitten tulikin. Jouduimme odottelemaan uutta vannetta yli kahden kuukauden ajan. Fiatimme aluvanteet toki olivat mallia erikoishienot, mutta tavanomaisemmatkin olisivat kelvanneet – ainakin, jos tämän tarinan olisi etukäteen tiennyt. Onko mitään järkeä hankkia autoon sellaisia vanteita, jollaisia ei tarvittaessa koko Euroopasta löydy moneen viikkoon? Auto seisoi korjaamolla yli kolmanneksen testirupeamastaan.

Ennen kaikkea testikilometrit jäivät kuitenkin vähäisiksi pikkuakkuisen 500E:n käyttöominaisuuksien takia. Autolla ei kerta kaikkiaan ollut järkeä lähteä pidemmille ajolenkeille. Siihen tarkoitukseen se olisi ollut yksinkertaisesti väärä valinta.

Hinta

Ostohinta 10/2022: 28 990 €

Myyntihinta 5/2023: 26 700 € Arvonalennus: - 2290 €

Latauskulut

Ajetut kilometrit: 4000 km

Kokonaiskulutus (sähkö): 680 kWh

Keskim. kulutus: 17 kWh /100 km

Keskim. kWh-hinta: 0,23 €

Latauskulut yhteensä: 156,40 €

Vuosimaksut 6 kk (bonus 70%)

Liikennevakuutus + täyskasko 6 kk: 262,30 € Ajoneuvovero: 73 €

Vuosimaksut 6 kk yht.: 335,30 €

Renkaat

Kesärenkaat: Bridgestone Turanza Eco 185/65R 15 92 H

Laskennallinen kesärengaskulu: 20 €

Talvirenkaat: Continental VikingContact 7 195/55R 16 91T XL

Laskennallinen talvirengaskulu: 70 € Rengasrikko/ uusi rengas + aluvanne (satunnainen kulu – ei laskettu kokonaiskuluihin) yhteensä: 900 €

Rengaskulut yhteensä: 90 €

Huoltokustannukset

Määräaikaishuollot: 0 €

Muut kustannukset

Autonpesu: 145 € Tuulilasinpesunesteet: 42 €

Kustannukset yhteensä: 3 058,70 €

0,76 € / km

Vertailun vuoksi:

Uusien autojen käyttötestejä viime vuosilta

Polestar 2: 0,16 € / km

Skoda Octavia Combi: 0,43 € / km

Toyota Corolla: 0,48 € / km

Honda CR-V: 0,53 € / km

Hyundai Kona Electric: 0,48 € / km

Mercedes-Benz A: 0,40 € / km