1930-luvun tila-autot olivat villin rohkeita – Dymaxion, Stout Scarab ja Schlörwagen näyttävät yhä tulevaisuudelta

Esittelimme äskettäin Citroën Elon, ranskalaisten tuoreen konseptiauton. Ja onhan laatikko tilan käytön kannalta se fiksuin ratkaisu, katsokaa vaikka kaikkia pakuja.

Tila-autot tulivat muotiin 1980-luvulla, ensin isompina versioina (Renault Espace ja Chrysler Voyager 1984) ja sitten 90-luvun lopulla kompaktimpana painoksena (Renault Scénic 1996). Citroënin panos kyseiseen luokkaan oli munan-muotoinen Xsara Picasso vuonna 1998.

Mutta osattiin sitä paljon ennen noitakin. Mainitsimme Citroën Elo -jutussa Fiat 600 Multiplan 1950-luvulta. Se oli aikaansa edellä.

Mutta ennen sitäkin oli autoja, jotka eivät näyttäneet autoilta, eli niissä ei ollut erikseen selvää keulaa tai perää. Ja lennokkaitakin noista autoista osattiin tehdä. Autojen muodot muuttuivat paljon 1930-luvulle tultaessa, kun innovatiiviset muotoilijat ja suunnittelijat halusivat kokeilla kaikkea uutta. Tulevaisuus nähtiin teknisenä mahdollisuutena. Autot saivat vaikutteita mm. lentokoneista.

Muotoilun kulta-aikaa elettiin etenkin 1920- ja 30-lukujen Art Deco -aikakaudella – ennen kuin toinen maailmansota tyrehdytti autojen kehityksen. Vain USA porskutti menemään.

Alla olevia autoja katsellessa on oikeastaan aika surullista, miten innovatiivisuus on lähes kadonnut autojen muotoilusta. Hienoja konsepteja kyllä tehdään, mutta tuotantoautot ovat usein sitä yhtä ja samaa massaa. Toki vapaus on myös kadonnut suunnittelusta, kun sitä rajoittavat nykyään niin monet lait ja säännökset.

Sähköautojen kohdalla voisi kuitenkin olla rohkeampi. Teknologia antaa siihen ainakin mahdollisuuden – paremmin kuin 100 vuotta sitten.

Dymaxion

Buckminster Fuller oli amerikkalainen arkkitehti, keksijä ja nero. Hän kehitti vuonna 1933 sikarin muotoisen ajoneuvon, joka oli esillä Chicagon maailmannäyttelyssä. Aerodynaaminen kori oli suunniteltu parantamaan polttoainetehokkuutta ja nostamaan huippunopeutta. Dymaxion oli etuvetoinen; V8 oli sijoitettu taakse. Kolme pyörää teki siitä kuitenkin huteran ajaa. Takapyörän 90 asteen ohjauskulman ansiosta Dymaxion pystyi kääntymään hyvin ahtaassa tilassa.

Stout Scarab

Vuonna 1932 esitelty tila-autokonsepti hämmensi USA:ssa. Moottorina oli Fordin V8, mutta se lepäsi taka-akselin päällä. Näin luotiin tilava matkustamo, jossa oli muunneltavat istumaratkaisut. Viimeisin proto valmistui 1946. Siinä oli lasikuitukori ja ilmajousitus.

Schlörwagen

Vuonna 1939 Göttingenin aerodynaamisessa tutkimuslaitoksessa kehitetty prototyyppi on komea. Sen pisaramaista alumiinikoria pidettiin aerodynamiikan kannalta parhaimpana ratkaisuna. Futuristisen 7-paikkaisen tila-auton ilmanvastuskerroin oli vain 0,186.