Teksti: Hanna Parhaniemi, Video ja kuvat: Antti Raatikainen
En ole mestarikuski, mutta en aina ymmärrä sitä, miksi kaverit pelkäävät kyydissäni. Olen mielestäni aivan liian hyvä Suomen surkein kuski -ohjelmaan.
Lipsahdan kieltämättä herkästi rattiraivon puolelle. Edessä matelevat kuskit ärsyttävät vietävästi, vaikka välillä koitan hokea mielessäni mantraa, että ehkä heillä todellakin on posliininorsuja autot täynnä. En kainostele töötin painamisessa ja kyllä keskisormikin saattaa heilahtaa, jos joku törttöilee tien päällä.
Olen usein ihmetellyt, miten osalla liikenteessä räpiköivistä voi olla ajokortti. Se pitäisi napata pois yhdeltä jos toiselta.
Mutta ansaitsenko itse ajokorttini omilla taidoillani? Päätin kokeilla, pääsisinkö vielä inssin läpi.
”En yleensä luota noihin kylttijuttuihin ollenkaan.”
Ajovarman tutkinnonvastaanottaja Antti Nieminen Espoosta tarttuu rohkeasti haasteeseen. Hän ajattaa minua Espoossa tyynenä, vaikka tööttikin soi.
– Mutta enhän minä nytkään kaahaa? Varmistelen häneltä.
– Et sä kaahaa, hän vahvistaa.
Se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, että vauhti olisi tilanteeseen nähden kohdallaan – varsinkin, kun en ole koskaan aiemmin ollut edes jalkaisin liikkeellä Espoossa. Ajokortin olen ajanut aikoinaan Ylivieskassa. Siellä on noin 310 000 asukasta vähemmän kuin Espoossa.
Nieminen neuvoo minua ajamaan toivomansa reitin opastekylttien avulla.
– En yleensä luota noihin kylttijuttuihin ollenkaan, totean Niemiselle.
On myös toinen ongelma.
– Täällä on näitä kaistoja niin pirusti.
Kysyn häneltä, nouseeko muiden yli jokin tietty syy, miksi ajokoe yleensä hylätään. Niemisen mukaan niitä on kaksi. Pahimmissa tapauksissa ne yhdistyvät. Alan kelata mielessäni inssiajoa läpi. Olinko mahtanut sortua juuri näihin ansoihin itsekin?
Sain Niemiseltä ajamiseen hyviä ohjeita, jotka sopivat muihinkin elämäntilanteisiin.
Uudessa Hanna häröilee -sarjassa Avun tuottaja Hanna Parhaniemi testaa omia ja vähän muiden rajoja.
Kommentit