Insuliinin vaikutus tyypin 2 diabeteksessa on toisinaan epävarmaa – Voisiko uusi apu löytyä Ozempicistä?

Olen 57-vuotias mies, jolla on tyypin 2 diabetes, vyötärölihavuutta ja ylipainoa 5–10 kiloa. Painoni vaihtelee kuukausittain, välillä viikoittainkin. Harrastan punttien nostelua ja kävelyä useita kertoja viikossa melko säännöllisesti. Syön paljon marjoja, hedelmiä ja kasviksia. Nukun yleensä normaalisti. Verensokerini ei kuitenkaan tahdo normalisoitua pitkävaikutteisella insuliinilla, vaan heittelee sinne tänne. Joskus se laskee normaaliksi, kunnes nousee taas. Joudun lisäämään insuliiniannosta aika ajoin, ja välillä sitä pitää vähentää. Saankohan verensokeriani normaalille tasolle pysyvästi koskaan? Olen harkinnut siirtymistä Ozempiciin, koska insuliinin vaikutus on oikullista ja epävarmaa. En kuitenkaan saisi lääkkeeseen Kela-korvausta, koska en tarpeeksi lihava. Painoindeksini on siis alle 30, mutta muut korvauksen kriteerit täyttyvät. Onko minun lihotettava itseäni, jotta saan korvauksen?

Diabetes ei ole koskaan vain verensokerilukemia tai pelkkä pistettävä lääke. Taustalla vaikuttaa kokonainen aineenvaihdunnan säätelyjärjestelmä, jonka häiriö ilmenee epävakaina sokeriarvoina, painonvaihteluna, insuliiniresistenssinä ja haiman toiminnan hiipumisena.

Olet tehnyt paljon oikein: liikut säännöllisesti, syöt kasvispainotteisesti, pidät huolta unesta. Siinä on jo iso osa hoidon kivijalasta. Verensokerisi heittelehtiminen kertoo siitä, että pitkävaikutteinen insuliini ei enää yksin riitä tasaamaan sokeriarvojasi. Insuliini toimii kyllä, mutta sen vaikutus voi vaihdella päivän kunnon, syömisten, liikunnan, stressin ja muiden lääkkeiden mukaan. Etenkin silloin, jos haiman oma insuliinineritys alkaa hiipua, kuten tyypin 2 diabeteksessa usein käy vuosien myötä, insuliinin säätely käy vaikeammaksi. Tämä on tuttua monelle.

Ozempic (semaglutidi) kuuluu lääkeryhmään nimeltä GLP-1-analogit. Ne jäljittelevät suolistohormonia, joka vaikuttaa useaan aineenvaihdunnan kohtaan: lisää insuliinineritystä silloin kun verensokeri on koholla, hidastaa mahan tyhjentymistä ja hillitsee ruokahalua. Uudet tutkimukset, kuten viime vuonna julkaistu SELECT-tutkimus, ovat osoittaneet, että GLP-1-lääkkeet voivat vähentää myös sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, jopa niillä potilailla, joilla ei ole diabetesta, mutta on ylipainoa ja sydänsairausriski. Valitettavasti Kela-korvauksen saamiseksi semaglutidista vaaditaan edelleen painoindeksi (BMI) yli 30, ellei kyseessä ole sydän- ja verisuonisairaus tai jotkin tietyt liitännäissairaudet. Tämä BMI-raja on toki yksilöllinen, ja ymmärrän täysin turhautumisesi etenkin kun sanot, että muut edellytykset korvaukselle täyttyisivät.

Painoindeksi ei huomioi kehon koostumusta, lihasmassaa eikä vyötärölihavuuden merkitystä. Nämä muuttujat ovat aineenvaihdunnan kannalta paljon kriittisempiä tekijöitä. Kehoasi ei tarvitse eikä pidä tietoisesti lihottaa korvauksen saadaksesi. Se olisi lääketieteellisesti perusteetonta ja eettisesti kestämätöntä. Sen sijaan suosittelen, että otat tilanteesi esiin oman hoitavan lääkärisi kanssa uudelleen ja mahdollisesti myös diabetesvastaanotolla tai sisätautilääkärin konsultaation kautta.

Voitte myös tarkistaa yhdessä, onko kyseessä niin sanottu monipistoshoito eli käytätkö insuliinia useita kertoja vuorokaudessa. Monesti juuri tällöin GLP-1-lääkkeestä voisi olla suurin hyöty. Lisäksi on hyvä selvittää, voisiko esimerkiksi SGLT2-estäjä (glukoosinpoistaja) tulla kyseeseen lisälääkkeenä, jos et sitä jo käytä. Nämä lääkkeet voivat keventää insuliinikuormaa ja vakauttaa verensokeria, ja niistä saa Kela-korvauksen ilman painorajaa. Verensokerin tasaaminen pysyvästi on mahdollista, mutta harvoin se tapahtuu yhdellä tempulla. Se on yhdistelmä oikeaa lääkitystä, omahoitoa ja joskus myös pientä hienosäätöä elintavoissa. Ei siis vaadita radikaaleja muutoksia, vaan tarkkaa seurantaa ja sopivien työkalujen käyttöä. Kyse on ilman muuta kokonaisterveydestäsi joka ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon, olipa BMI sitten 29,9 tai 30,1.