Apu

Trexanin vaarallisuus huolettaa - uskallanko käyttää sitä reumanhoitoon, Kiminkinen?

Tapani Kiminkinen

KuvatA-lehtien kuva-arkisto

Kysymys:

Olen 70-vuotias nainen ja käyttänyt reuman hoitoon Trexania 20 vuotta ainoana lääkkeenä 10mg/vk + foolihappoa. Reumaa olen sairastanut pian 40 vuotta. ­Alkuun lääkkeinä oli kulta, ym. tyypilliset reumalääkkeet.

Luin äskettäin Trexanin vaarallisuudesta, luettelossa se oli ensimmäisenä kuolleisuutta aiheuttaneena lääkkeenä. Minulle Trexan on sopinut melko hyvin, ainoastaan AFOS on ylärajoilla.

Onko mielestäsi turvallista jatkaa Trexanin käyttöä? Mitä pitkäaikaisesta käytöstä seuraa? Lääkäreiltä olen saanut ympäripyöreitä vastauksia.

Näytä vastaus

Vastaus:

Nyt ympäripyöreydestä tehdään loppu ja kerrotaan, miten asiat ovat sekä tieteen että pitkäkestoisen käytännön reumalääkärin kokemusten perusteella. Olen itse käyttänyt autoimmuunipohjaiseen nivelreumaani samaista Trexania 20 mg viikossa jo yli 20 vuoden ajan. Tämän hullummaksi en ole vielä tullut. On toki mahdollista, etten huomaa sitä itse, ja hyvin todennäköisesti ­nykyinenkin mielenlaatuni on muutamille jo liikaa.

Hain vertaistukea Jyväskylästä erittäin pitkän uran tehneeltä reumaprofessori Tuulikki Sokka-Isleriltä. Syystäkin hän lämpenee aiheesta: ”On se Trexan vaan sellainen ”myrkky”, että niveltulehduksiin ei parempaa lääkettä olekaan. Se pitää kurissa reuman, nivel­psorin ja epämääräiset niveltulehdukset”.

Nykyään meto­treksaatti (mtx) kannattaa aloittaa pistoksina, joilla päästään parempiin hyötyosuuksiin kuin tableteilla. Myös joskus ilmenevän sivuvaikutuksen, pahoinvoinnin, todennäköisyys pienenee. Kun hoito aloitetaan isommilla annoksilla, saadaan niveltulehdus rauhoittumaan parissa viikossa, minkä jälkeen annosta voidaan pienentää, muistuttaa Tuulikki ja jatkaa, että sivu­oireet ovat annosriippuvaisia.

”Pitkälläkin aikavälillä reumassa käytetyt annokset ovat turvallisia. Mtx:iin ei liity infektioita eikä syöpiä – eli näitä on turha pelätä”.

Tuulikki muistuttaa munuaisista – siitä, että niiden täytyy toimia kunnollisesti. Jos ne eivät pelitä kuten pitäisi, mtx:ia on annosteltava joka toinen viikko. Jos munuaisvika on jo pahempi (Gfr alle 30), ei lääkettä tule käyttää. Usein vanhemmalla ­iällä munuaisten toiminta heikkenee, ja on altis heikkenemään ­entisestään sairauksien ja aivan erityisesti ripulin yhteydessä. Jos mtx:n käyttöä silloin jatketaan, lääkettä voi kertyä vaarallisesti elimistöön. Ikäihmisten hoidossa on oltava porkkanan tarkkana ja otettava munuaiset huomioon, eikä vain tämän lääkkeen tapauksessa. Professori muistuttaa myös harvinaisuudesta: joillakin ­potilailla mtx kiivastuttaa reumakyhmyjen muodostumista jopa niin paljon, ettei lääkettä voi käyttää.

Komppaan täysillä Tuulikkia, kun hän lämpenee oikein tosissaan siitä, että reumalääkkeitä syytetään joskus ­mitä erilaisimmista haitoista ja asian oikeaa laitaa tuntematta. Hoitoja keskeytetään tai jopa lopetetaan kuin sikoja joulun alla, ja sitten potilaiden oireet pahenevat tai uusivat. Jopa farmakologian kirjallisuudessa esitetään vanhentunutta tietoa mtx:n haitoista, mikä on omiaan herättämään pelkoa potilaissa.

Urani aamunkoitteessa ­reumapotilaille syötettiin ­aspiriinia. Annoksen tuli olla niin suuri, että korvissa soi. Saattoi siinä jokunen sisus­kumi puhjeta (verenvuoto ruoansulatuskanavaan). Kulta tosiaan oli vallitseva antireumaatti.

Uusi hoito on sytyttänyt vähintäänkin kynttilän reuma­potilaan taivaalle. Tehokkaasti hoidetuille potilaille ei toivottavasti enää kehity niitä loppuun palaneita niveliä, jotka taannoin sojottivat kuin huolimattoman halot liiterissä.

Tuoreen nivelreuman monilääkehoito on suomalaista perua. Sen avulla valtaosa potilaista saadaan parissa kuukaudessa oireettomiksi (REKO -hoito: mtx, sulfasalatsiini, hydroksiklorokiini, pieniannoskortisoni). Mikäli tauti kuitenkin sinnittelee, siirrytään biologisiin lääkkeisiin, joita saan itsekin kiittää toimintakykyni säilyttämisestä. Mtx:ia käytän sen vuoksi, ettei omalle biologiselle lääkkeelleni kehittyisi kropassani vasta-aineita – tehon on parempi säilyä.

Olepa rauhallisella mielellä. Pahaa lisäsairastavuutta ja ennenaikaista kuolleisuutta aiheuttanut nivelreuma on saatu pysähtymään, ja tiede kehittää entistä parempia lääkkeitä.

Julkaistu: 12.10.2019

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.