Viime vuosituhannella meille opetettiin lääkärikoulussa, että sairastetun ­haimatulehduksen jälkeen on alkoholiin nollatoleranssi. Uskallan kuitenkin ­hieman haastaa ajatusta. Siitä lisää tämän vastauksen lopussa. Perustelu ehdottomalle alkoholista kieltäytymiselle on yksinkertainen: kun kerran on sairastanut haimatulehduksen, haimakudos on herkempi tulehtumaan uudestaan. Siten mikä tahansa tulehdukselle altistava tekijä, vaikkapa yksi saunaolut, on haima­tulehduksen sairastaneelle suurempi riski kuin sellaiselle henkilölle, jolla tulehdusta ei ole koskaan ollut. Alkoholi ja sairastettu haimatulehdus sopivat siis huonosti yhteen. Miksipä sitä altistaisi itseään jollekin, joka tiedetään riskiksi?

Alkoholi on haitallista haimalle, sillä sen hajoamistuotteet aiheuttavat ­haimassa reaktion, jonka seurauksena ruoansulatusentsyymit alkavat hajottaa haimakudosta. Tulehdus-sanasta monille syntyy ensiolettamus, että ongelma on bakteeriperäinen ja hoituu antibiooteilla. Näin ei kuitenkaan haimatulehduksessa ole. Haimatulehdusta hoidetaan reilulla suonensisäisellä nestehoidolla ja kipulääkkeillä, olipa sen aiheuttanut alkoholi, sappikivet tai jokin muu syy.

Haimatulehduksista peräti kaksi ­kolmasosaa katsotaan alkoholin aiheuttamiksi. Alkoholin aiheuttamaan äkilliseen haimatulehdukseen sairastuneista puolet sairastuu uudelleen. Tämä kertoo kaiketi siitä, että tavat istuvat meissä sitkeästi. Alkoholin liiallisesta käytöstä ja juomistottumuksista voi olla todella vaikea päästä eroon kovallakaan tahdolla. Tiedetään myös, että toistuvat alkoholiperäiset haimatulehdukset tuppaavat kroonistua ja pahentua kerta kerralta.

Viidesosa haimatulehduksista aiheutuu sappikivistä. Sappirakon poiston jälkeen sappikivitaudin todennäköisyys pienenee merkittävästi, mutta ei poistu kokonaan. Sappikiviä voi nimittäin muodostua sappiteihin, jotka ovat edelleen tallella sappirakon poiston jälkeen. Jos sappikivi tai -hiekka pääsee tukkimaan haimaan johtavan tiehyen, haimatulehdus voi todella tulla uudestaan, vaikka sappirakko olisi jo poistettu. Mahdollista, mutta epätodennäköistä, siis on, että sappirakkoperäisistä kivistä aiheutunut haimatulehdus uusii sappi­rakon poiston jälkeen.

Sitten varsinaiseen kysymykseen. Mikäli haima toipuu sappikivitaudin aiheuttamasta haimatulehduksesta ilman, että siihen jää kuvantamisessa tai laboratoriodiagnostiikassa havaittavia häiriöitä tai vaurioita, voi sairauden ­jälkeen palata normaaliin, terveellis­painotteiseen elämään. Kysyjälle tämä tarkoittaa, että pienten alkoholimäärien satunnainen nauttiminen on varsin ­turvallista. Runsasta humalahakuista ­juomista kannattaa kuitenkin välttää.

Haimatulehduksen riski tuppaa kasvamaan aina, kun epäterveelliset syömis- ja juomistottumukset jäävät pysyviksi tavoiksi. On hyvä tiedostaa, että myös liiallinen kovien rasvojen ja valkoisen sokerin käyttö lisää haimatulehduksen riskiä siinä missä liikapainokin. Tiedetään, että haimatulehdukselle altistaa veren runsas triglyseridi- eli rasvamäärä.

Lasi pari viiniä viiden ruokalajin ravintolaillallisen tai grilliaterian yhteydessä tuottaa ruoansulatusentsyymeille ja haimakudokselle raskastöisempää sulattelua kuin vaikkapa kevyen ruokaisa salaatti yhden viinilasillisen ja runsaan vesimäärän kera nautittuna. Haiman hyvinvoinnin kannalta elintapojen kokonaisuus näyttäisi olevan ratkaisevampaa kuin yksittäisen riskitekijän karttaminen.