Syöpä herättää ansaittua pelkoa. Ikäiseni on saanut kokea, ettei sotien jälkeen syöpiin ollut juuri muuta hoitoa kuin leikkaus ja sädehoito. Keskikoululuokkalaisistani kaksi menehtyi leukemiaan.

Urani aikana syöpien hoito on kehittynyt nousujohteisesti, mutta edelleenkään osalle syövistä emme voi lopulta mitään. Uskon koittavan ajan, jolloin syövät voitetaan, mutta sitä en ehkä ole näkemässä.

Ihosyöpä syntyy, kun ihokudoksen ­terveet ja hyvänlaatuiset solut alkavat muuttua pahanlaatuisiksi. Tyvisolusyöpä (basaliooma) on yleisin ihosolusyövistä. Se sijaitsee tyypillisesti alueilla, jotka auringon UV-säteily tavoittaa. Tällaisia paikkoja ovat nenä, korvalehdet ja otsa, mutta basaliooman olen poistanut lähes mistä tahansa iholta, kuten hiuspohjasta, selästä ja jaloista.

Basaliooman kuvailen potilaalle yleensä hyvänlaatuisena ihosyöpänä, sillä se lähettää etäpesäkkeitä äärimmäisen harvoin. Se leviää paikallisesti. Nenän tapauksessa tapanani on sanoa potilaalle, että muutos kannattaa poistaa ajoissa, ettei toistuvien leikkausten jälkeen jäljelle jää vain töpselin reiät.

Sarveissolujen pahanlaatuista kasvainta kutsutaan okasolusyöväksi. Siitä tulee aina mieleeni Jyväskylän keskus­sairaalassa vaikuttanut legendaarinen reumaprofessori Martti Oka, joka piti ns. kollageenipoliklinikkaa. Sitä esiintyy valolle altistuneiden alueiden lisäksi kroonisten haavojen ja ärtyneiden arpien yhteydessä sekä limakalvojen rajoilla. Se alkaa useimmiten esiasteistaan. Oksa­solusyöpä käyttäytyy aggressiivisemmin kuin basaliooma ja voi lähettää myös etäpesäkkeistä.

Tummasolusyöpä (melanooma) saa alkunsa ihon väriainetta (melaniini) tuottavista soluista (melanosyytti). Se on muita ihosyöpiä vakavampi ja on länsimaiden voimakkaimmin lisääntyviä syöpiä. Valtaosa melanoomista näkyy iholla. Noin puolet saa alkunsa jo olemassa olevista luomista, mutta ei pääsääntöisesti hyvälaatuisista rasvaluomista, jotka lisääntyvät iän myötä. Se voi syntyä uutena luomena tai ihomuutoksena aiemmin terveelle iholle.

Basalioomia käytännön yleislääkäri näkee vääjäämättä useita viikossa, jos niitä alkaa oikein etsiä. Tyypillisen muutoksen oppii näkemään. Se voi alkaa pienenä vaalean­punaisena kyhmynä, joka kasvaa hitaasti ja haavautuu keskeltä. Muutoksen reunamilla kiertää kyhmyinen helmi­nauhamainen reunavalli, jossa näkyy usein verisuonia. Pinnallinen basaliooma esiintyy yleensä vartalolla ja raajoissa. Iholla on tasainen, tarkkarajainen ja punoittava läiskä, jossa on ohut lanka­mainen reunavalli. Luonnollisesti varsinkin epätyypillisimmissä muodoissa ­varmuus diagnoosista saadaan vasta ­leikkeestä patologin antamana.

Basalioomien tutkimus ja hoito kuuluu terveyskeskukselle. Itse en suosi koepaloja, vaan leikkaan yleensä muutoksen kerralla kokonaan pois: siinä tulee samalla sekä diagnoosi että hoito. Tietenkään en lähde poistoon heti suoralta kädeltä, jos epäilyttävä alue ei ole kokonaan poistettavissa tai sijaitsee kosmeettisesti aralla paikalla. Siinä tapauksessa koepala on ensin paikallaan.

On arveltu pohjoisen väestön ihon ­kestävän noin 70 vuotta, minkä jälkeen ihosyövät lisääntyvät reilusti. Se kyllä näkyy vastaanotolla. Olen harmitellut, miten paljon lisäkäyntejä resursseineen kuluu, jos jok’ikisestä muutoksesta myös ikä­ihmisiltä otetaan aina ensin koepala. Siksi suositan maalaisjärkisiä kerta­poistoa ­niihin soveltuvissa tapauksissa. Nuo pikkuoperaatiot luonnistuvat erinomaisesti hoivakodeissa potilaiden omissa huoneissa toteutettaviksi, jos vain lääkäri niihin taipuu. Siinä säästyy myös euro poikineen.

Melko usein patologi vastaa, että ­muutos ulottuu leikkeen reunaan saakka. Tällöin leikkaan arven ympäriltä riittävän laajan veneviillon. Useimmiten siitä ei basalioomaa kuitenkaan enää löydy. Jos löytyy, leikataan niin usein kuin tarve vaatii. Kiirettä ei ole, sillä käytännössä basaliooma leviää vain paikallisesti. Tässäkin tapauksessa on ensiarvoista, että sama lääkäri hoitaa potilaansa ­loppuun saakka. Samalla lääkärikin oppii.

Lähes kaikki tyvisolusyövät voidaan parantaa leikkauksella. Sädehoitoa käytetään vain erityistapauksissa, jos kasvain on hyvin laaja tai niitä on useita. Sädehoito tehoaa erinomaisesti. Pieniä pinnallisia basalioomia voidaan hoitaa myös jäädyttämällä nestemäisellä typellä, polttaa laserilla ja kuoria fotodynaamisella ­hoidolla. Ne eivät ole niin tehokkaita kuin leikkaus. Pinnallisissa muutoksissa voidaan käyttää myös imikimodivoidetta.

Kaikilla potilailla, joilta on hoidettu tyvisolusyöpä, on suurentunut riski saada niitä lisää. Kasvoja tulee tuijotelluksi ­peilistä joka päivä, joten omavalvonta yleensä toimii. Jos huomaa epäilyttäviä muutoksia, niitä kannattaa näyttää omalääkärilleen. Jos basalioomia on ollut useita tai ne uusiutuvat, on parasta antaa lääkärin tarkkailla riskialueita.

Oleellista on suojata iho auringon­valolta. Ihoa on hyvä tarkkailla perusteellisemmin puolen vuoden välein. Jos ilmaantuu epäilyttävää, on syytä käydä lääkärissä. Jos hänkään ei ole varma ­muutoksen hyvänlaatuisuudesta, on syytä ottaa mieluummin koepala tai poistaa pienempi muutos kokonaan kuin jäädä epävarmuuden tilaan, joka pelottaa ­potilastakin. Koepaloista löytyy aina ­joskus yllätyksiä, joten liialliseen itse­varmuuteen ei ole aihetta.