Päätäit kiusaavat eivätkä tropit auta – Pääseekö ötököistä mitenkään eroon?

Kysyn 72-vuotiaan ystäväni puolesta. Hän on koettanut häätää täitä päästään jo yli viiden kuukauden ajan, mutta mikään ei auta. Koko huusholli puhdistettu moneen kertaan täydellisesti. Hän on käynyt kahdesti ihotautilääkärillä, toiminut huolellisesti ohjeiden mukaan ja syönyt suun kautta lääkkeitä tuplasti. Lisäksi päänahkaan on laitettu voiteita ja öljyjä. Kokenut ihotautilääkäri tutki täinäytettä ja ihmetteli, miksi täit eivät kuole. Kukaan ei osaa antaa hoito-ohjetta tai lääkettä, joka toimisi. Kutina repii hermot riekaleiksi. Miten täistä pääsisi oikein eroon? Onko täikanta voinut tulla resistentiksi lääkkeille?

Täit ovat sitkeitä vihulaisia, jotka osaavat aiheuttaa harmaita hiuksia. Päätäit (Pediculus humanus capitis) eivät hypi tai lennä, mutta ne tarttuvat tehokkaasti suorassa kontaktissa hiuksista toisiin. Ne viihtyvät erityisesti puhtaassa tukassa, joten kyse ei ole hygienian puutteesta vaan silkasta epäonnesta. Kun kutina on jatkunut kuukausia, toivo ja huumorintaju ovat epäilemättä koetuksella.

Täit imevät verta päänahasta, ja niiden sylki aiheuttaa kutinaa. Naarastäit munivat päivittäin useita munia, jotka kiinnittyvät tiukasti hiuksiin lähelle päänahkaa. Nämä munat eli saivaret kuoriutuvat noin 7–10 päivän kuluttua, joten niiden tehokas tuhoaminen on avain onnistuneeseen täihäätöön.

Ystäväsi tilanne kuulostaa kieltämättä hankalalta, ja kyseessä saattaa olla resistentti täikanta. Valitettavasti täit ovat mestareita sopeutumaan. Tietyt kannat ovat kehittyneet vastustuskykyisiksi tavanomaisille täishampoille ja paikallishoitovalmisteille, kuten permetriinille ja malationille. Tämä voi selittää, miksi tavalliset hoitokeinot eivät ole toimineet.

Vaikka täit voivat kehittää resistenssiä kemikaaleille, ne eivät kehity vastustuskykyisiksi mekaaniselle poistolle. Siksi täikampa on edelleen tehokkaimpia aseita tässä taistelussa. Kampaamisen on oltava huolellista ja säännöllistä: hiukset kammataan tiheäpiikkisellä täikammalla läpi osio kerrallaan kosteina ja mielellään hoitoaineella liukastettuina. Tämä täytyy toistaa vähintään joka toinen päivä kahden viikon ajan. Tavoitteena on poistaa elävät täit, ennen kuin ne ehtivät lisääntyä.

Kun perinteiset täishampoot eivät toimi, voidaan kokeilla vaihtoehtoisia valmisteita. Dimetikonipohjaiset valmisteet eivät perustu myrkkyihin, vaan ne tukkivat täiden hengitysaukot ja tukehtuminen hoitaa loput. Dimetikonin etuna on, ettei täille kehity resistenssiä sitä vastaan, sillä se vaikuttaa mekaanisesti. Käsittely tulee toistaa 7–10 päivän kuluttua, jotta myös mahdollisesti kuoriutuneet uudet täit saadaan hengiltä.

Jos nämäkään keinot eivät auta, lääkärin harkinnan mukaan voidaan käyttää suun kautta otettavia lääkkeitä, kuten ivermektiiniä. Tämä ei ole ensilinjan hoito, mutta se voi olla tarpeen sitkeissä tapauksissa. On kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei lähipiiristä tule uudelleentartuntaa. Kaikkien samassa taloudessa asuvien päät tulee tarkistaa ja hoitaa samanaikaisesti, mikäli tartunta todetaan.

Kodin suursiivousta ei tarvitse jatkaa loputtomasti, sillä täit kuolevat ilman isäntää noin vuorokaudessa. Vuodevaatteet, pyyhkeet ja päähineet kannattaa silti pestä vähintään 60-asteisessa vedessä. Kammat ja harjat voidaan pakastaa yön yli tai pestä huolellisesti.

Ystäväsi on tehnyt jo valtavasti työtä täiden häätämiseksi, mutta ongelma saattaa vaatia vielä hieman kärsivällisyyttä ja uusien menetelmien kokeilua. Täiden vastustuskyky on kehittynyt ovelaksi, mutta luonto ei ole antanut niille panssaria täikampaa tai tukehtumista vastaan.