Erittäin ikävä kuulla diagnoosistasi. Vakava sairastuminen on aina kriisi, joka aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Jokaisella meistä on omanlainen tapa kohdata sairauden aiheuttama kriisi ja käsitellä sitä. Mielialat voivat vaihdella voimakkaastikin. Se on normaalia.

Tavallisia tunteita ovat sairauden kiistäminen, vihaisuus, pelko, ahdistus, suru, masennus, syyllisyys ja yksinäisyys. On myös normaalia, että joinakin päivinä kaikki näyttää valoisalta ja seuraavassa hetkessä kaikki tuntuu mustalta möykyltä. Usein kestää jonkin aikaa, ennen kuin ihminen on valmis hyväksymään tiedon vakavasta sairaudesta – että sairaus on totta eikä sitä voi muuttaa.

Kun tosiasia vähitellen hyväksytään, ihmiset suhtautuvat tilanteeseen hyvin eri tavoin. Jotkut purkavat tunteitaan toiminnalla, toiset puhumalla ja osa miettii asioita mieluummin itsekseen.

On hyvä antaa itselleen aikaa käydä asioita läpi omalla yksilöllisellä tavallaan. Usein tunteitaan ja ajatuksiaan on helpompi käsitellä ulkopuolisen, turvallisen ja tukea antavan ammattilaisen kanssa. Silloin voi keskittyä vain itseensä eikä tarvitse huolehtia läheisen tai ystävän tuntemuksista ja hyvinvoinnista. Tärkeää on myös arkisten rutiinien säilyttäminen, kuten vanhojen toimintatapojen ja harrastusten jatkaminen. Ne auttavat jaksamaan ja kääntämään ajatuksia muualle.