Samantapainen on oma kokemukseni migreenistä. Murrosiässä se puhkesi ­kesken koulutunnin. Aluksi ei tahtonut nähdä kunnolla, minkä jälkeen päätä alkoi kivistää. Siihen aikaan maaseudun pienyhteisön tietämys lääketieteestä oli ohutta. Enoni kutsuttiin paikalle, oli ­sitten sairaustapaus tuvan tai navetan puolella. Kerran lehmän maha turposi. Martti-­eno tuli tutkimaan. Hän työnsi puukon lehmän vatsaan ilmaa poistaakseen. Lehmä ei selvinnyt.

Omassa tapauksessani eno tuli mukanaan konjakkipullo, josta kaadettiin lääke­annos. Otin sen kiltisti, vaikka ­tuskinpa se auttoi. Särky hävisi vähitellen, minkä jälkeen pää tuntui vielä aralta, jos sitä käänteli äkkinäisesti. Konjakin makua en muista. Seuraavaan ryyppyyn vierähtikin rapiat 20 vuotta. Vasta käynti kunnanlääkäri Antti Raippalinnan vastaanotolla toi migreenidiagnoosin.

Migreeni puhkeaa usein murrosiässä, etenkin tytöillä. Minulla se taas hävisi murrosiän jälkeen. Klassiseen migreeniin kuuluvat auraoireet, kuten tyhjät alueet näkökentässä. Itselläni kohtaus oli juuri tällainen. Nyt vanhemmiten tulee satunnaisesti aura, mutta päänsärkyä ei kuulukaan. Sinulle on käynyt niin, että aura tuli ja pääsärky hävisi. Haitanneeko tuo mitään. Mukavaa, kun ei särkyä tule. Auraton migreeni on aurallista yleisempi.

Toki näköhäiriöiden taustalla voi olla myös vanhemmiten yleinen lasiais­irtauma, jossa näkökenttään ilmaantuu katseen mukana pakenevia haituvia. ­Joskus voi esiintyä myös salamointia tai nokisadetta. Irtauman oireet jatkuvat ­päiväkausia. Migreeniaura häviää yleensä muutamissa minuuteissa tai ainakin ­puolessa tunnissa.