Lääkitys ei pidä kilpirauhasen vajaatoimintaa kurissa – Pääseekö sahaavista oireista mitenkään eroon?

Olen 71-vuotias nainen, paino 50 kg ja pituus 160 cm. Minulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta vuonna 2006. Viisi ensimmäistä vuotta kilpirauhasarvo pysyi lääkityksen avulla normaalina, eikä annosta tarvinnut muuttaa. Sen jälkeen arvo on vaihdellut välillä 0,13–7. Lääkemäärää muutetaan useita kertoja vuodessa. Vuosi sitten lääkkeeksi vaihdettiin Medithyrox, jota on useaa vahvuutta. On rankkaa, kun välillä on vajaatoiminnan oireita ja lääkeannoksen muutoksen jälkeen liikatoiminnan oireita. Elämäni on säännöllistä. Otan lääkkeen aamulla samaan aikaan ja harrastan liikuntaa päivittäin. Ruokavalioni on ollut 30 vuotta kasvis-kalapainotteinen, enkä syö lihaa. Siskoillani, veljelläni ja serkuillani on myös kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta ei tällaista jojoilua. Missä siis vika?

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen lääkityksen hienosäätö saattavat joskus muuttua haasteelliseksi, kuten sinulle on käynyt. On täysin ymmärrettävää, että jatkuvat annosmuutokset ja niiden aiheuttamat oireet ovat raskaita. Näin suuren kilpi¬rauhasarvon vaihtelun taustalla voi olla useita syitä, jotka on syytä selvittää huolellisesti.

Ensimmäiseksi on tärkeää varmistaa, etteivät ulkoiset tekijät estä lääkityksen imeytymistä tai vaikutusta. Medithyrox on levotyroksiinivalmiste, jonka imeytymiseen voivat vaikuttaa monet seikat. Niitä voivat olla esimerkiksi muiden lääkkeiden tai lisäravinteiden samanaikainen käyttö, vatsan happamuus, ravinto ja suolistoterveys. Lisäksi rauta- ja kalsiumlisät, magnesium sekä tietyt ruoat, kuten soija ja runsaskuituiset ateriat, voivat heikentää kilpirauhaslääkkeen imeytymistä.

Koska ruokavaliosi on ollut jo pitkään kasvis-kalapainotteinen, olisi hyödyllistä tarkistaa, ettei ravintoainepuutoksia ole päässyt syntymään. Kasvis-kalaruokavaliossa voi olla riskinä jodin, raudan, seleenin tai sinkin puutos, joka voi vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan ja levotyroksiinin aineenvaihduntaan.

Kilpirauhasen toiminta ei ole täysin staattista, vaan siihen voivat vaikuttaa monet fysiologiset ja ulkoiset tekijät. Ikääntyminen, hormonaaliset muutokset ja jopa vuodenaikojen vaihtelu voivat muuttaa kilpirauhasen hormonituotantoa. Myös autoimmuunitaudit, kuten Hashimoton tyreoidiitti, voivat vaikuttaa kilpirauhasen kykyyn tuottaa hormoneja. Koska suvussasi esiintyy vajaatoimintaa, voisi olla hyödyllistä selvittää, onko kyseessä perinnöllinen alttius autoimmuunivälitteiselle kilpirauhassairaudelle. Autoimmuunitaudissa kilpirauhaskudoksen tuhoutuminen voi olla epätasaista, mikä selittäisi ajoittaisen lääkityksen tarpeen muutoksen.

Levotyroksiini (T4) on esiastehormoni, joka muuttuu elimistössä aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3). Joillakin tämä muuntuminen ei ole tarpeeksi tehokasta, ja silloin pelkkä T4-lääkitys ei riitä. Osa potilaista hyötyy yhdistelmälääkityksestä, jossa mukana on myös T3-hormonia. Tätä vaihtoehtoa voi harkita, jos oireet jatkuvat ja laboratoriokokeet viittaavat siihen, ettei elimistö muunna T4:ää riittävästi T3:ksi.

Pitkäaikainen stressi ja univaje voivat vaikuttaa kortisolitasoihin, jotka puolestaan voivat sotkea kilpirauhasen toimintaa ja muuttaa lääkkeen vaikutusta. Tätä mahdollisuutta usein aliarvioidaan, mutta sillä voi olla merkittävä rooli oireiden heilahteluissa. Koska elämäntapasi on säännöllinen ja liikunnallinen, voisi olettaa, että palautumisongelma ole kuitenkaan todennäköinen selitys kilpirauhasarvon tason vaihteluille.

Loppuelämäsi ei tarvitse olla jatkuvaa jojoilua. Kannattaa keskustella lääkärin kanssa mahdollisuudesta tarkistaa paitsi TSH ja T4V myös T3V-arvo, kilpirauhasen vasta-aineet (TPOAb ja TgAb) ja tarvittaessa kortisolitasot. Lääkeannoksen säädössä voisi kokeilla pienempiä asteittaisia muutoksia, jotta jyrkät oirevaihtelut saataisiin hallintaan. Kun syyt selvitetään huolellisesti ja lääkitys saadaan ihanteelliseksi, on täysin mahdollista saavuttaa tasapainoinen tila, jossa voit hyvin ilman jatkuvaa lääkityksen säätämistä.