Migreeni todentuu kettumaiseksi vaivaksi. On siitä itsellänikin jonkinlaisia kokemuksia. Muistan kun kävin Pylkönmäellä keskikoulua ja olin varmaan kahden- tai kolmentoista, kun kesken tunnin ilmaantui omituinen olo ja näköhäiriöitä. Sitä seurasi myöhemmin omituinen päänsärky, joka paheni pään liikkeissä. Olin tietysti aivan ymmällä kuten vanhempanikin. Paikalle kutsuttiin enoni, jolla oli maallikkokokemusta eläinten vaivojen hoidosta. Kerran hän pisti puukon turvonneeseen lehmän mahaan – tosin lehmä kuoli. Minulle hän tarjosi tilkan konjakkia, jota maistoin silloin ensimmäisen kerran. Väliä seuraavaan ryyppyyn kertyikin sitten yli 20 vuotta. Myöhemmin kävin kunnanlääkärin sijaisella, joka kertoi, että migreenistä oli kysymys.

Migreeni on maailmanlaajuisesti yleinen vaiva, jonka kaikkia syntyjä ei vieläkään tunneta. Joka tapauksessa kohtaus alkaa aivorungossa sähkökemiallisella muutoksella, jonka laukaisee vaikkapa kirkas valo, stressi tai jokin tuntematon tekijä. Migreeniä esiintyy puolta useammin naisilla kuin miehillä, mikä aiheutuu siitä, että naisten hormonikierto on kovin tavallinen kohtauksen laukaisija. Migreeni voi alkaa lapsena, mutta esiintyvyys lisääntyy murrosiän hormonimyrskyissä. 

Migreenikipu voi alkaa myös lihassärkynä niskasta. Yleensä kipu siirtyy sieltä yleisimmin toispuoliseksi ohimolle tyypillisen sykkiväksi. Tämä korostaa sitä, miten tärkeää diagnostiikassa on potilaan huolellinen haastattelu: potilas yleensä kertoo itse diagnoosin, kun häntä vain malttaa kuunnella ja kysymyksin johdatella. Tällaisessa tapauksessa niskan lihassärky ei ole migreenin varsinainen aiheuttaja vaan osa itse migreenikohtausta. 

Stressi aiheuttaa tunnetusti lihasjännitystä ja monia muita fyysisiä ilmentymiä, jotka ovat omiaan laukaisemaan migreenikohtauksen. Käytäntö osoittaa, että erilaiset stressin hoidon menetelmät ja manuaaliset hoidot ehkäisevät migreenikohtauksia ja voivat niitä myös lieventää. Tyypillinen kohtauksen laukaisija on kirkas tai vilkkuva valo, mikä asettaa näyttöpäätteelle laatuvaatimuksensa. Istua jupottaminen kaula ja niska pitkällään päivät pääksytysten tietokoneen edessä ei tee hyvää migreenille alttiille sen paremmin kuin muillekaan. 

Kun niskoja jumittaa, pitää tehdä, kuten Robin neuvoo: ”ei jäädä himaan jumittaa”, mikä ei tarkoita, ettei niskoja voisi nakella kotonakin. Liike on sellaista lääkettä, että keskimäärin apteekin tuotteista ei useissa tapauksissa kuten tyypin II sokeritaudissa voi puhua samalla viikollakaan. Reipas yleisliikkuminen, johon yhdistetään niskahartiaseudun lihastreenit, on vaivan hoito. Se on osoitettu väitöskirjatasoisesti (Jari Ylinen, Keski-Suomen keskussairaala). Tarvittaessa tulosta voi terästää manuaalisella hoidolla. Luonnollisesti työpisteen ergonomian suunnittelu menee lankeemuksen edellä. Ennaltaehkäisy on vaivassa kuin vaivassa parasta hoitoa, mitä ei erikoissairaanhoitovetoisessa järjestelmässämme oteta riittävästi huomioon.

Teksti Tapani Kiminkinen, Kuva Fotolia