Tapani Kiminkinen
Kysymys:
Puolisoni meni hieman päälle viisikymppisenä silmälääkäriin. Silmälasit piti uusia puolen vuoden välein, koska töissä vaaditaan hyvää näköä (verikokeiden ottoa päivittäin). Diagnoosi oli heti valmiina – aloitettiin silmäpainetaudin eli glaukooman hoito. Kyseessä on silmälääkärin mukaan matalapaineglaukooma, jossa silmänpainetta ei ole, mutta kyseessä on glaukooma.
Glaukoomaa hoidettiin seitsemän vuotta, ja lopuksi puoliso kävi silmäaseman silmälääkärin juttusilla. Siellä lääkäri ihmetteli silmiä tutkiessa, etteivät oireet vastaa hänen omaa käsitystään ja esitti, että puolisoni hakeutuisi keskussairaalaan magneettikuvausta varten. Silmäaseman silmälääkärin esityksestä tai ohjeesta meni kuusi kuukautta ennen kuin puolisoni pääsi magneettikuvaan – parin viikon kuluttua jysähti.
Pään magneettikuvassa löytyi kasvain, joka oli kuristanut toisen silmän näköhermon lähes olemattomiin, ja pahempaa oli vielä tiedossa. Kasvain oli kuroutunut myös toisen silmähermon ympäri ja oli ajan kysymys, milloin toinenkin silmä sokeutuisi. Kesti siis kahdeksan vuotta, ennen kuin silmänpaineena hoidettu näkökyvyn heikentyminen onnistuttiin diagnosoimaan kasvaimen aiheuttamaksi.
Vielä ei tiedä, kuinka tässä käy, mutta leikkaus on edessä. Kasvaimen koko on päässyt niin suureksi, etteivät tavalliset operaatiot ole enää mahdollista.
Miksi tällaisissa tapauksissa ei ole tavoiteaikaa, jolloin leikkaus on tehtävä? Löydöksestä leikkaukseen kestää seitsemän kuukautta, vaikka sen olisi voinut tehdä heti.
Vastaus:
Tällaista lukiessa menee sanattomaksi. Tuskasi on hyvin ymmärrettävissä. En kovin mielelläni kajoaisi asiaan, sillä maalta on niin kovin helppo huudella, kun merellä myrskyää, ja monta asiaa on helppo ruotia jälkeenpäin.
Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että kyseessä on poikkeuksellisen harvinainen tilanne. Onko tauti todellakin kehittynyt kahdeksan vuoden aikana, mikä tietysti periaatteessa on mahdollista?
Sanana silmänpainetauti on harhaanjohtava, sillä vain puolella glaukoomapotilaista varsinainen silmänpaine on koholla. Taudin diagnoosin silmälääkäri tekeekin silmänpohjaa mikroskoopilla tarkastelemalla ja näkökenttiä seuraamalla. Kyseessä on tavallaan paineen aiheuttama näköhermon pään sairaus, joten tuo kasvaimen aiheuttama painanne vaikuttaa samaan anatomiseen paikkaan.
Siinä tilanteessa näkökenttään ilmaantuu samantyyppisiä muutoksia kuin silmänpainetaudissa, joten näiden tulkinnassa tarvitaan näkemystä – ja pienenkin epäilyn herätessä magneettitutkimus kasvaimen poissulkemiseksi on herkästi tehtävä. Glaukooma on tavattoman yleinen, sillä noin 80 000 suomalaisen arvioidaan potevan sitä.
Kertomuksesi alussa hämmästyttää se, miksi silmälaseja tuli alussa vaihtaa puolen vuoden välein. Yleensä näkökyky ei nyt tuota vauhtia heikkene, ellei kyseessä ole harmaakaihi tai epätasapainoinen sokeritauti, jossa tilanteessa laseja ei saa koskaan määrätäkään. Ei ole tietenkään poissuljettua, etteikö vaimosi tapauksessa näin voinut todella ollakin.
Ketään syyllistämättä rohkenen sanoa, että joskus takavuosina yksityispuolella motivaatio uusien silmälasien määräämiseen saattoi joskus olla lisääntynyt, sillä lääkärit toimivat yleensä optikko-omistajan liikkeissä. Arvelen tällaista joskus tapahtuneen. Se on tietenkin epäeettistä eikä nykyään tule enää kyseeseen.
Olet oikeassa pitkien odotusaikojen epäinhimillisyydessä. Jonot magneettiin johtuvat kalliiden laitteiden vähälukuisuudesta. Tapauksessanne tilannetta ei tulkittu pitkän historian vuoksi kiireelliseksi. Koska taudinkulku joka tapauksessa on pitkä, on jälkeenpäin mahdotonta sanoa, kuinka paljon tilanne eteni tuon puolen vuoden aikana – todennäköisimmin ei kuitenkaan ratkaisevan paljon.
Toivon leikkaukseen ja hoitoon kaikkea hyvää.
Kysy ja asiantuntijamme vastaavat
Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.