Minulla on kaksi naispuolista ystävää, joista kumpikin on sairastanut fibromyalgiaa jo vuosien ajan. He kertovat, että paikkoja särkee sieltä ja täältä; kun toisesta paikasta kipu loppuu, toisesta alkaa.
Onko tämä vanhojen ihmisten sairaus? Entä vain naisten?
Vuosia tunsimme vaivan, johon kuului särkyä siellä ja täällä sekä erilaisia oireita, joiden taustalta ei löytynyt tutkimuksissa mitään. Puhuttiin yleisesti dystoonikoista, millä tarkoitettiin korostetusti psykosomaattista taudinkuvaa. Potilaat vaelsivat erikoislääkäriltä toiselle, ja jokainen antoi heille oman diagnoosinsa – kukaan ei tullut ajatelleeksi kokonaisuutta. Fibromyalgia jos mikä kuuluu perusterveydenhuoltoon ja omalle yleislääkärille.
Fibromyalgian taustalla on kokonainen oireyhtymä, johon liittyy laaja-alaisia kipuja ja särkyjä, mutta joka ei johda muutoksiin elimistössä ja jonka ennuste on erittäin hyvä varsinkin, jos viettää aktiivista elämää. Taudille on olemassa selkeät diagnostiset kriteerit. Ensimmäiseksi kyseessä on laaja-alainen kipu, jota esiintyy niin vartalon vasemmalla ja oikealla puolella kuin myös vyötärön ylä- ja alapuolella. Toiseksi klassisia kipupisteitä on eri puolella kehoa, ja ne löytyvät tunnustelemalla. Niitä on kriteeristöön kirjattu yhdeksän kappaletta molemmin puolin kehoa.
Oireistoon liittyy aamusta alkava ja koko päivän kestävä uupumus ja virkistystä antamaton uni. Potilailla on yleensä alentunut kipukynnys. Heillä esiintyy eri elinryhmien psykosomaattisia oireita: ärtyvän suolen oireyhtymä, tihentynyt virtsaamisen tarve, sydänoireet, gynekologiset ongelmat. Neurologisina oireina ilmenee puutumista, pistelyä, kiristäviä tuntemuksia ja päänsärkyä – psyykkisinä masennusta ja ahdistusta, mutta vakava masennus on harvinaista. Heillä voi olla keskittymiskyvyttömyyttä, muistihäiriöitä ja uuden oppimisen vaikeutta. Joskus ilmenee turvotuksen tunnetta. 30–50 prosentilla todetaan nivelten yliliikkuvuutta. Heillä voi olla läiskittäistä ylävartalopainotteista punastumistaipumusta ja toisaalta kylmäraajaisuutta. Oireet vaihtelevat ulkoisten (säätilan muutokset, saunominen, erilaiset häiriötilanteet) ja sisäisten (stressi) tekijöiden vaikutuksesta. Fibromyalgia ei ole itsenäinen sairaus vaan oireiden ja löydösten kooste, eikä tietenkään kaikilla ilmene kaikkia oireita. Yleensä fibromyalgikot reagoivat poikkeuksellisesti stressiin. Potilaista 80–90 prosenttia on naisia, ja iän mukana fibromyalgian mahdollisuus kasvaa.
Hoidon perusta lepää luottamuksellisessa potilas–lääkärisuhteessa, varhaisessa diagnoosissa ja epätarkoituksenmukaisen tutkimuskierteen välttämisessä. Korostan aina liikunnallista ja aktiivista elämänotetta. Kuntoilu vähentää selkeästi fibromyalgian oireita. Pyritään parantamaan sekä aerobista että lihaskuntoa.
Lääkehoidon tavoitteena on lievittää oireita. Amitriptyliini 10–50 mg annoksena varhain iltaisin otettuna on osoitettu vaikuttavaksi useissa tutkimuksissa. Kun potilaat saadaan motivoiduksi säännölliseen lääkkeen käyttöön, he poikkeuksetta ilmoittavat hyötyvänsä siitä pitkällä aikavälillä. Oleellista on, että potilas käyttää lääkettä kuukausia ennen kuin tekee arvion sen tehosta. Tarvittava annos on pieni eikä siihen synny fyysistä riippuvuutta. Tavalliset tulehduskipulääkkeet, analgeetit, lihasrelaksantit ja selektiiviset serotoniinin tai monoamiinioksidaasin estoon perustuvat masennuslääkkeet eivät tehoa fibromyalgiaan. Serotoniinin ja noradrenaliinin takaisin-oton kaksoisestäjillä on sen sijaan osoitettu olevan vaikutusta.
