Esititpä tärkeän ja monia askarruttavan kysymyksen: voisivatko moninaiset oireet johtuakin borrelioosista? Mikä on borrelioosi, ja mitä tauteja punkit levittävät?

Luonnossa puutiaisia esiintyy Suomessa Pietarsaari–Joensuu-linjan korkeudella ja pohjoisempanakin – etenkin, kun ilmasto näyttää lämpenevän. Runsaimmin niitä on perinteisesti Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristossa.

Borreliabakteereja levittävät aikuiset puutiaiset ja vaikeammin havaittavat nymfit. Valtaosa tartunnoista on oireettomia. Tartunta tapahtuu 12–72 tunnin aikana pistosta. Infektio ei tuota immuniteettia, joten uusi tartunta johtaa uuteen sairastumiseen (Dag Nyman ja Peter Wahlberg).

Borrelioosin ilmaantuvuus määräytyy puutiaisten esiintymistiheyden ja borreliakantavuuden (0–40 prosenttia) sekä väestön elämäntapojen mukaan. Noin joka 50. puutiaisen pisto aiheuttaa sairaustapauksen. Infektion primaarivaiheen sairastavat Suomessa tuhannet ihmiset vuodessa – myöhäisvaihetta todetaan noin 1 500 tapauksessa. Käyttökelpoista rokotetta ei ole onnistuttu kehittämään.

Borrelioosin ensivaiheen ilmentymä on ”vaeltava punoitus” (erythema migrans). Piston kohdalla on viiveellä ilmaantuva ja viikon kuluttua yli viiden sentin läpimittainen punoittava ihottuma. Jos tätä ei hoideta, noin puolet saa myöhäisoireita viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien kuluttua.

Ihottuman puuttuminen ei sulje pois levinneen taudin mahdollisuutta. Muitakin harvinaisempia ihomuutoksia ilmenee. Primaarioire todetaan katsomalla ja hoidetaan antibiootilla ilman muita tutkimuksia.

Myöhäisoireisiin kuuluu neuroborrelioosi, joka voi aiheuttaa muun muassa aivokalvontulehdusta, aivojen/selkäytimen tulehdusta ja kasvohermohalvausta. Nivelissä voi esiintyä vaeltavia kipuja, lihassärkyä (mikä ei todellakaan aina johdu kolesterolilääkityksestä) ja suoranaista niveltulehdusta.

Tauti voi pesiä moniin elimiin ja aiheuttaa hiljaisia oireita jopa vuosien ajan.

Kun borrelioosia epäillään, pitää olla tieto mahdollisesta altistuksesta. Potilaalla tulee olla tautiin sopivia oireita. Myöhäisvaiheessa käytetään vasta-ainetutkimuksia. Lähtökohtana on IgG-vasta-aineiden määritys (yleensä IgM-vasta-aineet kertovat tuoreesta infektiosta, mutta borrelioosissa niiden määrittämisellä ei ole merkitystä). IgG on tärkeää määrittää selkäydinnesteestä, jos epäillään keskushermostoborrelioosia. Jos sitä ei löydetä, tauti on silloin epätodennäköinen. Mikäli seudulla esiintyy borreliaa, väestöllä esiintyy laajasti vasta-aineita (5–50 prosentilla), mikä vaikeuttaa merkittävästi diagnoosiin pääsemistä.

Varhainen infektio hoidetaan amoksisilliinillä tai doksisykliinillä kahden viikon kuurina. Myöhäisoireissa hoitoaika pitenee 3–4 viikkoon. Jos borrelia-infektion sairastaneen vaivat pitkittyvät asianmukaisen hoidon jälkeen, niiden syynä ei valtaosassa tapauksista ole infektion jatkuminen.

Saan sen käsityksen, että juhannusaattona ötököiden pistot aiheuttivat käsivarteesi reaktion ilman viivettä, mikä ei sovi borreliaan. Joka tapauksessa sait antibiootin, joka oli suunnattu borreliaepäilyyn, joten asia on siltä osin pois päiväjärjestyksestä. Jos vasta-ainetesti otettiin ihoreaktion yhteydessä, se on vastoin suosituksia – pelkkä tyypillinen viiveellä ilmaantuva vaeltava punoitus kuvaamallani tavalla riittää.

Puutiaiset voivat levittää myös aivokuumetta, jonka aiheuttaa virus (puutiaisenkefaliitti, Kumlingen tauti). Suomessa tautia esiintyy lähinnä Ahvenanmaan ja Turun saaristossa sekä pienillä kaistaleilla Merenkurkun rannalla, Helsingin edustalla ja Lappeenrannan lähistöllä. Tautiin on rokote.

Kieltämättä oireesi saattaisivat sopia myöhäisborrelioosiin, mutta ne ovat epäspesifisiä ja monella muullakin syyllä selitettävissä. Sitä paitsi olit saanut jo hoidon jopa kahden kuurin voimalla.

IgG-vasta-aineesi osoittavat todennäköisesti juuri tuolla alueella äärimmäisen yleistä väestön taustapositiivisuutta. Mikäli potilaalla epäilee myöhäisborrelioosia, on tarkkaan selvitettävä altistuminen ja oireet ja sen jälkeen konsultoitava alueen laboratoriolääkäriä tarvittavista kokeista: niin vaikeaa on laboratoriotutkimusten tulkinta. Tätä suositti infektiolääkäri Maija Rummukainen Keski-Suomen keskussairaalasta.

Käy lääkärissä tutkituttamassa, mikä vaivaa. Näköoireet edellyttävät pikaista silmälääkärin konsultaatiota.