Rautalangalla ja etenkin piikkisellaisella oli merkittävä tehtävä klassisessa maataloudessa. Olen monet kerrat kiristänyt piikkilankaa puukapulaa apuna käyttäen. Piikkilangankiristäjiksi kutsuttiin myös ensimmäisiä pienemmän ­kaliiperin traktoreita.

Elämme maailmanlaajuista valheen aikaa, joten tutkittu tieto on kihdistäkin paikallaan. Kihdissä virtsahappo alkaa kiteytyä, kun sen pitoisuus veressä kohoaa riittävän suureksi. Suurentunutta virtsahappopitoisuutta kutsutaan hyper­urikemiaksi, joka siis ei ole sama kuin kihti. Akuutti kihtikohtaus on ohimenevä kivulias niveltulehdus, joka johtuu uraatin eli virtsahapon kiteytymisestä nivelen sisälle. Toki kihti voi myös kroonistua, ­jolloin nivelkivut ja -turvotukset ovat jatkuvia (reumatologian erikoislääkäri Heikki Julkunen). Kihtipotilaista 80–90 prosenttia on miehiä, ja yleisin sairastumisikä on noin 60 vuotta. Kihti yleistyy, koska väestö lihoo, keski-ikä nousee ja alkoholinkäyttö ja munuaisten vajaatoiminta lisääntyvät.

Uraatti on elimistön puriiniemästen aineenvaihduntatuote, joka erittyy munuaisten kautta. Hyperurikemia ­johtuu virtsahapon tuotannon lisääntymisestä tai sen erityksen vähenemisestä. Tuotantoa lisäävät lihavuus, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes, korkeat rasva-­arvot, alkoholinkäyttö, runsaasti puriineja sisältävä ruokavalio ja harvinaiset aineenvaihduntahäiriöt. Eritystä vähentävät munuaisten vajaatoiminta ja monet lääkkeet, etukenossa diureetit.

Veren normaalin uraattipitoisuuden yläraja on miehillä 480 ja naisilla 350 mikromoolia litrassa. Koska miehillä uraattia on enemmän, he sairastuvat ­kihtiin naisia useammin. Mitä korkeampi arvo on, sitä helpommin kihti syntyy. Jos arvo on alle 360, kihtikohtaukset ovat harvinaisia. Jos kihtipotilas erehtyy syömään kerralla kilon muikkuja, seurauksena on kihtikohtaus, vaikka uraattiarvo olisi saatu elintavoilla tai lääkityksellä normaaliksi. Oikea ruokavalio täytyy siis muistaa. Uraattia voi kiteytyä myös sisäelimiin, mikä lisää sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa.

Akuutti kihtikohtaus alkaa nopeasti ja usein yöllä, jolloin pottu­varvas käy niin araksi, ettei se kestä edes ­vuodevaatteiden ­painoa. Mikään muu nivel­tulehdus ei yleensä ala näin nopeasti ja kivuliaasti. Kipu saavuttaa huippunsa noin puolessa vuorokaudessa. Yleisimmin kihdin kohteina ovat ukkovarpaan tyvinivel, jalkaterä, nilkka ja polvi. Yhä useammin kihti löytyy myös ranteista. Jalkaterän dominointi johtuu siitä, että uraatti kiteytyy herkemmin viileässä.

Diagnoosi perustuu aistinvaraisiin havaintoihin, jotka kokenut päivystäjä oppii tunnistamaan. Tyypillisten esitietojen ryydittämästä tulipunaisesta ukkovarpaasta tai jalkaterästä ei parane erehtyä. Nilkkakihtikin on tyypillinen, mutta vaatii hieman enemmän perehtyneisyyttä, kuten myös polvi ja ranne. Uraattia ei kannata akuuttilanteessa määrittää, sillä se voi olla silloin jopa matala. Jos nivelestä onnistuu punktoimaan nestettä, siitä mikroskoopilla bongatut uraattikiteet varmistavat diagnoosin.

Tehokkain ja nopeimmin tehoava hoito on tulehtuneeseen niveleen suunnattu pitkävaikutteista kortisonia sisältävä pistos. Nuorempi lääkäripolvi näyttää käyttävän suun kautta annosteltavaa kortisonia, mikä tehoaa kyllä ajan mittaan, mutta en itse ole siitä innostunut. Luonnollisesti jatkossa pyritään selvittämään uraatin kohoamisen syy ja hoitamaan se. Jos kihti tuppaa uusimaan, käytetään estohoitona uraatin tuotantoa vähentävää lääkitystä. Perinteisesti se aloitetaan mieluummin vasta, kun akuutti kohtaus on rauhoitunut. Tavoitteena on pienentää uraattiarvo alle 360 mikromooliin litrassa.

Valekihdissä paikallisen aineenvaihdunnan seurauksena nivelrustoihin ja -kierukoihin kertyy kalkkia, kalsiumpyrofosfaattia, joka voi vapautua niveleen ja aiheuttaa äkillisen tulehduksen. Kyseeseen tulevat suuret nivelet: olkapää, polvi ja nilkka. Diagnoosi selviää punktio­nesteen mikroskooppitutkimuksessa, jossa erotetaan kihtikiteet kalsiumpyrofosfaattikiteistä. Joka tapauksessa hoito on sama: kortisonia niveleen. Sekä kihti että valekihti voivat esiintyä yhtä aikaa useammassakin nivelessä. Kudostuho­arvot eli senkka ja CRP voivat olla jopa 200–300, aivan kuten akuutissa nivel­reumassa. Tällöin oikea hoito on kortisoni, ei antibiootti.