Huimaus on usein varoitusmerkki, jonka taustalla vaikuttaa useita eri eri syitä – Pippa Laukka neuvoo, miten kaatumisia voi ehkäistä

Olen 85-vuotias mies. Minulla oli sydäninfarkti vuonna 1995 ja TIA-kohtauksia pari vuotta myöhemmin, jolloin sain verenohennukseen Marevan-lääkityksen. Se vaihtui myöhemmin Pradaksaksi, ja vuodesta 2016 asti käytössä on ollut Lixiana 60 mg. Minulla on paha anemia, ferritiini nyt 59 ja hemoglobiini 108. Toissa syksynä tehtiin ohutsuolen tähystys ja poltettiin neljä vuotokohtaa. Lixiana­lääkitys askarruttaa, koska Fimean mukaan yli 65-vuotiaat eivät saisi käyttää sitä. Vaivana ovat liikkumisongelmat ja paha huimaus, joka kaataa usein. Ulkoilen maastossa joka aamu pari tuntia. Olen vanha, mutta näin huono kunto johtuu kyllä lääkityksestä. Lääkärien vastaus on aina sama: Lixiana tai aivohalvaus. Lääkkeen vaihto olisi kuulemma liian iso riski. Pradaksa aiheutti angina pectoris -kohtauksia. Mitä pitäisi tehdä?

Tasapainoa ohjaa kolme suurta järjestelmää – ne kaikki heikkenevät iän myötä

Aivan aluksi haluan muistuttaa, että huimaus ei aina johdu lääkkeestä. Iäkkään ihmisen tasapaino on herkkä kokonaisuus, johon vaikuttavat monet tekijät yhtä aikaa. Kun keho vanhenee, jo pieni muutos voi aiheuttaa horjahduksen, koska elimistön säätelyjärjestelmät eivät enää korjaa tilannetta yhtä nopeasti kuin nuorena.

Tasapainoa ohjaa kolme suurta järjestelmää. Silmät kertovat, missä olemme tilassa. Sisäkorvan pienet kaari­käytävät aistivat pään asennon ja liikkeen. Jalat ja selkä välittävät viestin siitä, miltä alusta tuntuu. Kun ikää karttuu, kaikki nämä järjestelmät voivat hieman heikentyä. Näkö saattaa sumentua. Sisäkorvan aistinsolut voivat herkistyä tai väsyä. Jalkojen tuntoaisti ei ole enää yhtä tarkka kuin ennen. Yksittäinen muutos ei aina tunnu miltään, mutta yhdessä ne lisäävät kaatumisherkkyyttä.

Verenpaineen lasku ja pienet kuormitukset voivat laukaista huimauksen

Myös verenkierto muuttuu iän myötä. Verisuonet eivät supistu ja ­laajene yhtä tehokkaasti kuin nuorempana. Verenpaine voi laskea nopeasti, kun nouset ylös tuolista tai sängystä. Hetken aikaa aivoihin tulee vähemmän verta, mistä voi seurata huimausta. Tätä kutsutaan pystyasennon verenpaineen laskuksi, ja se on hyvin tavallista ikääntyessä. Siksi on tärkeää muistaa hitaat liikkeet ja pieni hengähdys ennen liikkeelle lähtöä.

Aivot kantavat mukanaan vuosikymmenten tarinaa. Jos taustalla on TIA-kohtauksia tai muita aivoverenkierron häiriötä, aivot voivat reagoida herkemmin kaikkiin muutoksiin. Pieni nestevajaus, kuuma päivä, huonosti nukuttu yö ja matala verensokeri voivat tuntua voimakkaana huimauksena. Tätä ei aina tunnisteta, koska jokainen tekijä yksinään näyttää pieneltä. Yhdessä ne kuitenkin horjuttavat tasapainoa.

Niska ja ryhti vaikuttavat yllättävän paljon – liike suojaa aivoja

Myös niskan ja selän asento on tärkeä. Jos ryhti painuu kumaraan, pää työntyy eteen ja niskan lihakset joutuvat koville. Tämä voi painaa alueen pieniä verisuonia ja hermoja. Olo voi tuntua sumealta, vaikka varsinaista pyörivää huimausta ei ole. Kun tätä jatkuu päivästä toiseen, tasapaino alkaa tuntua epävarmalta. Liike kuitenkin suojaa aivoja. Säännöllinen kävelylenkki, vaikka lyhytkin, pitää hermoston hereillä ja tasapainon paremmin kunnossa.

Anemia lisää huimauksen riskiä

Matala hemoglobiini eli anemia heikentää jaksamista ja lisää huimauksen riskiä. Veri kuljettaa happea soluihin. Kun punasoluja on vähemmän, sydän ja aivot tekevät enemmän työtä saadakseen riittävästi happea. Vähäinenkin rasitus voi tuntua raskaalta. Pää voi tuntua keveältä ja jalat horjua helpommin. Anemian syy on aina tärkeä selvittää, kuten sinulla on jo tehty.

Korostan siis kokonaiskuvaa. Huimaus on usein ikään kuin viesti siitä, että keho tarvitsee hieman enemmän tukea. Tutkimusten perusteella iäkkäiden kaatumisriskiä voidaan vähentää, kun samanaikaisesti tarkistetaan lääkitys, hoidetaan anemia, tasapainotetaan verenpainetta ja vahvistetaan lihaksia. Mikään näistä pelkästään ei riitä, mutta yhdessä ne muuttavat arkea paljon turvallisemmaksi ja ­tuovat tasapainoa elämään.