Apu

Zlatan Ibrahimović - jalkapallokenttien iso Z

Zlatan Ibrahimović - jalkapallokenttien iso Z

Zlatan Ibrahimović on maailman tunnetuimpia jalkapalloilijoita. Hän on myös Ruotsin murroksen kasvot – ja 195-senttinen kasapanos, joka olisi ilman jalkapalloa räjähtänyt ajat sitten. Juttu on julkaistu Avussa vuonna 2011.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Joonas Brandt
Mainos

Jos sokeasti uskoisi lähtökohtien ja lapsuuden määrittävän kaiken, Malmön Rosengårdin pahamaineisesta siirtolaislähiöstä ponnistanut Zlatan Ibrahimović olisi nyt muualla kuin Milanello-harjoituskeskuksessa antamassa haastatteluja palvottuna supertähtenä.

Uupuneena lapsiaan pahoinpidelleen siivoojaäidin ja alkoholisti-isän pojan kokemuksista, törmäilyistä ja tarinasta saisi varmasti paksummankin kirjan kuin David Lagercrantzin Minä, Zlatan Ibrahimovic (WSOY), mutta hyvä näinkin.

Tästä kirjasta on urheiluelämäkertojen tavallinen mielistely ja hyssyttely kaukana.

– Projekti herätti muistoja, hyviä ja huonoja. Muistin monet jutut eri tavoin kuin vanhempani. Jotkut tekstissä esiintyvät eivät pidä kirjasta, mutta uskon niitä olevan enemmän, jotka pitävät, Zlatan sanoo.

Zlatan kilahteli ja seilasi joukkueesta toiseen

Ex-opettaja Rosengårdista on luonnehtinyt Zlatania 30-vuotisen uransa vaikeimmaksi oppilaaksi. Zlatanin isä myös muutti usein, jolloin poika ei ehtinyt edes yrittää sopeutua kulloiseenkin kouluun ja luokkaan.

Paskan väliä mitä te sanotte, opin kuitenkin kielen sitten kun pelaan ammattilaisena Italiassa.

Ongelmia riitti kentälläkin. Tuomareille, vastustajille ja omille tasaiseen tahtiin kilahdellut Zlatan seilasi joukkueesta toiseen.

Käytöshäiriöiden lisäksi ongelmaksi koettiin Rosengårdin pihapeleistä periytynyt ”itsekäs” pelaaminen harhautuksineen ja kikkoineen. Kansankodin isät keräsivät nimilistoja, jotta vääränlaiseksi koettu häirikkö saataisiin hassejen ja bossejen joukosta.

– Nuoret kehittyvät eri tahtiin. Nyt sanotaan 14-vuotiaille ja nuoremmillekin, että et mahdu ykkösjoukkueeseen, ei kannata. Minulle sanottiin 16-vuotiaana, että sinusta ei tule mitään, Zlatan tuhahtaa.

Zlatanin käytöksessä oli vialla paljonkin (kuten se, että hän kerran varasti kakkosvalmentajan pyörän), mutta yksi asia on ehdoton. Valmennusjohto päättää, keitä joukkueessa ja kentällä on, eivät muut.

Zlatanin onneksi hänen kohdalleen osui Malmö FF:n junioreissa valmentaja, joka piti kiinni päätäntävallan rajoista - mutta oli myös tarpeeksi vahva tekemään ongelmalapselleen selväksi, milloin riitti.

– On tärkeää antaa junioreille vapauksia toteuttaa ideoitaan kentällä. Pitää olla tietty kuri, mutta valmentajat, jotka eniten vihasivat harhautteluani, olivat niitä, jotka eivät olleet edes pelanneet ammattilaisina.

– Ok, kaikille ei ole mahdollista saada ex-ammattilaisia koutseiksi – mutta olisi silti ihanne, että nuoria valmentaisivat entiset pelaajat. Et voi opettaa kentällä, ellet ole ollut siellä, Zlatan lataa.

Zlatanin vaikea lapsuus

Kotiolot eivät varsinaisesti helpottaneet Zlatanin tilannetta. Hän asui huostaanoton jälkeen isänsä kanssa ja tapasi äitiään ja sisaruksiaan, mutta elämä ei rauhoittunut.

Siskopuolet olivat sekaantuneet koviin huumeisiin, äidin ja Zlatanille rakkaan Sanela-isosiskon välit olivat umpisolmussa, ja Zlatania painoi huoli myös Keki-pikkuveljestä. Äidin kotona vallitsi yleinen kaaos.

Isän jääkaapissa oli aina kaljapattereita, mutta ei useinkaan muuta ruokaa kuin makaronia tai paahtoleipää. Poika oli jatkuvasti nälkäinen. Rahaa futisvarusteisiin tai merkkivaatteisiin ei ollut.

Kuten jokaisen päihderiippuvaisen lapsi, Zlatan tottui ennakoimaan isänsä mielialoja ja juomiskausia. Hän tottui myös siihen, että elämältä on turha odottaa juuri mitään tolkkua, turvaa tai johdonmukaisuutta.

– En tunne toisenlaisia kasvuympäristöjä, mutta ehkä minusta olisi tullut jossain mielessä erilainen muualla kuin Rosengårdissa. Mutta olen mikä olen – eikä oloja voi ymmärtää kuin sellainen, joka on itse ollut vastaavissa tilanteissa. Enkä kadu mitään.

Vaimo palautti Zlatanin hetkeksi maan pinnalle

Kun Zlatan näki tulevan avovaimonsa Helena Segerin ensi kerran, tämä ryntäsi täydessä bisneställingissä raivoissaan ulos huijausta yrittäneestä malmölaistaksista.

Kahta työtä paiskoen markkinoinnissa komean uran luonut nainen oli parikymppistä, avomersussa pullistelevaa futarintekelettä 11 vuotta vanhempi ja suhtautui tähän kuin pikkuveljeen tai hauskaan, mutta sekopäisyydessään rasittavaan kaveriin.

Helena palautti minut maan pinnalle sanomalla: kamoon nyt Zlatan, et sinä mikään Elviksen toinen tuleminen ole.

Epätodennäköisyydestään huolimatta – tai juuri siksi – tarina kehittyi rakkaudeksi, joka on kestänyt. Ensimmäinen ”vauva” oli pizzaa rakastanut ylipainoinen mopsi Hoffa, mutta nyt parilla on kaksi alle kouluikäistä poikaa, Maximilian ja Vincent.

Ensimmäinen ulkomaansopimus

Yksi käännekohta Zlatanin uralla oli ensimmäinen ulkomaansopimus Ajaxiin vuonna 2001. Uudet kuviot tökkivät, alkaen siitä, että olisi pitänyt osata kokata muutakin kuin paahtoleipää, mutta kova kilpailu pakotti ajattelemaan uudella tavalla.

Ajaxin valmentaja Louis van Gaal oli yksi niistä, jotka puhuvat pelaajista numeroina. Sellaista vitonen juoksee sinne ja kutonen tänne -horinaa. Olin iloinen, kun ei tarvinnut kuunnella häntä jatkuvasti.

– Oli vikaa minussakin. Ruotsissa pelattiin 4-4-2 -systeemiä eri vivahtein, ja yhtäkkiä systeemi olikin 4-3-3, jossa pelipaikkani eli ysin piti treenata ja tehdä ihan erilaisia juttuja. Olin 19-vuotias, ensi kertaa ulkomailla ja aika pihalla, Zlatan myöntää.

Amsterdamissa Zlatan pelasi myös Jari Litmasen kanssa, joka oli palannut seuraan viimeisiksi ulkomaanvuosikseen.

– Litmanen on hyvin älykäs jalkapalloilija ja ihminen. Hän auttoi minua Ajaxissa paljon kentän ulkopuolella, mutta varsinkin kentällä. Hän näytti, mitä kannattaa tehdä, mihin sijoittua ja miksi, Zlatan kehuu – ilmeisen vilpittömän oloisena.

Tosiammattilaiseksi hän sanoo oppineensa vasta Italian liigan Juventuksessa, Fabio Capellon kivikovassa koulussa.

Capello, joka ei aina edes tervehtinyt pelaajiaan, oli yksi harvoista valmentajista, joita Zlatan varauksetta kunnioitti.

– Capello on niin vahva persoona, että hänen tullessaan huoneeseen tila täyttyy. Minulle tuli sellainen olo, että pidä varasi tuon äijän kanssa. Valmentajana hän oli äärimmäisen kova, mutta hänellä oli siihen näyttöjä ja perusteet. Tein kyselemättä kaiken, mitä hän käski.

Toinen kunnioitettu oli muuan Jose Mourinho, jolla ei ole Capellon kanssa yhteistä kuin ammattitaito ja karisma.

– Mourinho nyt vain on erityinen, The Special One. Hän tekee jalkapallosta kuin taidetta, vaikkei ole edes pelannut huipulla! Hän on showmies, mutta hallitsee joka taktisen yksityiskohdan, Zlatan korostaa.

– Mourinho välittää pelaajista aidosti, mikä on hyvin epätavallista. Olin oikeasti surullinen, kun lähdin hänen valmennuksestaan Interistä, ja monet ajattelevat samoin. Se on lähes kuin eroaisi ystävästä.

Auktoriteettikammoinen suorasuu

Yksi jalkapallomaailman seuratuimmista yhteenotoista tapahtui ennen Zlatanin siirtymistä Milanoon, kun hänen ja FC Barcelonan valmentajan Pep Guardiolan tiet erkanivat dramaattisesti vain yhden kauden jälkeen vuonna 2010.

Guardiola, olet täysin munaton mies. Sinä paskot allesi Mourinhon edessä. Painu helvettiin!

Zlatan oli Barcelonassa(kin) varmasti välillä mahdoton, mutta hän tajusi jotain, mikä on miljoonien jalkapalloasiantuntijoiden ja varsinkin ”asiantuntijoiden” ymmärryksen ulottumattomissa.

Barcelonan Messi, Xavi, Iniesta ja kumppanit ovat laitoksen lapsia, eivät itseään hallitsevia ihmisiä ja pelaajia. Toki erittäin hyvin palkatun, ylellisen, hyvänsuovan ja sivistyneen laitoksen, mutta laitoksen yhtä kaikki – ja tästä itsetarkoitukseksi nousseesta muotista katalaanien suurseura on jo alkanut maksaa hintaa.

Pahemmin kärjistämättä: Barcelonassa pelaajalla ei saa olla omaa identiteettiä, persoonaa eikä näkemystä. Ei ole ihme, että pikkupojasta asti omin voimin pärjäämään joutunut Zlatan ei sopinut seuraan, ja päinvastoin.

– En tiedä vieläkään, mikä oli ongelma. Mutta raivostutti, ettei Guardiolassa ollut miestä sanomaan asioita suoraan. Minulle hän vakuutti, että olen maailman parhaita pelaajia ja Barca tarvitsee minua. Seuran pomolle hän sanoi, että myy Zlatan, mihin hintaan hyvänsä. Guardiola on hyvä harjoitusten vetäjä, mutta ei uskottava johtaja.

Taidat olla pitkävihaista sorttia – ja auktoriteettikammoinen?

– Olen, ainakin ensimmäistä. Auktoriteettien kanssa oli enemmän ongelmia nuorempana: mitä enemmän minua yritettiin kontrolloida, sitä enemmän riehuin. Jos käskettiin istua alas, pomppasin aina ylös.

– Luonteessani on yhä samaa; kai se on jokin psykojuttu. Jos minun käsketään tehdä jotain, koska olen Ruotsin maajoukkueen kapteeni, teen takuulla päinvastoin. Kannattaa sanoa, että olisi hyvä tehdä näin, koska siitä on hyötyä sinulle ja joukkueelle.

Koukussa autoihin ja peleihin

Zlatan on kammonnut – epäilemättä jo taustansa vuoksi – huumeita koko ikänsä, ja käyttää alkoholia moniin huippufutareihin verrattuna niukasti.

Riippuvuuksista ei tunnu kirjan perusteella silti olevan pulaa. Kärjessä ovat autot ja tunti- tai yökausien tietokonepelit.

Mittarissa oli 325 kilometriä tunnissa, kun kaverini murtui: Zlatan, hiljennä nyt saatana, mulla on perhe! Vastasin, että niin kai nyt mullakin on, senkin läski.

– Rakastan myös erilaisia taistelulajeja, ja kai jotkut pakkomielteet ovat osa minua. Mutta en osta urheiluautoja, koska haluaisin tehdä vaikutuksen, vaan koska haluan käyttää niitä ja saada adrenaliinikiksejä.

– Sama pätee tietokonepeleihin. Tosin ei ole hyvä, että nyt lapsenikin pelaavat niitä hulluna ja yrittävät voittaa minut… Mutta täytyyhän ihmisellä olla harrastuksia.

Zlatan Ibrahimovic täyttää syksyllä 31 vuotta. Mikä hänestä tulee isona, kun pelit joskus loppuvat?

– Ei aavistusta, mutta tekemistä on keksittävä. Monen jalkapalloilijan ongelma on, että kun ura loppuu, ei ole syytä nousta aamulla. Mutta uskon, että jotain ilmestyy, kun asiat ovat järjestyneet tähänkin asti.

Kursiivoidut sitaatit ovat elämäkerrasta Minä, Zlatan Ibrahimović (WSOY).

Julkaistu: 6.4.2018