Tätä pääkirjoitusta kirjoittaessa on mahdotonta ennustaa, mikä on Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin asema sillä hetkellä, kun sinä tätä tekstiä luet. Toivon mukaan hän on yhä elossa.

Oli Zelenskyin kohtalo mikä tahansa, hän ehti Ukrainan sodan ensi hetkistä lähtien näyttää, miten hyvä johtaja toimii äärimmäisessä kriisissä. Hän kykeni omalla esiintymisellään ja esimerkillään yhdistämään omalta osaltaan Ukrainan kansan lähes rikkumattomaan rintamaan hyökkääjää vastaan. Lisäksi hän sai valtavasti sympatiaa ympäri maailmaa.

Zelenskyi näytti, miten julkisuuden ammattilainen voi hyödyntää sosiaalista mediaa päinvastaiseen tarkoitukseen kuin hänen vihollisensa Kremlissä – siis yhdistämään ihmisiä yli rajojen, ei luomaan uusia rajoja heidän välilleen. Sekin on tässä maailmanajassa todellinen sankariteko.

Lisäksi se on muistutus siitä, että hyväksi johtajaksi voi nousta minkälaisesta taustasta tahansa, vaikkapa viihteellisestä tosi-tv:stä.

Zelenskyitä yritettiin leimata aikoinaan pelleksi. Maailma saattaisikin olla parempi paikka, jos sitä johtamassa olisi vainoharhaisten kovanaamojen sijasta enemmän pellejä – vaikka kaikki pellet eivät valitettavasti ole hauskoja ja viisaita. Vaarallisimpia voidaan valita kansakunnan johtajiksi jopa demokraattisissa suurvalloissa. Sen pohtimista olisi vapaan maailman puolustajien hyvä jatkaa, mieluiten kuumeisesti.