Maailma muuttui, kun katsoimme toisaalle – Z-sukupolvi ei enää pyydä demokratiaa, vaan vaatii sen palauttamista
Kun järjestelmät eivät toimi, sukupolvi, joka on kasvanut algoritmien ja työttömyyden välissä, pyrkii ottamaan historian omiin käsiinsä, kirjoittaa Teppo Turkki.
Muutos maailmassa ei enää ole tulossa. Se on jo tapahtunut.
Kahvi tippuu suodattimista, sähkö tulee töpselistä, lapset menevät kouluun ja kuljemme töihimme. Samalla historian isot vaiheet ovat alkaneet varhaisina hallinnollisina päätöksinä, tietoverkoissa virtaavina datapaketteina tai tekoälyn algoritmisina valintoina.
Ranskalainen filosofi Jacques Derrida kuvasi 1980-luvulla yhteiskuntaa, jossa menneisyys ei koskaan poistu, vaan jää kummittelemaan nykyhetkeen. Hän kutsui sitä hauntologiaksi, aikakaudeksi, jossa tulevaisuus on lakannut olemasta visio ja muuttunut menneisyyden toistamiseksi.
Pinnalta kaikki näyttää normaalilta ja samalta, mutta pinnan alla mikään ei toimi tai ole kuten ennen, sillä 2000-luvun todellisuus on jo puolimatkassa kaaokseen.
Liberaalin yhteiskuntamme arvot, kansainväliset instituutiot ja käsitys esimerkiksi Yhdysvalloista vapauden majakkana ovat haperoitumassa.
”Kansalaisten päämääränä oli ilmaista, ettei Amerikka saa elää kuninkaan ikeessä.”
Lauantaina 18.10. yli seitsemän miljoonaa amerikkalaista kokoontui kaikissa Yhdysvaltojen 50 osavaltiossa ”No Kings” -mielenosoituksiin. Kansalaisten päämääränä oli ilmaista, ettei Amerikka saa elää kuninkaan ikeessä. Yhdysvallat ei ole monarkia.
Trumpin vastaus amerikkalaisille tuli saman tien tekoälyvideona, jonka hän julkaisi Truth Social -alustallaan. Videossa Trump istui hävittäjäkoneen ohjaimissa kirkas kruunu päässään ja lenteli kaupungeissa mielenosoittajien päällä pommittaen sananvapauttaan käyttäviä amerikkalaisia, miten sen korrektisti sanoisi, kakalla.
Trumpin toisessa videossa julistettiin, että hänestä tulee presidentti myös vuonna 2028, sitten 2032 aina ikuisuuteen. Yhdessä kuvassa hän istui valtaistuimella ja sanoi: ”Me olemme valitut.”
Vallasta on tullut performanssi. Demokratia kuvataan pelkkänä näytöksenä.
Autoritaarisuus ei enää marssi saappaissa, se tulee virastotunnuksin. Yhdysvalloissa maahanmuuttoviranomainen ICE on kasvamassa itsenäiseksi puolisotilaalliseksi organisaatioksi, jolla on käytössään kymmenien miljardien dollarien budjetti.
Sisäisen turvallisuuden osasto on käynnistänyt laajan rekrytointikampanjan tavoitteenaan palkata noin 10 000 uutta ICE-agenttia. Mikäli hanke toteutuu täysimääräisesti, se nostaisi ICE:n henkilöstömäärältään Yhdysvaltain suurimmaksi liittovaltion lainvalvontaviranomaiseksi.
Rekrytointia vauhditetaan suurilla bonuksilla ja agenttien kevennetyillä ammattilaiskriteereillä. Agenttien koulutusaika on puolittunut, taustatarkastuksia ja kielitaitovaatimuksia höllennetty.
Ja Trumpin hallinto leikkaa kansalaisoikeuksien valvontaan tarkoitettuja resursseja.
Muualla maailmassa liikutaan toiseen suuntaan. Etelä-Aasiassa ja Afrikassa nuoret ja Z-sukupolvi, vuosien 1997 ja 2012 välillä syntyneet, ovat jo kaataneet hallituksia.
Sri Lankassa vuonna 2022 mielenosoittajat ryntäsivät presidentin palatsiin ja syrjäyttivät Gotabaya Rajapaksan. Bangladeshissa pääministeri Sheikh Hasina pakeni maasta helikopterilla opiskelijoiden ja nuorten työntekijöiden vallattua kadut. Nepalissa kesällä 2025 pääministeri KP Oli joutui eroamaan, kun Z-sukupolvi sytytti parlamenttitalon tuleen ja vaati uutta hallintoa.
Syksyllä 2025 Marokossa alkoi nuorten protestiaalto, jonka taustalla olivat laajat työttömyys- ja epätasa-arvokysymykset. Madagaskarilla nuoret vaativat presidentin eroa ja järjestelmämuutoksia. Protestit liittyivät muun muassa sähkö- ja vesikatkoksiin sekä korruptioon. Perussa Z-sukupolvi osoitti mieltä eläkereformia, korruptiota ja hallinnon tilaa vastaan.
Nuorten kapina ei ole ideologista, vaan syntyy kokemuksesta, ettei nuorilla ole enää tulevaisuutta. Kun järjestelmät eivät toimi, sukupolvi, joka on kasvanut algoritmien ja työttömyyden välissä, pyrkii ottamaan historian omiin käsiinsä.
Z-sukupolvi ei enää pyydä demokratiaa, vaan vaatii sen palauttamista.
”Yhdysvalloissa yli puolet kansalaisista sanoo, ettei tiedä, mikä uutinen on totta.”
Samaan aikaan tekoäly tekee omaa vallankumoustaan ilman protesteja.
Joitain vuosia sitten Alankomaiden hallitus erosi niin sanotun lastenhoitotukiskandaalin vuoksi, jossa verohallinnon algoritmeihin ja automaattiseen riskinarviointiin perustunut järjestelmä leimasi noin 26 000 perhettä virheellisesti sosiaalipetoksesta.
Viranomaiset vaativat perusteettomasti tukien takaisinmaksua, mikä ajoi monet taloudelliseen ahdinkoon. Päätöksen oli tehnyt automaattinen järjestelmä.
Mietin alussa kuvaamaani hauntologiaa. Kun tulevaisuutta ei osata kuvitella, menneisyys muuttuu turvapaikaksi. Kulttuurisesti käännymme sisään päin ja elämme jo osittain aikakautta, jossa menneisyydestä on tullut tulevaisuus.
Radiossa 1980-luku on palannut soittolistoille, Hollywood elää uusintaversioista, ja poliittinen retoriikka toistaa nostalgisia hokemia. Make America Great Again, kaipaus itsenäiseen ja autenttiseen Suomeen, Suomi takaisin.
Yhdysvalloissa yli puolet kansalaisista sanoo, ettei tiedä, mikä uutinen on totta. Euroopassa on sama suunta. Algoritmit rakentavat jokaiselle oman todellisuutensa. Kun yhteinen tieto hajoaa, politiikka muuttuu internetin biteiksi ja merkeiksi.
Silloin äänestäminen on tunne, ei harkinta.
”Menneisyyden haamut eivät koskaan lähde tyhjin käsin. Ne vievät tulevaisuuden mukanaan.”
Maailman muutos on jo tapahtunut, hiljaisesti, ilman että huomasimmekaan. Se tapahtui, kun keitämme kahvia ja katsomme uutisia, kun kaupat ovat auki, junat kulkevat, sähköt toimivat, ja seitsemän miljoonaa ihmistä marssii Amerikassa kaduilla.
Derrida varoitti kirjoittaessaan hauntologiasta, siitä että menneisyyden haamut eivät koskaan lähde tyhjin käsin. Ne vievät tulevaisuuden mukanaan. Kysymys ei ehkä ole siitä, muuttuuko maailma, vaan kuka huomaa muutoksen ajoissa.
