Tuulilasi

Yötöitä: Vuosi aikaa entisöidä vanha Mustang



Yötöitä: Vuosi aikaa entisöidä vanha Mustang

Auto motor und sportin toimittaja Dani Heyne unelmoi kauan vanhasta Ford Mustangista. Eräänä päivänä hän löysi sopivan yksilön ja entisöi sen 365 yössä unelmiensa autoksi. Samaan aikaan hänen täytyi tietysti päivisin työskennellä auto motor und sportin toimituksessa.
Teksti AMS, Dani Heyne
Kuvat AMS, Dirk Gulde

Lähtökohta oli V8:lla ja kolmivaihteisella käsivaihteistolla varustettu haalistunut coupé vuodelta 1966, jota oli kiusattu leopardikuvioisilla istuinpäällisillä.

Ruostetta löytyi niistä tyypillisistä paikoista, kuten ovien alareunoista, takimmaisten lokasuojien reunoista ja vesikouruista. Mutta auton kori oli suora ja moottori toimi.  

Ensimmäinen näytös

Coupén täydellinen purkaminen osiin tuumamitoitettujen työkalujen avulla kesti toukokuun ajan. Jos kasvaa sellaisena aikana ja sellaisessa paikassa, jossa uusia autoja joutuu odottamaan 15 vuotta, oppii ruuvailemaan vanhoja autonkoreja useimmiten jo ennen ensisuudelmaa. Silloin päti sama mikä nykyäänkin: hyvät neuvot ovat kullan arvoisia. Internetin aikakautena neuvoja löytyy keskustelufoorumeista. Ne kertovat esimerkiksi sen, kuinka itselleen voi rakentaa erikoistyökalun ja irrottaa sillä kromilistat Mustangin etu- ja takalasista.

Sen jälkeen kun useimmat erillisosat oli varastoitu, moottori irrotettiin ja rasvan peittämät akselinosat puhdistettiin lämminvesipainepesurilla. Ruuveista poistettiin rasva edullisella sekoituksella etikkapuhdistusainetta ja vettä, ja lopuksi ruuvit galvanoitiin.

Yllättikö mikään? Kaiken sai avattua ilman väkivaltaa, alusta oli osittain maalaamaton mutta ei kuitenkaan läpiruostunut, eikä edelliseltä omistajalta ollut koskaan tippunut housuntaskuista pennin pyörylääkään.

Kesäkuun alkuun mennessä kori on nostettu pyörien päällä seisovalle telineelle ja on ensimmäisen päätöksen aika: Miten poistaa maali? Hiomalla? Peittaamalla? Vai sittenkin upottamalla?

Päädyin yhdistelmäratkaisuun, voitelin peltien, ovien, lokasuojien ja katon herkät muotopinnat geelillä ja peitin ne tuorekelmulla – se voimistaa peittausprosessia.

Ensimmäisen yön jälkeen vanha maalikerros rypistyi, toisen yön jälkeen sen pystyi irrottamaan helposti. Lopuksi ammattilainen teräshiekkapuhalsi pokkauksien, kanttien ja saumojen maalikerrokset sekä pohjamaalin varovasti pois ja pohjusti korin sähköstaattisesti. Siinä metalli ja väripigmentti varataan eri tavalla. Kun maali lopulta ruiskutetaan, saadaan aikaan eräänlainen magneettinen efekti: kori vetää maalihiukkasia puoleensa, myös vaikeasti tavoitettavissa paikoissa.

Alustaa ja akselinosia hemmoteltiin erittäin vastustuskykyisellä suojamaalilla. Näin voidaan luopua pohjan ruostesuojauksesta, ainoastaan onkalot, kantit ja saumat käsitellään myöhemmin voiteluaineella.  Tämä vaihe oli kuitenkin kuin maraton, sillä aine suostui levittymään ainoastaan vaahtomuovipensselillä, ja tarvittiin kolme kerrosta, jotta saatiin aikaan täydellinen suoja. Voitte itse koettaa, pystyttekö maalaamaan 12 yötä putkeen pään yläpuolelta kyyryasennossa ilman kirosanoja.

Toinen näytös

Syyskuun lopussa luonani tulee käymään kokenut korinrakentaja. Hän vaihtaa osia takimmaisiin pyöräkoteloihin ja hitsaa ovien pienet reiät umpeen. Olin jo huolehtinut etummaisista ilmakanavista – ne ovat useimmissa vanhoissa Mustangeissa reikäiset, niin että sade pääsee ruostuttamaan jalkatilan. Näiden sylinteriä muistuttavien peltien vaihtaminen ei kestä kauaa, mutta sitä varten ilmanohjauspelti on otettava pois – ja sitä pitää kiinni noin 300 hitsauspistettä. Niiden kaikkien poraaminen auki ja sulkeminen uudestaan osoittautui hermoja raastavaksi puuhaksi.

Kun ovet, pellit ja lokasuojat lopulta laitettiin takaisin paikoilleen, jotta voitiin tarkistaa osien väliin jäävät raot, tunnelma parani. Sitten oli maalauksen vuoro. Loppujen lopuksi kaikki oli nyt maalauspistoolia pitelevän ammattilaisen käsissä – huolimatta siitä kuinka paljon itse oli aikaisemmin ponnistellut.

Lopputulos lyhyesti: liian monta kuukautta kestäneen odottamisen, kiroamisen, toivomisen sekä perusteellisen jälkikäsittelyn jälkeen alkuperäinen Raven Black kimalteli Mustangin yllä kuin vuonna 1966 konsanaan.

Viimeinen näytös

Uusia osia sisältävä pakkaukset oli onneksi jo purettu. Tasauspyörästöön asennettiin uudet lautas- ja kartiopyörät ja ne säädettiin ohjekirjan mukaan – loistavaa ajanvietettä Tapaninpäivälle.  Helmikuussa akselit viimeisteltiin ja jarruputket taivutettiin muotoonsa, niiden reunat kantattiin ja ne laitettiin paikalleen. Ilmaus tapahtui tiimityönä, kuten aikaisemminkin. Yksi pumppaa jarrupoljinta, toinen makaa auton alla ja antaa nesteen virrata pyöränjarrun sylintereistä letkun läpi. Kun kuplia ei enää näy, ilmausnippa ruuvataan kiinni. Valmis.

Alkuperäisestä yksipiirisestä jarrujärjestelmästä tehtiin jarrutehostimella varustettu kaksipiirinen järjestelmä, sillä kohta sen täytyi pitää aisoissa 180 hevosta. V8-moottorista tarvitsi ainoastaan hioa ja laakeroida kampiakseli uudestaan. Sylinterilohkon asentamiseen kului yksi iltapäivä – vaihteisto ja uudelleen tasapainotettu kardaaniakseli mukaan luettuna. Verhoilija kiinnitti kattoverhoilun paikalleen, sen jälkeen etu- ja takaikkunaan laitettiin tiivisteet. Hieman kauemmin kesti kaapelijohdinnipun asentamisessa ja kytkemisessä. Tärkeää oli etuvalojen ja äänitorven ohjaaminen erillisten releiden kautta.

Maaliskuun puolivälissä olimme päässeet näin pitkälle: sytytys ja kaasutin oli säädetty perussäädöille, jäähdytin oli asennettu, vettä oli lisätty ja oli saatu aikaan riittävä öljynpaine. Käynnistin ei hyrrännyt puoltakaan minuuttia, kun kahdeksansylinterinen moottori murahti ensimmäisen tervehdyksensä. Sytytys piti säätää äkkiä vähän aikaisemmalle, ja sitten pikkulohkokone kuulosti siltä kuin pitikin. Tuolloin juoksin taakse ja kuuntelin hartaana syvää jyrinää.

Syvä onnentunne odotutti itseään katsastukseen asti. Lukuun ottamatta paria pikkuseikkaa – kuten sitä, että vaihteisto piti vielä ottaa ulos, koska yksi pieni akselitiiviste ei suostunut asettumaan kunnolla – Ford toimi kuin kello.

Miltä tuntuu, kun työ on tehty? Siltä, että on täynnä tietoa – ja sehän tekee jokaisesta entisöinnistä unohtumattoman. Kun nyt ajelen Mustangilla, tuntuu kuin olisin ajelulla vanhan ystävän kanssa. Me tunnemme toisemme läpikotaisin.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 18.10.2013