Yliopisto voisi rohkeammin rahoittaa perustehtäväänsä ase- ja ihmiskaupalla, visioi Tuija Siltamäki
Rustan yläpuolelle sopisi Temun keskusvarasto. Haluan tarjota tukeni voittojenne maksimointiin, kirjoittaa Tuija Siltamäki avoimessa työhakemuksessaan Helsingin yliopistokiinteistöille.
Kolumnin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.
Arvoisa Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom, rakas Helsingin yliopistokiinteistöjen toimitusjohtaja Jaana Ihalainen.
Olen järkyttyneenä ja hieman kiihottuneena seurannut sitä ajojahtia, jonka kohteeksi te ja Helsingin yliopisto olette viime aikoina joutuneet perustehtäväänne, voittojen maksimoimista, suorittaessanne. Siksi haluan osoittaa tukeni ja tarjota laajaa ja kansainvälisestikin ainutlaatuista osaamistani Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy:n käyttöön.
Toivottavasti ette pahastu, että lähestyn teitä tällä tavalla. Olen lukenut lehdistä, ettei haastattelu ole teistä sopiva keino oman viestin välittämiseen, joten tulkitsen, että yksipuolisten julkisten lausuntojen esittäminen on teille mieluisampi menetelmä kommunikoida.
Jos sallitte, tahdon onnitella teitä viisaasta valinnasta. Jo 1920-luvun Saksassa tiedettiin, ettei mediaan voi luottaa, vaan Lügenpresseä ohjaavat marxilaiset intressit. On ilo havaita, että sama terve kriittisyys demokraattisia instituutioita kohtaan ohjaa myös kotimaisen huippuyliopiston toimintaa.
”Rahalla ei ole moraalia, ja mikäli rehellinen liiketoiminta herättää jossakin mielipahaa, niin rahalla siitäkin selvitään.”
Minulla on runsaasti ideoita siihen, miten Helsingin yliopisto voisi kasvattaa taloudellista kannattavuuttaan ja näin taata parhaalla mahdollisella tavalla toisarvoisen sivistystehtävänsä toteuttamisen.
On aivan oikein ajatella, ettei yrityksiä voi arvottaa liiketoiminnan perusteella, kuten Helsingin Sanomissa heinäkuussa kirjoititte. Rahalla ei ole moraalia, ja mikäli rehellinen liiketoiminta herättää jossakin mielipahaa, niin rahalla siitäkin selvitään.
Kymmeniä erilaisia tuoksukynttilöitä ja fossiileista keitettyjä muovikukkia myyvä Rusta on toki loistava alku, mutta mielestäni meidän tulisi kurkottaa rohkeasti pidemmälle. Mallia voisi ottaa esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta, joka on uhkapelannut opiskelijoiden rahat kiinteistöbisnekseen.
(Olen tarjonnut konsultointipalveluitani myös heille ja ehdottanut, että 74 miljoonan euron tappioita voitaisiin paikata vähentämällä Ylioppilaslehden ilmestymiskertoja miinus tuhanteen vuodessa ja myymällä sen noin 2,5 työntekijää rakennusmateriaaleiksi, mutta he eivät enää ole vastanneet viesteihini vaan käskeneet minua "rauhoittumaan", lopettamaan Lyyran seinän raapimisen ja laittamaan vaatteet päälle.)
Katsokaa vaikkapa Rusta-talon yläkertaa. Mitä siellä on? Lisää kirjoja. Lisää tylsiä sanoja, joiden tilalla voisi yhtä hyvin olla Temun tai Scheinin keskusvarasto. Poltetaan kirjat ja viedään siitä syntyvä energia pakotteista kärsiville venäläisille energiayhtiöille.
Niin ikään Kaisaniemessä sijaitsevan täysin tarpeettoman Metsätalon voisi myydä UPM:lle ja keittää selluksi. Kadun toisella puolella sijaitsevat tutkijoiden työtilat pitäisi viipymättä tyhjentää ja myydä kiinteistöt kansainvälisille hotelliketjuille tai Samppa Lajuselle. Synergiaedut tämän uuden Sellukattilakampuksen sisällä ovat ilmiselvät ja massiiviset.
Tarpeettomaksi käyneet tutkijat voisivat siirtyä ravintola- ja tapahtumatyöntekijöiksi uudelle Jaajon hyperterassille, joka rakennetaan Senaatintorille yliopiston auttamatta vanhanaikaisen päärakennuksen päälle.
Helsingin yliopistolla on kampus myös Viikissä. Miksi ihmeessä? Jos kampus ja sen vieressä oleva arboretum myytäisiin kaivosyhtiöille, saisimme metelöivien lintujen ja roskaavien puiden sijaan teollisuuden kipeästi kaipaamia akkumineraaleja.
Kaivosteollisuuden lisäksi globaaleja kasvualoja ovat ihmis- ja asekauppa. Mielestäni yliopiston perustehtävän turvaaminen on niin tärkeää, ettei meillä ole varaa jättää yhtään kiveä kääntämättä. Yliopiston kiinteistöpalveluiden on välittömästi aloitettava neuvottelut Israelin puolustusministeriön kanssa humanitaaristen hubien perustamiseksi.
”Palkkatoivetta minulla ei ole, mutta jos luovutatte esikoislapsenne, takaan, että teitä odottaa satumainen menestys.”
Voin aloittaa tehtävässä heti, kun raakustuskausi on päättynyt. Toukokuut vietän vapaaehtoistöissä hakkuualueilla häiritsemässä harvinaisten lintujen pesintää, mutta muuten voin työskennellä ympäri vuoden ja kellon.
Varsinaista palkkatoivetta minulla ei ole, mutta jos luovutatte ilman vastarintaa esikoislapsenne, takaan, että teitä odottaa satumainen menestys.
Yhteistyöterveisin,
Tuija Siltamäki, YTM
