Sairaudenhoitoa vai esteettinen toimenpide? – Yläluomileikkaus auttaa, jos lipat roikkuvat silmillä

Yläluomien roikkuminen liittyy tavallisimmin ikääntymiseen. Vuosien karttuessa luomien tukikudokset venyvät ja löystyvät. Kun ihoa on liikaa, se alkaa lerpattaa ja laskeutua lipaksi silmien ylle. Myös silmäkuopista ulospäin tursuava rasva voi alkaa painaa luomia.

Osalla lippaluomet johtuvat otsan laskeutumisesta ja valahtaneista kulmakarvoista. Jos kulmakarvat valuvat yli luuharjanteen, iho pääsee laskeutumaan alemmas myös luomilla.

– Jollakin voi olla kaikki nämä kolme ongelmaa, mutta jollakin vain yksi niistä. Joskus koko luomi saattaa painua alaspäin. Silloin kyse ei ole lippaluomesta, vaan luomen kohottajalihas on väärässä asennossa tai venynyt. Tämä tekee silmien ylle kunnon markiisin, sanoo plastiikkakirurgian ylilääkäri Patrik Lassus Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Tyypillisesti raskaat yläluomet alkavat vaivata noin viisikymppisenä. Lippaluomet ovat naisilla tavallisempia kuin miehillä, koska miesten silmäkuoppien luut ovat voimakkaammat ja ne suojaavat hieman lipan synnyltä. Myös perintötekijät vaikuttavat siihen, missä vaiheessa ja missä määrin luomet alkavat roikkua.

– Toisilla anatomia on sellainen, että lippaa alkaa syntyä yläluomeen herkästi. Silloin siitä voi koitua jo aika nuorena merkittävää haittaa. Osalla taas luomet roikkuvat vanhanakin niin vähän, ettei se häiritse.

Anatomiaan vaikuttaa myös etninen tausta. Kantasuomalaisilla otsa laskee helpommin kuin Välimeren maiden väestöllä. Siksi kulmakarvojen valahtaminen on suomalaisilla yleisempää.

– Aasialaisilla ei ole juuri koskaan liikaa ihoa, mutta yläluomesta puuttuu yksi tukiside. Se näkyy luomien raskautena, ei varsinaisena lippana.

Mikäli lippaluomista on toiminnallista tai terveydellistä haittaa, niille voi saada sairausdiagnoosin. Se ei kuitenkaan vielä takaa, että pääsisi korjauttamaan luomensa julkisessa terveydenhoidossa.

– Julkisella puolella leikkauskriteerit ovat tiukat. Luomien roikkumisesta on oltava merkittävää toiminnallista haittaa. Se tarkoittaa, ettei näe kunnolla eteenpäin, Patrik Lassus kertoo.

Kun näkeminen hankaloituu, ihminen nostaa vaistomaisesti kulmakarvoja nähdäkseen paremmin. Jatkuva kulmien nostelu voi aiheuttaa päänsärkyä.

– Toinen leikkausta puoltava syy on migreenin paheneminen siksi, että joutuu koko ajan jännittämään otsaa. Tällöin migreenin estolääkekään ei aina toimi.

Ylimääräinen ihopoimu yläluomella voi myös hautoa ihoa. Tästä saattaa seurata jatkuvaa ihottumaa tai toistuva haavauma. Myös tällöin voi olla mahdollista päästä leikattavaksi julkiselle puolelle.

– Leikkauskriteerit eivät ole olleet aivan yhtenäiset koko maassa. Siksi jollakin paikkakunnalla on voinut päästä leikkaukseen syystä, joka ei ole ollut riittävä toisaalla.

Parhaillaan yliopistosairaalat määrittelevät yhteisiä kriteerejä leikkauksille. Kyse on ennen kaikkea sitä, kuinka paljon luomen tulee peittää näkökenttää.

– On todennäköistä, että kriteerit tulevat entisestään tiukentumaan, Lassus sanoo.

Esteettisten syiden vuoksi luomia leikataan vain yksityissektorilla. Jos esteettiseen haittaan liittyy terveyshaittaa, kuten päänsärkyä, toimenpide katsotaan kuitenkin sairaudenhoidoksi. Silloin operaatio on halvempi. Mikäli leikkaus tehdään pelkästään esteettisistä syistä, arvonlisävero nostaa sen hintaa.

– Moni haluaa silti leikkaukseen, koska kokee esteettisen haitan suureksi ja on siksi valmis maksamaan kustannukset omasta kukkarostaan. Ja tottahan on, että leikkaus nuorentaa ja raikastaa ilmettä. Lisäksi päänsärky voi kadota tai ainakin lieventyä.

Yläluomileikkauksessa poistetaan ylimääräiset ihopoimut ja ihonalaiskudoksen rasvaa sekä kohotetaan tarvittaessa kulmakaaria. Yläikärajaa leikkaukselle ei ole, mutta Patrik Lassus kehottaa harkitsemaan sitä siinä vaiheessa, kun luomien roikkuminen alkaa häiritä.

– Moni miettii, kannattaako jo 50-vuotiaana mennä leikkaukseen. Jos asia vaivaa riittävästi, lienee turha odottaa, koska tilanne kuitenkin etenee iän myötä.

Yläluomileikkauksen tekee joko silmälääkäri tai plastiikkakirurgi. Kyseessä on aika pieni operaatio, joka tehdään yleensä toimenpidehuoneessa paikallispuudutuksessa. Leikkaus kestää noin tunnin. Kotiin pääsee samana päivänä.

– Omega-3-valmisteet on pantava tauolle kuukausi pari ennen leikkausta, sillä ne lisäävät verenvuototaipumusta. Myös veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet tauotetaan lääkäriltä saadun ohjeen mukaan. Muita lääkkeitä voi yleensä käyttää normaalisti, Patrik Lassus sanoo.

Toipuminen leikkauksesta vie keskimäärin kymmenen päivää. Silloin silmien alueella näkyy turvotusta ja mustelmaa. Sen jälkeen mustelmat pystyy jo peittämään meikillä. Kotona tehtävä jälkihoito vaikuttaa paljon siihen, miten nopeasti turvotus laskee.

– Turvotusta hoidetaan kylmällä ja kohoasennolla. Kylmäpussia suositellaan pidettäväksi leikkausalueella usean päivän ajan toistuvasti. Nukkuessa sängyn pääpuoli tulisi nostaa koholle. Kevyt liikuskelu on sallittua, mutta hikiliikuntaa saa harrastaa vasta tikkien poiston jälkeen. Tikit poistetaan viikon kuluttua.

Lopullinen leikkaustulos näkyy 2–4 kuukauden päästä, kun arvet ovat pehmenneet ja asettuneet paikoilleen.

– Arvet piilotetaan silmäpoimuun. Kun silmät ovat auki, niitä ei näy juuri lainkaan. Kun ne ovat kiinni, silmäpoimussa näkyy tyypillisesti hento viiva, Patrik Lassus kertoo.

Jos leikkaus katsotaan sairaudenhoidoksi, sairauslomaa kirjoitetaan yleensä viikko. Esteettisistä syistä tehtävän leikkauksen jälkeen ei ole oikeutettu palkalliseen sairauslomaan. Silloin toimenpiteen ajankohta kannattaa valita niin, että pystyy oleilemaan sen jälkeen jonkin aikaa kotona.

– Lippaluomileikkaus on varsin riskitön leikkaus. Komplikaatiot liittyvät lähinnä tekniseen suoritukseen. Joskus lopputulos voi olla epäsymmetrinen tai arpi on väärässä kohdassa. Jos ihoa otetaan liikaa pois, silmä ei mene kiinni. Tällaiset virheet ovat kuitenkin harvinaisia.

Alaluomileikkaus on haastavampi toimenpide, johon liittyy enemmän riskejä. Alaluomi on nimittäin monimutkaisempi elin kuin yläluomi.

– Julkisella puolella leikataan käytännössä vain alaluomien virheasentoja, jotka johtuvat usein ikääntymisestä. Alaluomi saattaa alkaa kääntyä auki, mistä voi olla paljon haittaa silmälle. Myös ripset voivat alkaa hangata silmää. Lisäksi alaluomia korjataan vammojen tai jonkin kirurgisen toimenpiteen, kuten ihosyöpäleikkauksen, jälkeen.

Sen sijaan silmäpussit, rypyt ja tummat uurteet silmien alla ovat puhtaasti esteettinen haitta. Siksi niitä leikataan vain yksityissektorilla.

– Toisilla alaluomien iho alkaa perintötekijöiden vuoksi venyä ja pullottaa jo nuorella iällä. Terveydelle tai toimintakyvylle silmäpusseista ei kuitenkaan koidu haittaa, Patrik Lassus sanoo.

Alaluomileikkauksetkin ovat päiväkirurgisia toimenpiteitä. Ne tehdään leikkaussalissa, yleensä rauhoittavassa lääkityksessä, mutta joskus nukutuksessa.

Toipuminen on hitaampaa kuin yläluomileikkauksessa. Kasvot ovat turvoksissa ja mustelmilla 2–3 viikkoa. Jäykkyyden ja kiristyksen tunnetta alaluomissa voi olla jopa muutaman kuukauden ajan.

– Alaluomia leikataan paljon vähemmän kuin yläluomia. Kaikki plastiikkakirurgit eivät edes tee alaluomileikkauksia, koska niihin liittyy enemmän riskejä, Patrik Lassus sanoo.

Tyypillisin ongelma on, että alaluomi jää leikkauksen jälkeen niin kireäksi, että se alkaa vetää alaspäin. Silloin se ei peitä silmämunaa riittävästi.

– Jos leikkauksesta jää alaluomeen virheasento, sen korjaaminen on haastavaa.

Riskien vuoksi nykyisin tehdään usein vain pieniä ihon kiristyksiä ja rasvan siirtoja, ei varsinaista leikkausta. Jos siihen kuitenkin päädytään, Patrik Lassus neuvoo valitsemaan tekijäksi alaluomien korjaukseen perehtyneen plastiikkakirurgin.

– Konsultaatiokäynnillä lääkäri antaa suosituksen, mitä kannattaa ylipäänsä tehdä. Samalla hän kertoo leikkauksen riskeistä. En suosittele lähtemään ulkomaille halvan hinnan perässä. Tuliaisina voi olla ikäviä komplikaatioita.

Sekä ylä- että alaluomileikkaukset auttavat useimmiten pitkäkestoisesti. Yläluomia tarvitsee harvoin leikata toistamiseen.

– Jos lippaluomi uusii 10–15 vuodessa, syy on tyypillisesti se, että otsa on laskenut. Jos haluaa korjata asian, kulmakarvoille pitää tehdä jotain. Alaluomilla voidaan lähinnä uusia pientoimenpiteitä, joissa ihoa on vain vähän kiristetty. Muihin uusintaleikkauksiin liittyy enemmän riskejä.

Asiantuntija: dosentti, plastiikkakirurgian ylilääkäri Patrik Lassus, HUS plastiikkakirurgia