Yksin Suomeen tulleet lapset erottuvat joukosta, sanoo maahanmuuttajanuorten opo Juudit Hurtig – ”On välillä ihme, että oppilas jaksaa käydä koulussa”
Vieraskielisiä nuoria ohjaava Juudit Hurtig kannustaa oppilaitaan tavoittelemaan unelmiaan. Silti muualta tulleen nuoren koulupolku voi jäädä toivottua vaatimattomammaksi esimerkiksi kielivaikeuksien takia.
Luokan seinällä on laminoituja kortteja, joista käyvät ilmi viikonpäivät, kuukaudet ja vuodenajat. Esillä on myös A4-kokoiselle paperille tulostettu kuva presidentti Alexander Stubbista.
Korkkitaululle on kiinnitetty oppilaiden tekemiä kollaaseja lehdistä leikatuista kuvista. Niihin kirjoitetuissa suomenkielisissä sanoissa on muutama kirjoitusvirhe. Vieressä on tekstiä ulkomaisilla kirjoitusmerkeillä.
Täällä, Turun Puropellon koulussa, työskentelee Juudit Hurtig, perusopetukseen valmistavan opetuksen opinto-ohjaaja. Yhdeksän kuukautta kestävän opetuksen aikana vieraskielisille oppilaille opetetaan suomen tai ruotsin kieltä ja opiskelutaitoja. Tavoitteena on antaa heille valmiudet esi- tai perusopetuksessa opiskeluun. Oppilaita, jotka eivät kielitaidon puutteen vuoksi vielä pysty osallistumaan perusopetukseen, on Turussa vuonna 2024 yhteensä nelisen sataa.
Jotkut Hurtigin oppilaista ovat jo suorittaneet kotimaassaan peruskoulun. Joidenkin oppilaiden vanhemmista toinen on saattanut olla Suomessa pitkäänkin.
Mutta jotkut oppilaat eivät ole koskaan olleet koulussa. He ovat saattaneet tulla Suomeen yksin. Tämän vuoden oppilaiden lähtömaita ovat esimerkiksi Sri Lanka, Ukraina, Kosovo ja Albania.
– Joskus lähdetään ihan perusasioista. Kerran opeteltiin oppilaan kanssa latinalaisia aakkosia, jotta oppilas sai kirjoitettua kotimaansa nimen lomakkeeseen, Hurtig kertoo.
On mahdollista, että Hurtig on Suomen ainoa opo, joka opettaa pelkästään vieraskielisiä oppilaita valmistavalla luokalla. Opetushallitus tai Kuntaliitto eivät seuraa tai tilastoi asiaa. Opinto-ohjaajien ammattiyhdistyksestä kerrotaan, että Hurtig on ”aika ainut”.
Suomalainen koulukulttuuri on monelle tulijalle vieras ja lasten perheiden kysymykset sen mukaisia. Hurtig listaa yleisimpiä huolenaiheita: Pitääkö kynät ja kumit nimikoida, täytyykö kirjoista maksaa, millaista ruokaa on saatavilla, antaako koulu liikuntavaatteet tai onko vaatteille vaatimuksia?
– On ihan hyvä ajatusleikki miettiä, mitä itse ihmettelisi, jos muuttaisi vieraaseen maahan ja lapsi menisi siellä kouluun, Hurtig sanoo.
Suuri yleisö tuntee Juudit Hurtigin Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta, jossa hän esiintyi neljä vuotta sitten. Ennen kaikkea Hurtig on kuitenkin opinto-ohjaaja.
Hurtig kiinnostui opinto-ohjaajan työstä lukiolaisena, kun hän pähkäili omaa opintopolkuaan. Hän keksi, että voisi olla hyvä auttamaan muita samanlaisissa pohdinnoissa. Hän pääsi välivuoden jälkeen opiskelemaan alaa Itä-Suomen yliopistoon. Opinto-ohjaajaksi tarvitaan ylempi korkeakoulututkinto, aineenopettajan pätevyys ja vähintään 60 opintopisteen laajuiset ohjauksen opinnot. Maahanmuuttajien pariin hän päätyi työskenneltyään ensin vastaanottokeskuksessa.
Hurtigin työpäivät kuluvat sukkuloidessa pyörällä Turun viiden yläkoulun välillä. Hän ohjaa lähinnä 15–17-vuotiaita nuoria, koska heille on ajankohtaista saada peruskoulusta päättötodistus ja löytää opintopolku sen jälkeen. Hurtig pyrkii tapaamaan jokaisen oppilaan kahden kesken ainakin kerran lukuvuoden aikana.
Koska yhteistä kieltä ei oppilaiden tai heidän vanhempiensa kanssa yleensä ole, Hurtig kaivaa tapaamisen aluksi esiin puhelimensa sekä kaiuttimen, joiden avulla otetaan etäyhteys tulkkiin. Tulkit tulevat Turun kaupungin sopimustulkkipalvelulta, ja heidät varataan nettisovelluksen kautta.
– Yleensä tulkkaus sujuu ongelmitta. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että esimerkiksi arabiaa puhutaan eri maissa eri murteilla, joten aina pelkkä kieli ei riitä tulkin valinnassa.
Hurtig selittää oppilaalle ensimmäiseksi, ettei tätä ole kutsuttu tapaamiseen siksi, että tämä olisi ongelmissa tai tehnyt jotain väärin, vaan opon tuki kuuluu kaikille. Hän kyselee oppilaalta toiveammatteja ja tuo esille vaihtoehtoja. Joillakin on heti selvät tavoitteet, toiset ovat lähinnä sen varassa, mitä kaveripiirissä on.
– Suosittuja toiveammatteja ovat ainakin lääkäri, sairaanhoitaja, lentäjä, opettaja, ict-insinööri, arkkitehti ja putkiasentaja. Lista tuntuu menevän yksi yhteen sen kanssa, millaisia haaveita ylipäänsä peruskoululaisilla on, aiemmin suomenkielisten oppilaiden opona toiminut Hurtig kertoo.
Nuorelle voi olla kova pala purtavaksi jäädä jälkeen ikäluokastaan kielitaidon puutteen vuoksi. Teini-iässä jokainen vuosi on tärkeä.
– Nuori on vaikka käynyt kotimaassaan kasiluokan. Sitten hän on täällä vuoden valmossa [valmistavassa opetuksessa] ja menee sen jälkeen suomalaisen koulun kasiluokalle. Siitä voi tulla olo, että on muista monta vuotta jäljessä.
Riippuu tulijan persoonasta, miten nopeasti hän löytää oman paikkansa ja saa kavereita.
– Yhtenä päivänä kaksi oppilasta oli lähdössä välitunnille aivan fiiliksissä. Kysyin, onko jotain mukavaa tapahtunut. He kertoivat, että olivat rohkaistuneet menemään juttelemaan yksinäisen näköiselle nuorelle perusopetuksen puolella ja sopineet tapaavansa taas seuraavalla välkällä.
Siitä ei pidetä kirjaa, kuinka monella oppilaista on esimerkiksi traumataustaa pakolaisuuden vuoksi, mutta Hurtigin mukaan yksin Suomeen alaikäisinä tulleet erottuvat. Osa heistä ei ole maahan tullessaan edes tiennyt, missä maassa on, jos on ylittänyt rajan salakuljettajien mukana.
Keskittymiskyky koulutyöhön kärsii nopeasti, jos nuori ei esimerkiksi tiedä muualle jääneen perheensä tilannetta tai yhteydenpito on muuten vaikeaa. Oppilas on voinut elää epävarmuudessa siitä, saako hän jäädä Turkuun vai onko edessä muutto toiselle paikkakunnalle.
– Kaiken tämän keskellä on välillä ihme, että oppilas jaksaa käydä koulussa ja opiskella uutta kieltä ja kulttuuria. Toisaalta koulussa on tekemistä, rutiinia ja ohjelmaa, vaikka elämässä olisi kuinka paljon epävarmuutta.
Hurtig myös kertoo, että koulun arvostus on näiden oppilaiden keskuudessa tosi isoa. Tunneilla tehdään töitä, motivaatio on korkealla.
”Tässä työssä täytyy olla ihan hirveän hereillä omien asenteiden kanssa.”
Hurtig on itsekin vallankäyttäjä suhteessa oppilaisiinsa. Hän kertoo pohtineensa paljon, millaista valtaa hän ohjattaviinsa käyttää. Millaista tietoa hän välittää opintovaihtoehdoista, minkä hän kertoo olevan mahdollista?
Tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttajataustaiset nuoret ohjataan lukiotoiveista huolimatta keskimäärin useammin ammatilliseen koulutukseen ja esimerkiksi tytöt heille ”sopivana pidetylle” sosiaali- ja terveysalalle.
– Tässä työssä täytyy olla ihan hirveän hereillä omien asenteiden kanssa. Jos olen tavannut viisi kiinalaista ja tapaan sitten kuudennen, en voi olettaa hänestä aiempien kohtaamisteni perusteella mitään.
Hurtigillakin on ollut ennakkoluuloja, suurimpana oppilaan koulutustaustan puuttumisesta. Työn kautta hän on kuitenkin huomannut, ettei virallisen koulutuksen puute kerro välttämättä mitään ihmisestä tai tämän oppimistaidoista ja osaamisesta. Vaikka ihminen ei olisi käynyt koulua, hän on silti oppinut jotain.
– Jokaisella on taitoja, vaikkei meidän järjestelmämme niitä tunnustaisikaan.
Hurtig yrittää työssään kannustaa jokaista unelmoimaan kertomalla keinoista, miten unelman voisi saavuttaa. Toki oppilaiden näköaloja saattavat rajoittaa myös muualta sisäistetyt käsitykset siitä, mitkä ovat heille sopivia tai mahdollisia ammatteja. Kaikki valta ei ole opolla.
– Sanon, että lähes kaikki on mahdollista. Jotkut asiat vain vaativat paljon aikaa ja vuosien opiskelua, ja silloin pitää miettiä, kantaako unelma niin suureen vaivannäköön.
”Jokainen haluaa kokea kuuluvansa yhteisöön, olla osa jotain. Jos koulu ei tarjoa sitä kokemusta, miksi hakisi kouluttautumaan pidemmälle?”
Hurtigin työssä on myös vaikeita hetkiä. Joskus oppilaan tiedot ja opiskelutaidot ovat korkealla tasolla, mutta puutteellisen suomen kielen takia hänen todistuksensa jää vaatimattomaksi. Silloin kielitaidon puute nousee esteeksi tai ainakin hidasteeksi unelmien tielle.
– Silloin harmittaa, koska mietin, että toisella kielellä todistus olisi ollut jotain muuta.
Joskus vaikeuksia syntyy siitä, että perheen jääminen Suomeen on epävarmaa. Esimerkiksi ukrainalaisista moni käy koulua samaan aikaan etäyhteyksillä kotimaahan, koska toive kotiinpaluusta on vahva.
– Jos käy kahta koulua yhtä aikaa, se voi näkyä väsymyksenä. Silloin oppimisen vauhti voi vaihdella, vaikka motivaatio olisi korkeakin.
Hurtigin ohjaamien nuorten perheissä koulutusta arvostetaan usein korkealle. Vanhemmat ovat saattaneet panna uuteen maahan tullessaan omia unelmiaan syrjään, ja jälkikasvulle toivotaan parempaa tulevaisuutta kuin mihin itsellä on ollut mahdollisuuksia.
Silti tutkimusten mukaan maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutustaso jää kantasuomalaisia matalammaksi ja he keskeyttävät koulutuksen muita useammin.
Hurtig uskoo voivansa vaikuttaa ainakin siihen, ettei elämässä pärjääminen ole tiedosta kiinni.
– Jos ihminen tietää, mitä mahdollisuuksia on ja mitä reittiä pääsee mihinkin suuntaan, voi tieto auttaa häntä toimimaan. Tietysti jokaisella on omat resurssinsa, kuten terveys, talous ja jaksaminen, ja niihin voin vaikuttaa hyvin vähän, usein en lainkaan.
Muutoin Hurtig kokee, että maahanmuuttajanuorten syrjäytymisessä on taustalla samanlaisia tekijöitä kuin kantasuomalaisillakin nuorilla: ennen kaikkea ulos jäämisen kokemuksia.
– Jokainen haluaa kokea kuuluvansa yhteisöön, olla osa jotain. Jos koulu ei tarjoa sitä kokemusta, miksi hakisi kouluttautumaan pidemmälle?
Työn parhaita puolia on tunne siitä, että on voinut auttaa.
– Hiljattain yksi vanhempi oli tapaamisessa hermostunut, kirjoitti kaiken ylös ja teki valtavasti tarkentavia kysymyksiä. Hänellä oli pelko, ettei nuorella ole enää mitään mahdollisuuksia jatkaa eteenpäin ja kun niitä löytyikin, oli helpotus suuri.
