Mondo

Yhdistä nämä kaksi Kroatian ihanaa saarta samaan lomaan



Yhdistä nämä kaksi Kroatian ihanaa saarta samaan lomaan

Kroatiassa voi helposti nivoa lomaan useita saaria. Näin koet samalla matkalla luonnonkauniin Lastovon sekä leppoisan Korčulan, jonka kaupunki on kuin mini-Dubrovnik.
Teksti Hannu Pöppönen
Kuvat Jussi Puikkonen

Kiipeämme jalkojen alla natisevia puuportaita yhä korkeammalle. Tornista avautuvat hienot näkymät eri puolille Korčulan kaupunkia ja merelle, jossa lipuu rauhalliseen tahtiin muutamia valkopurjeisia veneitä. Lokit liitävät siivet levällään kirkkaansinisellä taivaalla.

Korčulan kaupunki rakennettiin pienelle, lähes pyöreälle niemimaalle keskiajalla, ja se on säilyttänyt vanhan ilmeensä hyvin. Kaupunki on kuin miniversio manner-Kroatiassa sijaitsevasta Dubrovnikin vanhastakaupungista.

Tornista katsellessa näkee, miten tiiviisti pieni kaupunki on rakennettu. Sen muurit ovat olleet hyvä suoja mereltä hyökkääviä vihollisia vastaan.

Torni on talosssa, jossa toimii Marco Pololle omistettu pieni museo. Tarinan mukaan tutkimusmatkailija Polo syntyi juuri Korčulan saarella, samalla paikalla sijainneessa talossa. 1200-luvulla eläneen Polon synnyinpaikasta ei ole löytynyt pitäviä todisteita, mutta sellaisia dokumentteja on, joiden mukaan Polon suvulla todella oli talo Korčulan kaupungissa.

Korčulalla asuu yhä Polon suvun jäseniä, jotka työskentelevät muun muassa asianajajina ja arkkitehteinä. Löytyypä saarelta yksi Marco Polon täyskaimakin.

Myös siitä on löytynyt todisteita, että Polo oli täällä vankilassa. Aikoinaan merellä käytiin genovalaisten ja venetsialaisten välillä taistelu, jossa venetsialainen Polo napattiin kiinni ja heitettiin tyrmään. Sen jälkeen hänet kuljetettiin vankilaan Genovaan, jossa hän alkoi sanella muistelmiaan.

Nyt merellä on niin hiljaista, että tuntuu kuin katselisi värillistä mykkäelokuvaa.

Korčulan katedraali kohoaa vanhankaupungin yllä.

Kivenheiton päässä alkavat kumahdella kirkonkellot. Komea katedraali valmistui kaupungin korkeimmalle paikalle vuonna 1481. Sen ylpeyksiin kuuluu Tintoretton maalaama alttaritaulu, jota restauroitiin kymmenen vuotta.

Korčulan saarella on ollut asutusta jo kivikaudella, ja täältä on löytynyt jälkiä niin antiikin Kreikan, Rooman kuin illyrialaistenkin ajalta. Pääaukion vierellä sijaitsevassa mainiossa kaupunginmuseossa on arkeologisia löytöjä antiikin Kreikan ajalta, mutta yhtä hyvin sieltä löytää Jugoslavian aikaisen presidentin Josip Broz Titon veneen pienoismallin. Laivanrakennus oli aikoinaan merkittävä elinkeino saaren asukkaille.

Korčulan saari on hyvä esimerkki siitä, mitä Kroatian saaristolla on tarjottavanaan matkailijoille. On historian syvyyttä, mutta ei niin paljon ”suoritettavaa” pakollista nähtävää, että se haittaisi leppoisaa lomailua. Ennen muuta on useita pieniä rantoja ja puhdasta, kirkasta merivettä, joka sopii erinomaisesti vaikka snorklaukseen. Saarelta on helppo tehdä myös päiväretkiä lähisaarille.

Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. on niin lämmintä, että aalloista veneen kannelle pärskivät suolaiset pisarat tuntuvat mukavan vilvoittavilta. Korčulan kaupungin muurit näyttävät mereltä päin katsottuina muhkeilta.

Veneen kuljettaja ajaa siksakia lähisaarelta toiselle. Kiehtovin niistä on Vrnik. Siellä on isojakin taloja, mutta saarella asuu vakituisesti vain muutama ihminen. Talojen alkuperäisten omistajien jälkeläiset ovat emigroituneet ympäri maailmaa ja tulevat käväisemään täällä vain kesäisin.

Vrnikin saaren kiviset rannat ovat suosittuja uimapaikkoja. Vesi on niin turkoosia, että sitä tekisi mieli tallettaa pulloon matkamuistoksi.

Vrnik on myös kuuluisa kivilouhoksistaan. Saarelta on kuskattu kiveä niin Istanbulin Hagia Sofian, Tukholman kaupungintalon kuin Washingtonin Valkoisen talonkin tekoon.

Kun kierrämme saaren toiselle puolelle, yhden rakennuksen edustalla näkyy joukko ihmisiä esittäviä veistoksia. Vrnikillä järjestetään säännöllisesti veistoskursseja, joihin tulee osallistujia Etelä-Koreasta saakka.

Korčulan saaren ympäristössä on hienoja lahtia ja snorklausvesiä.

Korčulalla lähes kaikki rannat ovat kivirantoja. Saaren itäisimmässä kärjessä Lumbardassa on harvinainen hiekkaranta, joka on paikallisten suosiossa. Lumbardan hiekkainen maa on myös hyvä viininviljelylle, jota Korčulalla on harrastettu jo ennen ajanlaskun alkua.

Toisin kuin muu Dalmatian piirikunta, Korčulan saari tunnetaan etenkin valkoviineistään. Saarella kasvavia Grk- ja Posip-rypälelajeja ei löydy mistään muualta. Molemmista rypäleistä tehdyt kuivat valkoviinit ovat maultaan täyteläisiä mutta raikkaan hapokkaita.

Vaikka viinit ovat alan asiantuntijoiden mukaan erinomaisia, niitä ei juuri kuljeteta saaren ulkopuolelle myyntiin. Ne ovat siis yksi syy tulla Korčulalle. Grk-rypäleestä tehdylle viinille on Korčulalla omistettu omia festivaalejakin, joita vietetään useita kesässä.

Valkoviinit sopivat myös Korčulan ruokien pariksi. Saarella näkyvät italialaisen keittiön vaikutteet, ja lukuisat ravintolat tarjoavat esimerkiksi risottoja rekkamiehen annoksina.

Marco Polon synnyintalon vieressä on Korčulan kaupungin vanhin perheravintola, Adio Mare. Se täyttyy ilta illan ­jälkeen nälkäisistä paikallisista ja matkailijoista.

Tarjoilijan otteet ovat ripeät, kun hän kantaa terassipöytäämme ruokaa. Niin puuhiiligrillissä grillattu kalmari ja kala kuin salata od hobotnice eli mustekalasalaatti maistuvat taivaallisen tuoreilta.

Ivo Milina-Bire jatkaa perheensä viinitilan perinteitä.

Yksi Lumbardan kahdeksasta viinitilasta on Bire Winery. Milina Biren perheen parikymppinen poika Ivo kaataa varmoin ottein korkeajalkaisiin viinilaseihin maistiaisia tilan puna-, valko- ja roséviinistä. Grk-rypäleestä tehty valkoviini erottuu edukseen muista.

Ivo Milina Bire on asunut koko ikänsä Korčulalla eikä kaipaa muualle. Turistikauden ulkopuolella hän ehtii työpäivinä pitää parin tunnin kahvitauon ja jutella ystäviensä kanssa, kuten saaren tapoihin kuuluu, mutta kesäkausi on täynnä aherrusta ja vilskettä, hän kertoo.

Mitä nuori mies täällä tekee silloin, kun saaren arki alkaa tuntua liian pieneltä? Lähtee viikonlopuksi lautalla bilettämään Splitiin, jossa kaikilla korčulalaisilla on kavereita, Ivo kertoo. Eikä Kroatian pääkaupunki Zagrebkaan ole kovin kaukana.

Ekotuotteita myyvät pientilat ja kaupat ovat tulleet Korčulalla yhä yleisemmiksi. Yksi niistä on Zrnovossa, lähellä Korčulan kaupunkia sijaitseva Eko skoj. Sitä pitävä Diana Marovic lähti saarelta manner-Kroatiaan parikymmentä vuotta sitten, mutta hän palasi perheineen muutama vuosi sitten, kun peri maatilan.

Tilan kivitalo on rakennettu 1830. Sen viehättävässä keittiössä Diana Marovic laittaa tarjolle näytteitä tuotteista. On itse tehtyä, maukasta ja rieskamaista leipää erilaisten oliiviöljyjen kanssa. On kirpeää appelsiinimarmeladia ja ruusunlehdillä maustettua brandya. Paksu ja makea juoma on niin tuhtia, että pieni pikarillinen humahtaa päähän.

Vaikka Marovic kutsuu työtään elämäntavaksi, kiirettä pitää, sillä pikku kaupassa on myynnissä 70 erilaista tuotetta: oliiviöljyjen ja tusinan erilaisen liköörin lisäksi esimerkiksi kosmetiikkaa, teetä ja dalmatialaisia makeisia.

Hum-kukkula on Lastovon korkein kohta.

Korčula on Adrianmeren saarista kuudenneksi suurin, mutta silti se on melko pieni. Saaren pituus päästä päähän on vajaat 50 kilometriä. Takseja ja bussejakin löytyy, mutta paras tapa liikkua täällä on vuokra-auto. Ilman autoa parhaimmille rannoille, esimerkiksi kauniille Pupnatska Lukalle, on hankala päästä.

Vierestä löytyy kuitenkin toinen, vielä pienempi saari, jolla voi kierrellä hyvin polkupyörälläkin. Lastovo on mukava löytö – edes kaikki tunnetummalle Korčulalle tulevat lomailijat eivät hoksaa lähteä tutkimaan naapurisaarta, ja siksi Lastovo on säilyttänyt idylliään.

Lastovolle pääsee kätevästi tunnissa Korčulalta lautalla, joka lähtee Vela Lukan kaupungista.

Lautan autokannella näkyy koskettava merkki siitä, miten pienelle saarelle ollaan menossa. Kannen seinustalla on avo­nainen, tyhjä ruumisarkku, jonka sisälle ja viereen on asetettu toinen toistaan uhkeampia kukkaseppeleitä. Yksi Lastovon vajaasta 800 asukkaasta on kuollut.

Vaikka Korčulakin on leppoisa kohde, Lastovo on sitä vielä rauhallisempi. Lastovoon kuuluu useita saaria, mutta sen pieni pääsaarikin on pisimmillään vain kymmenkunta kilometriä. Kaukana mantereelta sijaitsevan saaren ilma tuoksuu uskomattoman raikkaalta. Vesi on Kroatiankin mittapuulla kirkasta, koska lähellä ei ole teollisuutta. Saari on säilynyt koskemattomana, sillä se oli aiemmin armeijan hallussa.

Lastovon kylä on peräisin keskiajalta.

Keskiajalla oli turvallisempaa pystyttää talo sisämaahan kuin rannikolle. Lastovon keskiaikainen kaupunki onkin rakennettu terassimaisesti kukkuloiden rinteille.

Paikka hätkähdyttää kauneudellaan. Vanhimmat kaupungin rakennuksista ovat 1400-luvulta. Erikoislaatuista Lastovon taloissa ovat veikeät, koristellut savupiiput, jotka näyttävät minikokoisilta minareeteilta. Aikoinaan ne olivat talojen omistajien statussymboleja.

Kaupungin keskusaukiolla sijaitsevalla kirkolla saamme lisää tietoa laivalla olleen arkun päämäärästä. Kirkon oveen on kiinnitetty lappu, jossa kutsutaan saaren asukkaat 92-vuotiaana kuolleen rouvan hautajaisiin vielä samana iltapäivänä.

”Kaikki asukkaat ovat täällä toistensa tuttuja”, kertoo kaupungin pääraitin kahvilassa istuva Marin Katic. Jos saarelainen ei tervehtisi vastaantulijaa, tämä kysyisi, mikä on vikana.

Katic kehottaa kiipeämään Lastovon saaren korkeimmalle paikalle, 417 metriin nousevalle Hum-kukkulalle. Sinne johtaa mutkitteleva metsäpolku, jonka kapuaminen saa hengästymään, mutta ponnistus palkitaan. Kukkulan laelta avautuu hieno näkymä koko kaupunkiin.

Yhtä lailla kannattaa laskeutua kirkolta lähteviä kiviportaita alas sokkeloiseen kaupunkiin. Mitenkähän kylän vanhempi väki jaksaa kiivetä niitä kirkolle?

Ihmisiä ei päivällä juuri näy, taitavat pitää siestaa. Kadun varjossa levännyt kissa livahtaa pakoon, kun kuulee askeleita.

Lastovolla kiertäessä löytyy koko ajan luonnonkauniita paikkoja. Lucican vanha ja aikoinaan hylätty kalastajakylä lahden pohjukassa on heräämässä uudestaan eloon. Sen vanhat rakennukset ovat saaneet uusia omistajia, ja taloja kunnostetaan. Vesi läikehtii lahdessa kauniissa turkoosina.

Saarelta löytyy myös kivoja rantoja. Esimerkiksi Skrivena Lukan lahdenpohjukassa sijaitseva ranta on suojassa tuulilta, ja se on saaren lämpimimpiä paikkoja.

Ja kuten Korčulalla kannattaa nousta Marco Polon talon torniin, täälläkin on omaleimainen näköalapaikka. Yksi Adrianmeren vanhimmista majakoista sijaitsee Skrivena Lukassa. Vuonna 1839 rakennettu Struga-majakka toimii yhä.

Majakanvartija Mladin tulee avaamaan portin. Hän antaa luvan kiivetä kapeita kierreportaita ylös torniin. Siellä majakan valolaitteen peilit pyörivät kuin kaleidoskoopin kuviot. Hypnoottinen näky.

Saaren syrjäisessä kolkassa sijaitsevassa majakassa voisi myös yöpyä. Ehkä jollain seuraavalla reissulla? Painamme paikan mieleen, matkavinkiksi ystäville.

Julkaistu: 4.5.2018