Kun räppäri Yeboyah oli nuori, moni oletti hänen olevan hetero – ”Minulle on ollut aina itsestään selvää, että olen queer”

Räppäri Yeboyah on elänyt muutosten vuosia. Takana on äidin kuolema, käynnissä oman identiteetin etsimistä ja rajojen tunnistamista. – Olen siitä onnellisessa asemassa, että minun ei ole ikinä tarvinnut tulla kaapista ulos.

Millaisista ihmisistä sytyt?

En ihastu sukupuoleen, se ei ole minulle merkityksellistä. Toki arvostan ja kunnioitan, jos sukupuoli on ihmiselle itselleen tärkeä juttu. Minulle se ei ole kriteeri. Viehätyn itsevarmoista, rehellisistä ja avoimista tyypeistä, jotka kunnioittavat muita ihmisiä. Sekin on puoleensavetävää, jos joku uskaltaa lähestyä rohkeasti. Arvostan parisuhteessa laatuaikaa ja kun rakennan ihmissuhteita, pidän tärkeänä hengailua kasvotusten toisen seurassa.

Miksi ihmiset haluavat lokeroida ­seksuaalisuutta?

Nuoruudessani minusta oletettiin suoraan, että olen hetero. Ihmisillä on kova tarve ymmärtää toisia ja se on helpompaa, kun asioita voi lokeroida.

Lokerointi voi auttaa löytämään omaa identiteettiä ja yhteisöä, mutta en koe sitä tarpeelliseksi omalla kohdallani. Kaikilla ei muutenkaan ole etuoikeutta julkisesti tai oman yhteisön sisällä olla sitä mitä he ovat. Emme voi koskaan vaatia, että joku tulee julkisesti ulos kaapista. Se voi ­tarkoittaa sitä, että oma yhteisö hylkää. Kaikilla ei ole siihen varaa.

Minulle on ollut aina itsestään selvää, että olen queer. Oma äitini sanoi aina ihastusten yhteydessä, että ”sitten kun sinulla on poika- tai tyttöystävä, tapaan hänet mielelläni”. Hän halusi aina tuoda esille, ettei minulla pidä olla hetero­normatiivisesti nimenomaan poikaystävää. Kaikki vaihtoehdot ovat olleet minulle auki nuoresta pitäen. Sen pitäisi myös tulla selväksi ­biisieni sanoituksissa.

Queer-termiä käytetään sukupuoli- ja seksuaali­vähemmistöjen edustajista, sekä yhteiskunnassa vallitsevien sukupuoleen ja ­seksuaalisuuteen liittyvien normien kyseenalaistavasta ajatus­mallista. Sinut palkittiin 2021 Vuoden queer-muusikkona ja sinua tituleerataan queer-ikoniksi tv:n uudessa doku­menttisarjassa Suomi on queer. Mitä se merkitsee sinulle?

Kaksi vuotta sitten saatu tunnustus ­tuntui ennen kaikkea siltä, että tunsin ­tulleeni nähdyksi ja kuulluksi oman identiteettini kanssa. Tv-sarjassa puolestaan käydään läpi oman yhteisöni tärkeää historiaa, josta en tiennyt läheskään kaikkea. Sain sitä katsoessa monta kertaa kylmiä väreitä ja kyyneleitä silmiin.

Minulla ei ole tarvetta olla nostettuna jalustalle, mutta nämä tunnustukset tekevät minut äärettömän iloiseksi. Toimin mielelläni inspiraationa, vaikka koenkin, että meidän kaikkien sanomisilla on yhtä paljon merkitystä. Olen myös ollut siitä onnellisessa asemassa, että minun ei ole ikinä tarvinnut tulla kaapista ulos.

Minulle queer-identiteetti ei merkitse pelkästään sitä, kenestä tykkään. Siihen ­liittyy yhteisö, ja miten kohtaamme toisiamme verrattuna muihin yhteisöihin. Queer-perheeni on opettanut minulle pehmeyttä ja ymmärtäväisyyttä, sitä, ettei toisista ihmisistä tehdä oletuksia. Jokainen saa olla juuri oma itsensä. Ja jokainen voi pohtia identiteettiään turvassa, mikään ei ole mustavalkoista, absoluuttista. Se tuntuu ihanalta.

Sinua on kutsuttu Suomen poliittisimmaksi räppäriksi, koska olet nostanut musiikissasi esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, kuten rasismia ja misogyniaa. Sinulla on sosiaalisessa mediassa kymmenien tuhansien seuraajakunta. Millaista vastuuta se luo?

Siihen liittyy jonkin verran paineita. Elämme julkkiksia ihannoivassa yhteiskunnassa, jossa tehdään jumalhahmoja. Se ei ole terveellistä eikä realistista.

Mutta tuntuu hienolta, jos voin tarjota ihmisille samastumispintaa ja voin inspiroida heitä.

Nuorempana olin tosi avoin ja otin kantaa asioihin matalalla kynnyksellä. Sittemmin olen ymmärtänyt, että on hyvä myös ottaa rauhassa ja tutkia asioita. Mielipidettä ei tarvitse ensimmäiseksi laittaa someen. On ­tärkeää priorisoida omaa hyvinvointia ja valita taistelut, joihin lähteä mukaan.

Äitisi menehtyi vuonna 2022. Sen ­jälkeen olet vaihtanut nimesi ja ­luopunut alkoholin käytöstä. Millaiset muutosten vuodet ovat takanapäin ja mitä toivot vuodelta 2024?

Terapeuttini sanoi, että kun nimi vaihtuu, se on yleensä alku identiteetin murrokselle tai se on sen loppu. Kun sain valita oman nimeni, päättyi yksi aika.

Oman äidin menettäminen oli hirveää ja raskasta, olen käynyt todella syvällä. Samalla se pakotti pysähtymään ja aloittamaan todellisen paranemisprosessin. Se on ollut tärkein tehtäväni viimeisen vuoden aikana. Yritän levätä, pitää itsestäni huolta ja olla itselleni arjessa hyvä.

Harjoittelen edelleen rajojeni asettamista, se on teemani ensi vuodelle.

Olen oppinut kantapään kautta, ettei maailmasta tehdä parempaa paikkaa, jos voi itse huonosti.

Koen paineita ottaa jatkuvasti kantaa jokaiseen maailmassa tapahtuvaan vääryyteen ja kantaa vastuuta. Mutta yhtä tärkeää on pitää sometaukoa ja ottaa omaa aikaa itselleen, olla välillä oma höpsö itsensä ja olla yhteydessä sisäiseen lapseen. Kun oma mielenterveys ei ole kunnossa, jokaisella on lupa olla ja möyriä siellä omassa kolossa.

Kerro jokin salaisuutesi.

Kun laitan ruokaa, saatan jäädä tosi vahvasti jumiin. Sillä viikolla kun putosimme Valtterin kanssa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta, tein elämäni ensimmäisen kerran makaronilaatikkoa.

Siitä päivästä asti olen tehnyt makaronilaatikkoa varmaan joka toinen tai ­kolmas päivä!