Xolair-lääkkeen teho allergioihin on tunnettu vuosikausia – Vihdoin sitä saa käyttää myös allergialääkkeenä

The Atlanticin englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä. Juttu on alun perin julkaistu syyskuussa 2024.

Tami McGraw oli ennen niin allerginen punaiselle lihalle, että jopa ruoanlaiton aiheuttamat höyryt saattoivat johtaa anafylaktiseen shokkiin. Hän ei voinut paistaa makkaraa perheensä kanssa tai osallistua grillijuhliin ystäviensä kanssa. Kerran hän pyörtyi ajaessaan kotiin poikansa kanssa. Hän oli hengittänyt epähuomiossa höyryjä toimittuaan vapaaehtoisena koulun ruokalassa.

”En ole koskaan ollut niin lähellä kuolemaa”, hän kertoi minulle.

Pelkkä paistetun lihan haju ja kotoa lähteminen tuntui hengenvaaralliselta.

McGraw järkyttyi koulun ruokalan aiheuttamasta vaaratilanteesta niin, että hän otti allergialääkärinsä kanssa puheeksi tuolloin epäsovinnaisena pidetyn lääkkeen nimeltä Xolair.

Xolair on kerran tai kahdesti kuussa annettava injektio. Se hyväksyttiin hoitokeinoksi astmaan vuonna 2003, joka McGraw’lla on diagnosoitu. Lääkärit olivat kuitenkin arvelleet jo pitkään, että Xolairia voisi käyttää muuhunkin, ja he olivat alkaneet havaita astmapotilaiden keskuudessa mielenkiintoisen ja erikoisen sivuvaikutuksen: heidän ruoka-aineallergiasta johtuvat oireensa vähenivät myös.

McGraw’n lääkäri suostui määräämään hänelle Xolairia – virallisesti astmaan, mutta epävirallisesti siinä toivossa, että se auttaisi hänen allergiaansa. Pian McGraw huomasi voivansa taas valmistaa kotona punaista lihaa. Myöhemmin hän huomasi voivansa syödäkin sitä. Hän söi palan pekonia ja maistoi hieman hampurilaista. Kaikki oli hyvin.

McGraw ei edelleenkään pahemmin pidä punaisesta lihasta – lääkärit suosittelevat sen välttämistä, ja se oli muutenkin alkanut tuntua hänestä vastenmieliseltä allergisten reaktioiden takia – mutta hänen ei tarvitse enää huolehtia ristikontaminoituneista astioista tai ilmassa leijuvista höyryistä.

”Pystyin poistumaan kotoa pelkäämättä henkeni puolesta. Pystyin syömään ulkona.” Hän onkin elänyt vuodesta 2016 lähtien melko normaalia elämää.

Xolair hyväksyttiin aiemmin tänä vuonna lääkkeeksi ruoka-aineallergioiden hoitoon – yli 20 vuotta sen markkinoille tulon jälkeen ja kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun se muutti McGraw’n elämän. Vihdoin miljoonat vakavista, joskus jopa kuolemaan johtavista allergisista reaktioista kärsivät amerikkalaiset voivat käyttää tätä lääkettä.

Ruoka-aineallergioiden määrä on kasvanut koko tämän ajan, ja se on lähes kaksinkertaistunut lapsilla sen jälkeen, kun Xolair alun perin kehitettiin. Xolairia ei ole tarkoitettu parannuskeinoksi ruoka-aineallergiaan, mutta se antaa riittävän suojan vahingossa tapahtuvaa altistumista vastaan ja helpottaa allergikkojen elämää huomattavasti.

”Se voi muuttaa heidän elämänsä täysin”, sanoo Robert Wood, Johns Hopkins -sairaalan lasten allergialääkäri, joka oli mukana johtamassa tutkimusta, jonka ansiosta Xolairin käyttö ruoka-aineallergioihin hyväksyttiin hiljattain.

Hyväksyntää onkin saatu odottaa kauan.

Xolair toimii salpaamalla elimistössä muodostuvaa immunoglobuliini E:tä (IgE), jonka tiedetään laukaisevan allergisia reaktioita. Tästä syystä sen potentiaali ruoka-aineallergioiden lievittämisessä oli alusta alkaen selvä, mutta 2000-luvulla sattunut turhauttava tapahtumasarja piti sen kaltaiset lääkkeet monien potilaiden ulottumattomissa.

Ensinnäkin samankaltainen lääke, jonka kehitys oli Xolairia edellä ja josta oltiin saatu jo lupaavia tuloksia maapähkinäallergian hoitamisessa, hyllytettiin ilman suurempaa meteliä vuonna 2004 sen valmistajan ja Xolairin valmistajan välisen katkeran oikeustaistelun seurauksena.

Tämä avasi tien Xolairille, joka kohtasi toisenlaisen takaiskun: Sen kliininen tutkimus maapähkinäallergian hoitamisessa lopetettiin vuoden 2006 alussa turvallisuussyistä, jotka eivät liittyneet itse lääkkeeseen.

Kaksi lasta kärsi vakavista oireista, kun heidät altistettiin maapähkinöille allergian laajuuden selvittämiseksi. Xolairin valmistaja katsoi, että maapähkinäkokeet ja siten koko tutkimus olivat liian riskialttiita. Vaikka tutkimuksen tulokset olivat keskeneräisiä, ne näyttivät lupaavilta.

Xolairia oli luvallista käyttää astmapotilaiden hoitoon koko tämän ajan, ja vuonna 2014 sen käyttö hyväksyttiin myös idiopaattisen eli tuntemattomasta syystä johtuvan kroonisen nokkosihottuman hoitoon. Molempiin liittyy usein korkea IgE-pitoisuus, joka on siis Xolairin salpaama molekyyli.

Astmaa ja nokkosihottumaa esiintyy usein samanaikaisesti ruoka-aineallergioiden kanssa, sanoo Scott Commins, Pohjois-Carolinan yliopiston ja myös McGraw’n allergialääkäri. Tämä johti kaksiportaisen järjestelmän kehittymiseen: Commins tarjosi Xolairia hoitokeinoksi ruoka-allergiapotilaille, joilla oli McGraw’n tavoin myös astma tai krooninen nokkosihottuma.

Potilaat, joilla oli pelkkä ruoka-aineallergia, eivät valitettavasti voineet saada lääkettä. He olisivat voineet saada Xolairia niin sanottuun off label -käyttöön, mutta vain harvoilla oli varaa siihen. Amerikkalaisten vakuutusyhtiöiden sairausvakuutukset eivät kata lääkkeiden off label -käyttöä, ja Xolairin ohjevähittäishinta vaihtelee 30 000 ja 60 000 dollarin välillä vuodessa.

”Emme pystyneet käyttämään sitä läheskään niin paljon kuin olisimme halunneet”, Commins kertoi minulle.

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) hyväksynnän ja vakuutuskatteen saamiseksi tarvittiin kuitenkin muutakin kuin vain lupaavia alustavia tietoja ja anekdootteja: tarvittiin laajamittainen ja ratkaiseva kliininen tutkimus. Vuonna 2019 Wood ja muut tutkijat saivat vihdoin rahoituksen tällaiselle Outmatch-tutkimukselle.

Se tehtiin yhteistyössä National Institute of Allergy and Infectious Diseases -instituutin ja Xolairin valmistajien välillä. Tutkimuksessa on kolme vaihetta, ja ensimmäisen vaiheen tulokset julkaistiin tämän vuoden helmikuussa: 16 viikon Xolairin käytön jälkeen kaksi kolmasosaa osallistujista, jotka olivat allergisia maapähkinöille ja vähintään kahdelle muulle elintarvikkeelle (kuten maidolle ja kananmunille), pystyi syömään kahta ja puolta maapähkinää vastaavan annoksen. Samanlainen osuus koehenkilöistä pystyi syömään myös muita allergisoivia ruokia.

Tämän tutkimuksen ansiosta Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) hyväksyi lääkkeen ruoka-aineallergioiden hoitoon.

Xolair tarjoaa ratkaisun potilaille, joiden on erityisen vaikeaa välttää allergisen reaktion laukaisevia ruoka-aineita. Välttelyä voi vaikeuttaa se, jos allergeeneja ei tavanomaisesti merkitä pakkausselosteisiin tai jos henkilön allergia on niin paha, että tämä reagoi jopa allergeenin jäämiin.

Joissakin tapauksissa sama henkilö voi kärsiä molemmista ongelmista. McGraw on yksi näistä ihmisistä, kuten on myös Christine Robinson, jota haastattelin viisi vuotta sitten hänen maissiallergiaansa liittyen. Maissista johdettuja kemikaaleja löytyy lähes kaikista jalostetuista elintarvikkeista: Robinson sai allergisia reaktioita pullovedestä, jääteestä, pöytäsuolasta, pakatusta salaatista, pakastekalasta sekä omenoiden ja appelsiinien vahakerroksesta.

Hänellä oli aina mukanaan lääkearsenaali, johon kuului Benadrylia, Zantacia, prednisonia ja injektiokynä Epipeneja, joista viimeksi mainittuja käytetään adrenaliinin välittömään annosteluun ensiapuna anafylaksian hoitoon. Hän on ensimmäisen keskustelumme jälkeen aloittanut myös Xolairin käytön.

”Se on ihmeellinen lääke”, hän kertoi minulle hiljattain. Hän ei edelleenkään syö maissia, mutta hänen reaktionsa allergeeneihin ovat heikentyneet huomattavasti. ”Allergiset reaktiot eivät enää aiheuta hätätilannetta, enemmän vain harmia.”

Hänen Epipeninsä viimeinen käyttöpäivä ehti hiljattain umpeutua, koska hänellä ei ollut sille tarvetta.

Kahden tai neljän viikon välein annettava injektio ei välttämättä ole vaivan arvoista lievistä allergioista kärsiville potilaille. Xolair ei myöskään toiminut yhtä tehokkaasti kolmannekselle tutkimukseen osallistuneista. Yksi tärkeimmistä selvitettävistä kysymyksistä on se, kuka reagoi Xolairiin ja kuka ei sekä mistä nämä erot johtuvat, kertoo Scott Sicherer, Mount Sinain sairaalan allergialääkäri ja Outmatch-tutkimuksen päätutkija.

Xolairissa on myös se käytännön etu, että sitä voidaan käyttää hoitamaan useita ruoka-aineallergioita samanaikaisesti, sanoo Stacie Jones, Arkansasin lastensairaalan lasten allergialääkäri, joka on myös mukana Outmatch-tutkimuksessa.

Ainoa toinen saatavilla oleva hoito, suun kautta annettava immuunihoito, on ruokakohtainen: potilaat nauttivat joka päivä pienen määrän allergiaa aiheuttavaa ruokaa ja nostavat annosta vähitellen, kunnes he saavuttavat ylläpitoannoksen.

Palforzia-niminen suun kautta annettava immuunihoito maapähkinäallergiaan on yleisesti hyväksytty, ja jotkut allergialääkärit tarjoavat myös räätälöityjä hoitoja useille muille eri elintarvikkeille. Prosessi voi kuitenkin olla työläs, ja useista allergioista kärsivien potilaiden on yleensä käytävä se läpi jokaisen ruoka-aineen kohdalla.

Xolairia voisi mahdollisesti käyttää yhdessä suun kautta annettavan immuunihoidon kanssa. Outmatch-tutkimuksen toisessa vaiheessa oli tarkoitus tutkia, voiko Xolairin käyttö tehdä suun kautta annettavasta immuunihoidosta turvallisempaa ja tehokkaampaa.

Kolmannessa vaiheessa osallistujia seurataan sen jälkeen, kun he ovat lopettaneet Xolair-hoidon ja osa heistä ottaa allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita takaisin ruokavalioonsa.

”Olemme oppineet klinikalla ja tutkimuksen kautta, että useimmat ihmiset voivat alkaa syödä ruoka-aineita, joille he ovat allergisia”, Wood kertoi minulle ja lisäsi, että tutkimuksen tulokset julkaistaan lähikuukausina.

Jos tutkimuksesta saadut tiedot ovat vakuuttavia, ne voivat muuttaa Xolairin käyttötapoja huomattavasti – tällä hetkellä lääkettä voidaan käyttää ainoastaan tiukan allergeenien välttämisen ohella.

Keskustelun aikana Wood ilmaisi myös enemmän kuin hienoisen kärsimättömyytensä siitä, miten kauan kesti saada Xolair myös ruoka-aineallergikkojen saataville. Prosessi vei lopulta kaksi vuosikymmentä. ”On rehellisesti sanottuna naurettavaa, että tässä kesti näin kauan”, hän sanoi minulle. ”Mutta onnistuimme viimein.”

©2024 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös: Apropos lingua.