Tuulilasi

VW:n Samba-bussilla Saksan Brasiliassa

VW:n Samba-bussilla Saksan Brasiliassa

Nousimme jalkapallon MM-kisojen kunniaksi Samba-bussiin ja ajoimme Brasilian suuntaan. Olimme yhden myytin jäljillä, mutta löysimmekin toisen.
Teksti AMS, Markus Stier
Kuvat AMS, Arturo Rivas
Mainos

Aah, Brasilia. Kaikista hienoin maa! Mikä vetäisikään vertoja rannoillesi, sademetsillesi, lämmöllesi, karnevaalillesi ja tytöillesi? Eikä tietenkään pidä unohtaa jalkapalloa tai sambaakaan. Brasilia on kuitenkin myös faveloiden, katuryöstäjien, jengisotien ja rauhattomuuksien maa, koska miljardit on sijoitettu stadioneihin sekä pimeille tileille ja bussikyytien hinnat ovat liian korkeita.

Kirjailija Stefan Zweig kutsui Brasiliaa maalailevassa kirjassaan ”tulevaisuuden maaksi”, ja Brasiliaa ylistettäessä tähän vedotaan usein. Tulevaisuuden maa voi aina selittää tämänhetkistä tilannetta sillä, että kaikki korjaantuu lähiaikoina.

Tämä koskee myös Saksan jalkapallomaajoukkueen asuinpaikkaa Campo Bahiaa, joka on luonnonsuojelualueella sijaitseva harjoituspaikka. Rakennukset ovat keskeneräisiä, ja alueelle pääsee vain lautalla. Myös joukkue muistuttaa työmaata: ykköspelaajalla on olkapääongelmia, yhdellä pelaajista on pidätysvaikeuksia, ja valmentaja on menettänyt ajokorttinsa.

Jossakin täällä sen on pakko olla. Sinialkoinen bussivolkkari kääntyy ruohon peittämälle parkkipaikalle. Seurasimme ”Brasilian vesiurheilu” -kylttiä. Asuntoautot lojuvat rauhallisesti syvän vihreällä niityllä, ja siellä täällä näkyy muutama lehmä.

Ne ovat Holstein-karjaa. Corcovado-vuoresta ja rangaistuspotkua torjuvaa maalivahtia muistuttavasta Kristus-patsaasta ei ole tietoakaan, ja maiseman korkein kohta on 20 vuotta sitten uusittu pato. Pitkä ja ruskettunut rastatukkainen tyyppi ottaa vieraat vastaan ja hymyilee leveästi: ”Tervetuloa Saksan hienoimmalle rannalle”.

Luitte oikein. Brasilian sijainti on 54 astetta 25 minuuttia pohjoista leveyttä ja kymmenen astetta 23 minuuttia itäistä pituutta, eli se on Saksan Schönbergin kunnassa Kielin lähellä. Mikä täällä on muka huijausta? Sambakaan ei tule Riosta tai São Paulosta, vaan Wolfsburgista.

Saksa oli vielä raunioina ja vuoden 1954 jalkapallon MM-kisojen Bernin ihme kaukana tulevaisuudessa, kun T1-korista paketti- ja bussivolkkaria alettiin valmistaa VW:n Wolfsburgin tehtaalla vuonna 1950. VW-bussin syntymä on erittäin saksalainen tarina käytännöllisyydestä ja ahkeruudesta.

Maassa oli tarvetta pienelle sekä edulliselle hyötyautolle, ja Kuplan tekniikka oli käytettävissä. Näin syntyi ensimmäinen pakettivolkkari. Ensimmäinen erikoismalli tuli tarjolle kuitenkin jo vuosi sarjatuotannon alkamisen jälkeen. Koska elämä ei ollut enää niin harmaata ja taivas oli jälleen sininen, Samba-bussissa oli 23 ikkunaa ja iso taitettava kangaskatto.

Sambasta tuli menestysmalli

Meidän automme on VW-museolle kuuluva yksilö vuodelta 1963. Samba oli niin suuri hitti, että sitä tehtiin vuoteen 1967 asti, kunnes T2-seuraajamalli esiteltiin. Bussi- ja pakettivolkkarista tuli suursuosikki myös siinä toisessa Brasiliassa. ”Velha Senhoraa”, eli vanhaa rouvaa valmistettiin Uudessa maailmassa vuoteen 2013 asti ilman lämmityslaitetta, mutta vesijäähdytteisellä koneella varustettuna.

Saksan Stakendorfin rannalla kulkee jatkuvasti T4- ja T5-korisia bussivolkkareita. Niiden matkustajat tulivat ihailemaan auringonlaskua, mutta nyt he kiinnittävät huomionsa vain Samba-bussiin. ”Tässähän valuu oikein kuola suusta”, yksi heistä sanoo, ja toinen kutsuu meidät spontaanisti grillimakkaralle.

”Kuinka alkukantaista kaikki olikaan silloin ennen, ja 50 vuotta ei ole kuitenkaan kovin pitkä aika”, surffauskoulun omistaja Olli ihmettelee. Hän on syntynyt vuonna 1971. No, olihan Sambassa sentään kromatut pölykapselit, kaksivärimaalaus ja putkiradio, josta kuului Astrud Gilberton pehmeä ääni hänen laulaessaan ”Girl from Ipanemaa”.

Keskimmäisen rannan tyttö on nimeltään Rieke-Sophie. Hän on pukeutunut tiukkaan keltaiseen T-paitaan ja paistaa currywursteja sekä ranskalaisia aallonmurtajalla numero 31. Rieke-Sophie on kirjoittanut juuri ylioppilaaksi, ja hän on tiskin takana vasta toista päivää. Ensimmäisenä työpäivänään tyttö oppi tekemään caipirinhaa. Lasissa tarjottava aurinko maksaa 5,50 euroa.

Dirk Osbahr hymyilee aurinkoisesti ja toteaa: ”Työni on mielestäni upeaa”. Iloluontoinen partasuu Osbahr on Brasilian pomo. Paikkakunnalla on näkynyt viime aikoina paljon uteliaita sekä mediaväkeä, ja Saksan Brasilia pääsi jo aamu-TV:hen.

Schönbergin kunnasta on tullut kuuluisa, vaikka Probstein alue ei ollut aiemminkaan enää mikään salaisuus. Sinne tulee joka vuosi puoli miljoonaa matkailijaa. Sitoutumaton Osbahr pääsi muhkealla 67 prosentin ääniosuudella vuonna 2013 8000 asukkaan kunnan pormestariksi.

Mutta nyt käsi sydämelle: miltä tilanne näyttää huumerikollisuuden, ammuskelujen ja väkivaltaisten mielenosoitusten suhteen? Emme voineet käydä kysymässä poliisiasemalla, koska paikka oli kiinni. Ovessa luki, että ”soittakaa hätätapauksissa 110:aan”. ”No jaa, valituksiahan tulee joka paikassa”, Osbahr tunnustaa.

Hänen suurimpiin ongelmiinsa kuuluu meri, joka syö aina silloin tällöin osia rannasta. Toinen ongelma on Kielistä Schönbergin rannalle kulkevan junaliikenteen uudelleenaloittaminen. Brasilian ranta on erityisen suosittu. Siellä oleskelusta ei peritä maksua, ja pysäköinnin hintakin on vain kolme euroa.

Paikkakunnalla ei ole tietystikään ollenkaan niin hiljaista ja rauhallista kuin mitä poliitikot antavat ymmärtää. Doris Petersen seisoo suljettuna olevan Brasilia-nimisen kioskinsa edessä ja pahoittelee: ”Kunnan pitäisi maalata kaikki vielä ajoissa kvitteninkeltaiseksi”, hän sanoo.

Petersen ei ole laittanut turhaan paksuja kaltereita kioskin etupuolelle: ”Täällä järjestettiin aiemmin juominkeja, ja meidän piti yöpyä kioskissa”, aviomies Wilfried muistelee.

Brasiliassa ei tykätä biletyksestä

Myös he tarjoavat caipirinhaa, ”vaikka ihmiset juovat täällä lähinnä olutta”, Petersen sanoo. He eivät voi valitettavasti tarjota jalkapalloa. Kioskin takana olevalle niitylle piti tuoda jättiscreen, mutta se on nyt hieman idempänä rannalla. Juuri Brasilian asukkaat valittivat kuulemma uhkaavasta melusta. Tarkkaan ottaen täällä ei asu juuri kukaan, ja pari tusinaa asumusta ovat loma-asuntoja.

Kaikki alkoi lankusta, jonka kalastaja Peter Steffen löysi noin 150 vuotta sitten rannalta. Laivasta peräisin olevaan lankkuun oli kaiverrettu ”California”-nimi. Steffen koristeli sillä talonsa ja oli yhtäkkiä kaikkien huulilla tällä seudulla. Kenen muun talolla olisi nimi?

Siitä ei ole varmuutta, oliko Steffenin naapuri Friedrich-Wilhelm Ehlers täynnä ihailua, kateellinen vai oliko hänellä yksinkertaisesti vain huumorintajua. Ehlers otti puunpalasen, maalasi siihen pensselillä ”Brasilia”-sanan ja naulasi laudan mökkiinsä, joka oli sen myötä vieläkin eksoottisempi. Kalastajamökeistä tuli rannan ja sen jälkeen paikkakunnan osia, ja nykyään nimillä on myyttinen maine.

Saksa vai Espanja?

Saksan Brasiliassa on nykyään nimetty tie ja Schönbergin rannalla sijaitseva kalansavustamo Ehlersin mukaan. Myriam Boehm, omaa sukua Ehlers, tuntee tarinan perusteellisesti. Vanha Ehlers oli hänen isoisoisoisoisänsä, ja suku on edelleen luovaa. Perheyrityksen viimeistä huutoa ovat savustetusta lohesta tehdyt kuutionmuotoiset herkkupalat. 100 grammaa niitä maksaa 2,90 euroa.

”Ne maistuvat mahtavalta, ja Saksasta tulee maailmanmestari”, Brasilian perustajan jälkeläinen sanoo. Samanaikaisesti Ehlersin isä muodostaa tiskin takana äänettömästi huulillaan sanan ”Espanja”. Espanja? Emmekö ole jo unohtaneet tiki-taka-tyylin? Tämä ei ole tietenkään pelkkä tunnekysymys, vaan filosofinen asia.

Surffaajat ovat myös aina tietynlaisia filosofeja, ja niinpä Olli Lüttenin päivän viisaus kuuluu näin: ”On karibialaisia päiviä ja pohjoisia päiviä”. Tänään on epäilemättä pohjoinen päivä. Surffauskoulun pojat ovat vetäneet polkuveneet padolle asti, ja he lapioivat parhaillaan hiekkavallia, jotta kontissa olevat varusteet eivät kastu.

 Rantalentopallokenttä on jo veden vallassa, ja myrsky sekä kova tuuli painavat Itämeren aaltoja rantaan. Näin huonolla ilmalla tekisi mieli grogia, mutta Ollilla on vinkki: ”Aallonmurtajalta numero 31 saa myös kuumaa caipirinhaa”.

Emme olisi antaneet tuulen ja 14 asteen lämpötilan haitata meitä, ja ystävyysottelusta brasilialaisten kanssa oli jo sovittu. TSV Schönberg -seuran C-nuoret pelaavat Verbandsliga-sarjassa, ja he olisivat tuoneet jopa erään alle 15-vuotiaiden maajoukkueessa pelaavan pojan potkimaan paljain jaloin rannalle. Hän siirtyi kuitenkin Hampurin HSV-seuraan.

Samba-bussissakin tunnelma on lässähtänyt. Kangaskatto pysyy kiinni, ja se hakkaa myrskyssä. Pelistä ei tule mitään, koska Itämeri lyö äänekkäästi patoa vastaan siinä kohdassa, jossa eilen oli vielä valkoista rantaa. Hyvä fiilis täytyy nyt hakea tietokoneelta. Soitamme säiden jumalalle ”Você Abusouta”, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä ”sinä liioittelit”.

Titteli pysyy omassa maassa

Ollin mukaan virallinen MM-loppuottelu on jo käyty. Saksa ja kotijoukkue Brasilia kohtasivat Lidlin verkkareissa, ja molemmilla mailla oli kolme pelaajaa. Peli oli 6-6 90 minuutin jälkeen, ja juuri kukaan ei pystynyt enää seisomaan. Mottona oli ”seuraava maali ratkaisee”. Hyvä ja samalla huono uutinen kuuluu näin: keltaiset tekivät seitsemännen maalin, ja mestaruus jäi Brasiliaan.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.

Julkaistu: 27.7.2014