Autot ja liikenne
Tuulilasi

VW:n kasaripakussa 280 hevosvoimaa – tällaista "bussia" et ole ennen nähnyt

VW:n kasaripakussa 280 hevosvoimaa – tällaista "bussia" et ole ennen nähnyt

Putkirunko, 280-heppainen keskimoottori, neliveto ja hiilikuitukori: tällaista bussivolkkaria ei ole ennen nähty. Ajoimme ”Syncro-Berndin” rallibussilla.
Teksti AMS, Claus Mühlberger
Kuvat AMS, Sabine Hofmann
Mainos

Akateeminen koulutus ei välttämättä kerro myöhempää ammattia. Niinpä esimerkiksi fyysikko Angela Merkel toimii Saksan liittokanslerina. 55-vuotiaasta opinnoissaan menestyneestä sosiaalipedagogi Bernd Jägeristä tuli puolestaan maastoralleihin tehdyn erikoisen auton keksijä, rakentaja ja kuski.

Volkkaribussipiireissä ”Syncro-Berndinä” tunnetun bussispesialistin karkeakuvioisten renkaiden varaan rakentamalla T3-korityypin bussivolkkarilla ei ole teknisesti enää juuri mitään yhteistä vuoteen 1992 asti tehdyn kiltin takamoottoribussin kanssa. Nykymittapuiden mukaan aika laiskan vesibokserikoneen sijasta autossa on nyt esimerkiksi keskimoottoriksi asennettu tehokas VR6-kone, joka on lainattu VW Passatista.

3,6 litran iskutilavuudesta saatu 280 hepan teho huutaa suorastaan kumppanikseen nelivetoa. T3:een sai kylläkin jo auton ollessa uusi Syncro-nelivedon lisävarusteena, mutta Jägerin prototyypin nelivetosysteemi on täysin erilainen. ”Esimerkiksi tasauspyörästöt ovat peräisin Ford Cosworthista, ja vetoakselit olen teettänyt mittatilaustyönä”, sosiaalipedagogiaa opiskellut Jäger selittää.

Hän menee heti intoa täynnä auton teknisiin yksityiskohtiin: ”Takavetoakseleissa käytimme sisä- ja ulkopuolella 128-millisiä ralliniveliä. Edessäkin hyödynsimme sisäpuolella 128-millisiä niveliä ja ulkopuolella vakiokuntoisen VW T5 4Motion -bussin niveliä”. Tämän esitelmän jälkeen uskoo heti, kun Jäger sanoo: ”Nelivetotekniikan rakentaminen ja autoon asentaminen oli tämän projektin suurin haaste”.

Moottori on entisen tavaratilan paikalla

Jäger suhtautui rallibussiprojektiin hyvin käytännönläheisesti. ”Ensin ainoastaan pyöränripustukset ja tietysti runkorakenteen nelikulmainen profiili oli lyöty lukkoon. Sitten vuorossa olivat vaihteisto ja tasauspyörästöt.

Lyhyesti sanottuna asensin moottorin entisen tavaratilan paikalle. Auto on käytännössä rakennettu nelivedon ympärille.” Vanhojen bussivolkkarien erikoispajaa työkseen pyörittävä Jäger on erityisen innostunut auton turvakehikon valmistajan käsityön jäljestä: ”Se on taideteos, hienot hitsaussaumat ja upea työn laatu”.

Postinkeltainen kilpuri näyttää hämäävästi samanlaiselta kuin leppoisailmeinen T3-vakiobussi. Tämä ei ole tietysti mikään ihme, koska pituuden ja akselivälin kaltaiset tärkeät mitat on säilytetty ennallaan. Tämä T3 on ainoastaan hiukan vakiomallia leveämpi, mutta nämäkin lisäsentit ovat tulleet pelkästään hillityistä lokasuojanlevikkeistä.

Korin alkuperäisestä materiaalista, eli teräspellistä ei ole kovin paljon jäljellä. Ovet, korin sivupalat ja takaluukku on nyt tehty höyhenenkevyestä hiilikuidusta. ”Talvella aion laittaa autoon lisää hiilikuituosia”, Jäger sanoo. ”Ajattelen kattoa tai ilmanottoaukon koroketta. Niillä säästän varmasti vielä 100 kiloa lisää.” Nykykunnossa ralli-T3 painaa noin kaksi tonnia lähtövalmiina, eli kahden hengen miehityksellä ja täydellä 170 litran bensatankilla.

Ratti on kuin pitkän matkan bussissa

Valmistaudumme koeajoon. Ensimmäisenä esteenä on turvakehikon ristikkäiset putket, jotka hankaloittavat autoon sisään nousemista. Origamin, eli japanilaisen paperitaittelun perustaidot ovat erittäin hyödyllisiä, jotta kuskin penkille onnistuu kiipeämään ehjin nahoin. Kun kuppipenkkiin on onnistunut pääsemään onnellisesti, vuorossa on seuraava yllätys. Ratti on nimittäin alkuperäinen 70-luvun kovaa muovia oleva malli!

Lisäksi ratin asento aiheuttaa hämmästystä, koska se on yhtä loivassa kulmassa kuin pitkän matkan bussissa tai ammoisessa T3-vakiobussissa. Tämä on hyvin kyseenalaista ergonomian kannalta. Vilkaisen kysyvästi kartturin paikalla istuvaa Bernd Jägeriä: ”Jätin sen tarkoituksella niin”, hän sanoo. ”Jos ajan bussilla, haluan tietysti aidon bussifiiliksen.”

OK, eli käännämme virta-avaimesta. Ilmoille tulee kovaääninen ja hieno soundi. VR6 pystyy hyödyntämään musikaalisia kykyjään täysillä, kun äänieristeitä ei juuri ole. Kone osoittautuu myös hyvin pontevasti vääntäväksi kumppaniksi sekventiaaliselle viisivaihteiselle laatikolle.

Kaikki toimii tässä prototyypissä kuten pitääkin. VR6 vastaa ahnaasti läähättäen kaasuun ja vie bussia mahtavasti eteenpäin. Jarrut purevat tehokkaasti, ja ohjauskin toimii, vaikka se on vähän epätarkka. Nelivedon ansiosta pidosta ei ole tietysti pulaa.

Se yllättää positiivisesti, että 28 sentin joustovarat tekevät rallibussista isoissakin kuopissa pehmeän, mikä lisää luottamusta autoon. Volkkari tuntuu nimittäin tästä pehmeydestä huolimatta ketterältä eikä ollenkaan huojuvalta.

Kaikissa kunnon kilpureissa on sponsoritarroja. Jägerin bussi ei ole poikkeus tästä säännöstä, mutta sen tarrat ovat hyvin erikoisia. ”Henkisyys on upeaa” lukee yhdessä tarrassa. Toisessa lukee, että ”saksalaiset pois Afganistanista”. ”Periaatteessa olen vihreämpi kuin vihreät”, Jäger sanoo.

Vihreät aatteet ja rallin ajaminen – eikö tämä ole sama asia kuin että kasvissyöjä söisi yhtäkkiä kunnon sianpotkan? ”Ne heittäisivät minut todennäköisesti ulos, jos tietoon tulisi, millaisella autolla ajan”, Jäger toteaa. ”Mutta eikö jokaisen tulisi saada pitää vähän hauskaa?”

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.

Julkaistu: 2.8.2014